Vauvauinnista hyötyä myöhemminkin lapsuudessa

Nämä tulokset selviävät islantilaissyntyisen psykologian professori Hermundur Sigmundssonin ja hänen kollegansa Brian Hopkinsin Islannissa tekemästä tutkimuksesta.

Vaikka tulokset olivat selviä, on huomattava että tutkimuksen otoskoko oli melko pieni, siihen osallistui yhteensä 38 vauvaa joista puolet kävi vauvauinnissa, puolet ei. Tämä olikin ainoa erottava tekijä, vanhempien koulutustaso, taloudellinen tilanne ja asumismuoto olivat kaikilla lapsilla samanlaisia.

Vauvauinti oli aloitettu keskimäärin 2-3 kuukauden iässä ja sitä jatkettiin ainakin seitsemän kuukauden ikään. Uimassa käytiin pari tuntia viikossa. Vauvauinnin aikana tyypillisiä harjoituksia olivat sukeltaminen, kuperkeikka kelluvalla matolla, altaan reunalta hyppääminen ja kelluvien esineiden kurottelu vanhemman käsien varassa tasapainoillen.

Noin viiden vuoden iässä molempien lapsiryhmien taitoja testattiin. Tehtäviin kuului varpailla kävely, yhdellä jalalla tasapainoilu, narulla hyppääminen, pallon vierittäminen maaliin ja hernesäkin kiinniotto.

Tulokset olivat kristallinkirkkaita. ”Näemme hyvin selvästi, että vauvauimarit selvisivät parhaiten tasapainoon ja esineiden kiinniottoon liittyvissä tehtävissä”, toteaa Sigmundsson. ”On uskomattoman jännittävää, että tietynlaisella harjoittelulla vauvaiässä on vaikutuksia vielä myöhemmällä iällä. Kehitys on dynaaminen tapahtuma, johon vaikuttavat kypsyminen, kasvu, kokemukset ja oppiminen. Tutkimuksemme osoittaa, ettemme saa ikinä aliarvoida oppimisen näkökulmaa siinä,” hän jatkaa.

14.5.2010 Yle Tiede, Child: Care Health and Development, toukokuu 2010, The Norwegian University of Science and Technology/YLE Olotila