Osa 11: Paljastuksia

Vokissa remontoidaan vaurioituneita tiloja ja valmistellaan tulossa olevaa Sareman ja Arin muistotilaisuutta. Sairaalassa hoidettavana oleva vartija Sampo tunnustaa pitäneensä räjahdysaineita kaapissaan ja siten Ramzan voidaan vapauttaa syytteistä. Emma-Liisa pyytää Saariolta lupaa siirtää pois Vokista kaikki vartijat heti kun asia on virallisesti varmistettu. Hän haluaa poistaa myös kalterit ja kulunvalvonnan Saarion luvatessa tukensa Emma-Liisan ja Arin uudelle suunnitelmalle. Vartijat irtisanotaan Vokin asukkaiden iloitessa ja irrotellessa kaltereita heidän lähtiessään.

Nadja vaatii että Arin lisäksi myös Saremalle järjestetään hautajaiset ja Emma-Liisa hyväksyy molemmille vainajille omat siunaustilaisuutensa.

Ramzan menee pakolaisneuvontaan ja pyytää Anttia järjestämään hänelle Madinan huoltajuuden Emma-Liisan luvattua kirjoittaa hänestä myönteisen lausunnon Madinan huoltajaksi

Saario neuvottelee sisäasiainministeriön valtiosihteerin kanssa joka ilmoittaa että koskeva suunnitelma vastaanottokeskusten siirtämisestä heidän valvontaansa ei muutu varsinkaan nyt naisterroristi räjäytti pommin. Saario vetoaa tutkimuksissa selvinneen että räjähdys tapahtuneen vahingossa. Valtiosihteeri kertoo että päätökset tehdään pikaisesti vaikka tutkimukset olisivat vielä kesken. Saarion vastustellessa valtiosihteeri muistuttaa heidän sopimuksestaan jonka mukaan Emma-Liisa saa ison johtajan paikan sisäasiainministeriöstä kun Saario ajaa vastaanottokeskusten irrottamisen työministeriöstä. Saario sanoo kovan linjan olevan täydellinen floppi ja antaneensa Emma-Liisalle luvan erottaa vartijat. Valtiosihteeri käskee peruuttamaan lupauksen sanoen että tyttäresi saa joko johtajan postin tai potkut.

Juha on palannut Suomeen ottaen yhteyttä Meriin hoitaakseen salakuljettamansa kuusi pakolaista Vokkiin. Emma-Liisa lähtee katsomaan tilannetta ja hämmästyy nähdessään Juhan ottavan rahaa kuljettamistaan ihmisistä väittäen järjestönsä tekevän puhdasta hyväntekeväisyyttä. Juha paljastaa Emma-Liisalle Saarion tienneen sisäministeriön kärkkyvän vastaanottokeskuksia jo silloin kun hänet valittiin johtajaksi. Saario halusi siihen henkilön johon hänellä olisi vaikutusvaltaa. Juha luuli sen olevan strategia taistella sisäministeriötä vastaan eikä ymmärtänyt Saarion myyvän keskukset ministeriölle kytäten jotain näyttävää paikkaa vairkaa.