Ensi kesänä puhutaan vallasta

Margaret Atwoodin Orjattaresi, joka käsittelee monipolvisesti valtaa, sekä yhteiskunnallisesti että henkilökohtaisella tasolla. Kuvaa dystopiaa, vai kuvaako sittenkään?

Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari

Muusta maailmasta eristettyjen spitaalisten ja hullujen muodostama yhteisö elää mielivaltaisen johtajan, papin, alistamanassa arjessa. Sairaiden asukkaiden tuntema häpeä ja syyllisyys ovat mitä parasta polttoainetta johtajan tehokkaalle vallankäytölle.

André Gorz: Eläköön työttömyys. Avaa aika hyvin sitä asiaa, miksi nyky-yhteiskunnassa kannattaa pitää niin suuri osa väestöstä työttöminä, ja minkä vuoksi nykyisen yhteiskunnan tunnuslause voisi vallan hyvin olla "Enemmän, huonompaa, halvemmalla"...

Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla
Suomalaisen yhteiskunnan vallan muodot parhaimmillaan kuvattuna ja mitään alleviivaamatta, klassikko jota soisi luettavan myös tämän päivän koulussa.
Itse en esim. sitä 1960-luvulla koulussa lukenut vaika luettiin mm. Paavo Rintalan "Pojat" ja Goldingin "Kärpästen herra".

Karo Hämäläinen: Erottaja

Kirjalahja minulle. Heti. Ei meinaan kulu teiltäkään turhaa aikaa.

George Orwell, Vuonna 1984
Klassikko, karu kuvaus diktatuurista ja väärästä vallankäytöstä.

Luimme koulussa aikoinaan Kärpästen herran (William Golding), se jäi kyllä mieleen. Toinen sitten ihan omapäisesti lukioaikana lukemani on George Orwellin Eläinten vallankumous. Siitä jäi mieleeni "toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".
Nykyään ei valtaa pahemmin analysoida sitä vain tavoitellaan ja luullaan että se tekee onnelliseksi - tai rikkaaksi. Vallan sokeuttamat (ajattelen ylisuuria bonuksia) saavat vain jatkaa.
Kiitos muuten hyvästä ohjelmaideasta. Katsoin mielenkiinnolla aikaisemmat ohjelmat rahasta.

Raamattu.
Kirjan pohjalta on käytetty paljon valtaa.

Ehdotan yhdeksi kirjaksi Per Olov Enquistin Henkilääkäriä.
Tämä hieno tarina kertoo mielestäni mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän tarinan vallankäytöstä. Tanskan kuninkaan valistunut henkilääkäri käytti valtaansa kansan hyvinvointia ajatellen, mutta miten siinä sitten kävikään.
Henkilääkärin teloittaminen sai ainakin minut miettimään, mitä kansa oikeastaan hallitsijoiltaan ja vallankäyttäjiltään haluaa. Tässä tapauksessa henkilääkäri oli aikaansa edellä ja laati edistyksellisiä lakeja, joihin kansa ei ollutkaan valmis.

Lasse Laaksonen: Mistä kenraalit tulivat. Suomen itsenäistyessä Suomeen tuli sotilaallinen valtatyhjiö. Harvoinon olemassa tällaistä"koelaboratoriota",. Kirja kuvaa loistavasti miten valtatyhjiö täytetään, valtaan pyritään ja siihen päästään ja siitä riidellään. Myös henkilökemioiden ja erilaisten kuppikuntien vaikutus valtaan pääsemiseksi ja sen saavuttamiseksi/kaappamiseksi kuvataan hyvin. Tämä kirja ei ole klassikko - vielä.

Gabriel Garcia Marquez: Patriarkan syksy
Kuvaa läkähdyttävällä vyöryllä karibialaisen takapajulan vanhan despootin hirmutekoja, yksinäisyyttä ja ahdistuksia. Kirjoitettu jo 1975, joten kirjailijan mielessä lienee ollut mm. Stalin, mutta kun luin kirjan tänä syksynä, monesti tuli mieleen Saddam, Mubarak ja Gaddafi.
Kirja on hurja ryöpytys, virkkeet keskimäärin kahden sivun mittaisia ilman ainuttakaan dialogia.

Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet

Muistan kirjan tehneen minuun melkoisen vaikutuksen kun sen vajaa vuosikymmen sitten luin. Nyt, paremmankaan tekemisen (tai lukemisen) puutteessa, aloin lukemaan sitä uudestaan ja todellakin, miten lienee tuolloin kovin nuori Mailer saanut aikaan noin monitasoisen teoksen. Paljolti juuri vallankäytöstä. Erityisesti teoksen kenraali on hyvin mielenkiintoinen, ristiriitainen ja toisaalta neroutta lähentelevä hahmo.

Ja mikä parasta, kirja on paksu. Hyvien kirjojen parhaita ominaisuuksia. Eivät heti lopu kesken jättäen lukijan etsimään uusia helmiä monien pettymysten joukosta.

Martti kirjoitti:

Gabriel Garcia Marquez: Patriarkan syksy
Kuvaa läkähdyttävällä vyöryllä karibialaisen takapajulan vanhan despootin hirmutekoja, yksinäisyyttä ja ahdistuksia. Kirjoitettu jo 1975, joten kirjailijan mielessä lienee ollut mm. Stalin, mutta kun luin kirjan tänä syksynä, monesti tuli mieleen Saddam, Mubarak ja Gaddafi.
Kirja on hurja ryöpytys, virkkeet keskimäärin kahden sivun mittaisia ilman ainuttakaan dialogia.

Eiköhän siellä Etelä-Amerikassa riitä diktaattoreja omasta takaa, ei tarvitse merta edemmäs lähteä hakemaan kalaa. Kirjakin on kirjoitettu Espanjassa, sielläkin oli Franco vielä henkitoreissaan. Samaa aihetta sivuaa Kenraalin labyrintti, ovat vähän sisarkirjoja.

timoharakka kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:

Raamattu.
Kirjan pohjalta on käytetty paljon valtaa.

Mutta onko se faktaa vai fiktiota?

Kirja on fiktiota, mutta käytetty valta on faktaa. En silti ottaisi raamattua mukaan ohjelmaan. Orwellin Vuonna 1984 ja Eläinten vallankumous ovat molemmat tehneet vaikutuksen ja sopisivat käsiteltäviksi. Kiitos mielenkiintoisesta ohjelmasarjasta!

Vonnegut: Jumala siunatkoon teitä, herra Rosewater.

Ehdotan seuraavia: Tove Janssonin Den ärliga bedragaren (suom. Kunniallinen petkuttaja) ja Amélie Nothombin Nöyrin palvelijanne.

George Orwellin eläinten vallankumous. Tämä klassikko on tehokas totalitaristista vallankäyttöä kuvaava satiirinen esitys. Olennainen on myös ajatus vallanhalusta ihmisyyden ilmentymänä, sekä ajatus vallanhalun, että saavutetun vallan turmelevuudesta. Kirja tuo esille vallan ongelmia sekä yksilön, ryhmän, että yhteiskunnan tasolla.

Peppi Pitkätossu. Peppi käyttää valtaa sekä voiman, huumorin että manipulaation avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla

Valta kulkee isona teemana koko tarinan ajan. Huipentuen toiseen osaan jossa valta vaihtuu ja sitä yritetään hankkia - ja puolustaa - äärimmäisellä väkivallalla. Mutta vallankumouksia ennakoi koko ensimmäinen osa luoden vastakkainasettelua. Ylemmissä kerroksissa halutaan eroon niin Venäjän fyysisestä vallasta kuin ruotsinkielisten henkisestä vallasta. Alempana syntyy kasvava skisma maata omistavan ja muun väestön välille.
Myös pappilassa vallitseva vallankäyttö on mielenkiintoista seurattavaa. (Naisten vallankäyttö on kirjassa tosin rajoittunut pitkälti kotoa käsin saneltaviin päätöksiin ja fyysisellä aspektilla saatavaan neuvotteluetuun. Edes Kaarina ei saavuta materiaalista itsenäisyyttä, valitettavasti)

Kolmannessa osassa Akseli saa maistaa itsenäisyyden tuottamaa valtaa mutta huomaa, että sekään ei vapauta työstä. Yhteiskunnan murros tuottaa myös uudenlaisia vallankäytön muotoja. Menestyminen ja valta ei enää edellytä maan omistamista.
Vilho olisi kyvykäs jatkamaan tilanpitoa mutta hänelle on muitakin vaihtoehtoja menestyä. Janne on löytänyt omansa jo ennen sotaa - pitää enää valita politiikan ja muurauksen välillä.
Sota muuttaa lopulta monta asiaa ja lopputulos on odottamaton. Akselin vallan alla on lopulta koko Jussin löytämä suo mutta matka on ollut pitkä ja hinta kova.

Ehdotan Majgull Axelssonin kirjaa Huhtikuun noita (2000).

Huhtikuun noidassa on kuvattu toisaalta hoidon varjolla käytettävää valtaa, mikä on tällä hetkellä mielestäni ajankohtainen teema. Axelsson peilaa myös hoitovallan toista puolta, kun hän kuvaa päähenkilön kostoa ja vallankäyttöä poikkeuksellisten kykyjen kautta.

Lisäperusteena esitän, että Majgull Axelsson on Suomessa aika vähän tunnettu ruotsalainen kirjailija.

Hanne-Vibeke Holst: Kruununperijätär on ensimmäinen osa(ainakin se on käännetty suomeksi trilogiasta joka kuvaa kiinnostavasi poliittisen vallan eri ulottuvuuksia. Trilogiasta tehtiin myös tv -sarja jonka myös Yle on esittänyt.
Etsitte fiktiota mutta olisiko kiinnostavaa tarttua Machiavellin Ruhtinaaseen joka on vallan,häikäilemättömyyden ja juonittelun käsikirja. Miten se peilautuisi nykypäivään?

Zingis Aitmatovin : Valkoinen laiva, ehdottomastí juuri se !
Siiinä pieni poika ajattelee että vaaria arvostettaisiin enemmän jos vaaarilla olisi parempi palkka. Juoppo, öykkäri, vaimonsa haakkaja on kuitenkin "vallassa" ja seuraukset sen mukaiset.

Samuli kirjoitti:

George Orwellin eläinten vallankumous.

Iski minuun heti ensimmäisellä lukukerralla. Vaikka onkin vanha kirja jo ja aihe ei ole ihan niin ajankohtainen on silti hienoa satiiria neuvostoajan vallankäytöstä. Lisäksi kirjan eläinten kohtalo puhuttaa.
Puhuttamaan jää myös käyttääkö ihminen oikein valtaansa eläimiä kohtaan. Vallankäyttöä esiintyy niin monessa muodossa. Monta aihetta joista muutamat ovat vieläkin ajankohtaisia kuten eläinten kohtelu. Voisivatko eläimet todella nousta valtaan?
Vielä pitää mainita vallankäytön kehittyminen kirjan aikana. Alussa ollaan tasavertaisia ja kaikki iloisia. Sitten tulee vallan väärinkäyttö sikojen osalta. Ehdottomasti keskustelun arvoinen kirja.

Terry Pratchettin Johan riitti! Terry Prachettin kirjat ovat parodioita tästä maailmasta, ja niissä usein parodioidaan myös valtaa ja konservatiiveja. Tässä pureudutaan naispappeuden vastustukseen. Tai yleensä naisten uralla etenemisen vastustamiseen.

Toinen ehdotukseni on Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, joka kertoo naisten alistamisesta Afganistanissa.

Olisin ehdottanut jotain kirjaa naisten "vallasta", jos olisi tullut yksi edes mieleen. Kirjatkin määrittävät meitä...

Kari Hotakainen: Jumalan sana - uusi, ottaa kantaa juuri tämän päivän erilaisiin tapoihin
käyttää valtaa ja toisaalta olla täysin sidottuna muiden verkkoihin

Eero kirjoitti:

Anonyymi kirjoitti:

Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla

Valta kulkee isona teemana koko tarinan ajan. Huipentuen toiseen osaan jossa valta vaihtuu ja sitä yritetään hankkia - ja puolustaa - äärimmäisellä väkivallalla. Mutta vallankumouksia ennakoi koko ensimmäinen osa luoden vastakkainasettelua.
Kolmannessa osassa Akseli saa maistaa itsenäisyyden tuottamaa valtaa mutta huomaa, että sekään ei vapauta työstä. Sota muuttaa lopulta monta asiaa ja lopputulos on odottamaton. Akselin vallan alla on lopulta koko Jussin löytämä suo mutta matka on ollut pitkä ja hinta kova.

Ehdotukseni on Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia, joka ainakin alkuosissaan keskittyy niihin, joilla valtaa ei ole, mutta joille tarjoutuu mahdollisuus hankkia sitä. Ja vallalla tarkoitetaan tässä oikeutta omaan maahan ja mahdollisuutta vaikuttaa oman elämänsä ja jälkeläistensä elämän kulkuun vuosikymmeniksi eteenpäin. Torpparikysymyksen ratkaiseminen viime vuosisadan alun Suomessa kuuluu yhteen merkittävimmistä vallansiirron päätöksistä historiassamme.

Markus Zuzak: Kirjavaras. Otava 2009.
Kirja on tarkoitettu nuorille/nuorille aikuisille, mutta sitä ei kyllä uskoisi. Kovin nuorelle en tätä antaisi, sen verran sydämeenkäyvästi ja jopa järkyttävästi siinä kuvataan elämää saksalaisessa pikkukaupungissa natsivallan aikana.
Tässä romaanissa valtaa käyttävät niin lapset kuin aikuisetkin, ja valta tietysti riippuu siitä, että on valtaapitävien eli natsien puolella.
Mutta kirjassa kuvataan myös, miten tavallinen ihminen voi käyttää valtaa, pienissä asioissa ja salassa. Kaikkein ylin ja ehdottoman tasapuolinen valta on kuitenkin kirjan kertojalla eli kuolemalla, joka osoittautuu yllättävän sympaattiseksi.

Naguib Mahfouz, Kairo-trilogia.
Kirjoista löytyy laajakirjoisesti valtaa; poliittista, uskonnollista, perheen- ja suvun sisäistä valtaa, myös vallan vastustusta, sen vaikutuksesta vähitellen irtautumista, sekä myös siihen alistumista. Vaikka kirjojen ilmestymisestä ja suomentamisesta on jo aikaa, asiat taitavat olla paljolti ajankohtaisia nykyäänkin.

Anonyymi kirjoitti:

Karo Hämäläinen: Erottaja. Kirjalahja minulle. Heti. Ei meinaan kulu teiltäkään turhaa aikaa.

Rahan puute ja rahan omistaminen, molemmat ovat syitä miksi ihmiset ajautuvat ongelmiin. Liiallisen ahneuden myötä oleellisinta ei ole se, kuinka paljon rahaa on, vaan se, kuinka paljon sitä on saatava lisää. Rahaa elämän tärkeimpänä asiana pitävät kuihtuvat olemattomiin, jos rahavirrat tyrehtyvät. Mitä elämälle voi enää silloin tehdä? Rahan valta on tullut kehiin, ja syönyt ihmisen elävältä.

"Ja suurin niistä on raha" loistaa suurella fontilla Karo Hämäläisen kirjassa Erottaja (2011). Kirjassa ihmisten suhde rahaan, ja rahan suhde ihmisiin, kuvataan jatkuvana valtapelillä. Kenellä on varaa laittaa eniten panoksia yhtiön ostamiseen, jotta saisi hallita Suomen suurinta sijoitusfirmaa? Ihmisten luottamus toisiinsa talouskriisin myötä on olematonta. Kaikki ovat keskenään tasa-arvoisia, auktoriteettien vallalla ei ole merkitystä ja kirjan päähenkilöt ovat hullunkiilto silmissään rynnimässä kohti yhtiön omistamista. Ainoa asia mihin tilanteessa voi luottaa, on raha.

Lähes kaikkea valtaa voi hallita, mutta rahan valtaa ihmistä kohtaan on mahdoton hallita. Aivan kuin Erottajassa raha sanoisi omistajalleen, ”ota minut, vie minut”, jonka jälkeen tarpeeksi suuren omistuksen myötä raha pettäisi, ja häviäisi omistajan käsistä sanomatta sanaakaan.

Kaikkea voi perustella rahalla, niin yhteiskunnallisia säästöjä ja karsimisia kuin myös palkkojen nostamisia ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämistä kulttuurillisin keinoin. Rahan valtaa ei tule sivuuttaa kuin aikaisemmin kirjallisuudessa on päässyt käymään. Karo Hämäläinen on Erottajallaan tuonut esiin sen, että rahalla on valtaa enemmän kuin yhdelläkään instituutiolla.

Ian McEwan: Sovitus
Sovituksen voisi todennäköisesti ehdottaa varsin moneen kategoriaan, mutta minusta olisi kiinnostavaa kuulla keskustelua tavasta, jolla Ian McEwan käsittelee kirjailijan valtaa yli luomansa maailman ja hahmojen, mutta myös lukijan yli.
Sovituksessa kirjailija on jumala, joka toisaalta saa määrätä muista, mutta toisaalta ei voi anoa miltään korkeammalta taholta anteeksiantoa. Olisin riemuissani jos tämä kirja tulisi käsittelyyn.

Franz Kafka. "Rangaistusssiirtolassa".
Mikä kone on ja miten se toimii?

Art Spiegelman: Maus, selviytyjän tarina 1 & 2

Spiegelmanin teos on koskettava ja samalla taitavasti (eläinhahmoisen) sarjakuvan keinoin etäännytetty tarina totalitarismin pitkästä kädestä. Se on tarina vallasta kahdella tasolla: natsien vallasta Artin puolanjuutalaisiin vanhempiin, Vladekiin ja Anjaan, ja keskitysleiriltä selviytynen isän vallasta poikaansa.
Isänsä Vladekin kautta Spiegelman kertoo tarinan natsien miehittämästä Puolasta, juutalaisvainoista, piilottelusta, keskitysleiristä ja leirin jälkeisestä elämästä. Teoksen alanimi "Selviytyjän tarina" on ironinen: Artin vanhempien kohtalo osoittaa, että kukaan ei oikeasti selviytynyt leiriltä - pääsi sieltä ehkä hengissä, mutta ei selviytynyt henkisesti.
Vladekilla on oikkuja ja erikoisia pakkomielteiltä. Hän pitää vallassa poikaansa, joka niin kovasti haluaisi olla isälle mieliksi ja ymmärtää tätä. Vaikka Art syntyi vasta sodan jälkeen Ruotsissa, juutalaisvihan ja keskitysleirien vaikutukset ovat olleet läsnä hänen koko elämässään. Natsivallan vaikutukset ulottuvat pitkälle ja juuret ovat syvällä.

(Palkinto ei ole tärkeä. Art Spiegelmanin Maus on ehkä paras lukemani sarjakuva - erinomainen sekä kerronnaltaan että tarinaltaan - ja toivoisin muidenkin lukevan sen!)

Roald Dahlin Danny maailmanmestari (Danny the Champion of the World).

Kirja on tarina pienestä pojasta, joka pelastaa kylän gryndereiltä. Kirja kuuluu monipuolisen ja taitavan Dahlin nuortenkirjalllisuuteen, mutta aikuisiällä luettuna se räjäytti toiminnanmentävän aukon tajuntaani. Teos on tarina vallasta, joka on otettava ja siitä, miten valtaan voi tarttua myös vallaton sielu.

Jaana kirjoitti:

Luimme koulussa aikoinaan Kärpästen herran (William Golding), se jäi kyllä mieleen. Kiitos muuten hyvästä ohjelmaideasta. Katsoin mielenkiinnolla aikaisemmat ohjelmat rahasta.

Kärpästen herra. Julma.

Aku Ankka. K
apitalismin lait opetetaan hyvin laajalle lukijakunnalle ja riistosta tehdään tavoiteltavaa. Rahaa ja valtaa tavoitellaan keinolla millä hyvänsä ja se on täysin hyväksyttyä, kadehdittua. Olen itsekin lukenut niitä koko ikäni ja niissä on totuus.

Anonyymi kirjoitti:

Jaana kirjoitti:

Luimme koulussa aikoinaan Kärpästen herran (William Golding), se jäi kyllä mieleen. Kiitos muuten hyvästä ohjelmaideasta. Katsoin mielenkiinnolla aikaisemmat ohjelmat rahasta.

Kärpästen herra. Julma.

William Golding "Kärpästen herra" - perustelu: se tuli ekana mieleen, tarkemmin sitä ovat perustelleet itseäni fiksummat.

Schultz, siis sarjakuva Tenavat, Tellun ja Jaskan valtasuhde, joka on aika patologinen, mutta miksi, ja miksi yhteiskunnassa/yhteisöissäkin usein toimitaan näin?
Palkkiorahat voi lähettää Minneapolisiin jollekin ala-asteelle

Macbeth/Richard III Shakespearelta. Tätä ei varmaankaan tarvitse perustella, kun vallasta on kyse?

Umberto Eco: Ruusun nimi.
Kirjasto kätkee salaisuuden-salaaminen ja kieltäminen on vallan käyttöä. Tieto on valtaa.
Lisäksi kirjassa esillä keisarin ja paavin taistelu vallasta.

Franz Kafkan Linna.
Teoksessa tulee hyvin esiin vallankäytön näkymättömyys ja vaikea jäljitettävyys. Valta on tuolla jossakin, sen vaikutukset näkyvät ja tuntuvat, mutta kutka valtaa viime kädessä käyttävät, jää salaisuudeksi.
Juuri, kun luulet tietäväsi...

Brokadihuuma kirjoittanut Hisako Matsubara.
Kulttuurin , perinteiden ja vanhempien valta.

Axel Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä.
Todella synkkä kuva yhteisön vallasta.
"Janten lait":
1. Älä luule, että sinä olet jotain.
2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
3. Älä luule että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
8. Älä naura meille
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
10. Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.

Franz Kafkan Oikeusjuttu.
Kafka kuvaa mielestäni valtaa ja byrokratiaa tavalla johon paraskaan väitöskirja tai tutkimus ei kykene.
Valta esiintyy hajautuneena, epämääräisenä ja irrationaalisena sumuna. Rakennukset ja käytävät vaikuttavat selkeiltä, mutta niitä kulkiessa tulee pian selväksi että kaikki on kulissia tai jotain aivan muuta.
Lukukokemus yltyy surrealistiseksi seikkailuksi unenomaisessa maailmassa, jossa ympärillä olevat asiat muuttavat varoittamatta muotoaan kun niihin koskee.
Kaikkien kasvojen takana löytyy kasvottomuus. Yksilön ei ole enää mahdollista osoittaa valtaa sormellaan sillä se löytyy kaikkialta.
Kylmyys ja julmuus yltyvät absooluttisen alhaiseen lämpötilaan kirjan viimeisessä kohtauksesa, jossa yksinkertaisimmillaan tulee selväksi kysymys - mitä on valta.

George Orwell "1984" ehdottomasti. Kirja kertoo osuvasti vallankäytöstä tänä päivänä lähes kaikkialla ns. kehittyneissä maissa!
Kansalaisten kyttäys ja seuranta lisääntyy. Mm. Naton johtamaa laitonta miehitystä Afganistanissa kutsutaan "rauhanturvaamiseksi" - Orwellia aidoimmilaan! Jne, jne...

Puukkojunkkarit : kuvauksia nyrkkivallan ajoilta / Santeri Alkio.

Heikki Ylikangas olisi hyvä perustelemaan tätä vallankäyttöä Pohjanmaalla!

Jo mainittu Gabriel Garcia Marquezin Patriarkan syksy tuli minullekin heti mieleen. Elämme taas kaatuvien diktaattorien aikakautta, ja kirjassa kuvattu yksilö absurdeine vallankäytön tapoineen on yhtä aikaa pelottava ja huvittava esimerkki todellisuuden ja fiktion rajalla häilyvästä henkilöhahmosta - silloin tällöin reaalimaailmamme osoittautuu vieläkin maagisemmaksi kuin fiktio.

Jose Saramagon tuotannosta voisi ehdottaa melkein mitä tahansa kirjaa. Esimerkiksi ehkä tunnetuin romaani Kertomus sokeudesta käsittelee valtiollista pakkovaltaa, ihmisjoukon sisäisiä valtasuhteita, ihmisen valtaa omasta elämästään, mielen oletettua valtaa ruumiin yli...

Arundhati Royn Joutavuuksien jumala olisi niin ikään mielenkiintoinen käsiteltävä. Siinä on keskeisenä tematiikkana ainakin suvun valta, kastijärjestelmän luomat valta-asetelmat, aikuisten ja lasten väliset valtasuhteet, miesten ja naisten väliset valtasuhteet sekä lausumattomien sääntöjen ja kieltojen valta yksilöiden elämissä.

Ja vielä yksi ehdotus: Aino Kallaksen Sudenmorsian on kiehtova kuvaus valta-asetelmien järkkymisestä ja järkyttämisestä monella tapaa. Sudenmorsian olisi sikäli mielenkiintoinen valinta ohjelmaan, että sen kautta tulee naisen aseman ja voimaantumisen lisäksi esiin ihmiskulttuurin ja luonnon suhde sekä toisaalta kysymys kohtalosta ja vapaasta tahdosta. Missä määrin romaania voi pitää lopulta lukea kuvauksena naisen vapautumisesta (kulttuurisista rooleistaan ja rajoistaan villiin, demoniseen luontoon yhdistymisen kautta), kun kertoja voimakkaasti kantaaottavalla äänellään tulkitsee tapahtumat jonkinlaiseksi ennalta määrätyksi kiroukseksi. Ihmisen vallankäyttö luontoa (susia) ja toisiaan (erityisesti naisia) kohtaan on kirjassa jatkuvasti esillä.

Hieno teemavalinta on valta. Kesää odotellessa!

Pekka Herlinin elämänkerta tai vaihtoehtoisesti Varkaiden markkinat
Jan Guillou. Jälkimmäinen on kuin kopio B.Wahlroosin elämästä. Ostetaan halvalla metsiä oman kartanon läheltä (ei täysin luotettava tieto), ymmärrys toisista ihmisistä häviää jne...

Robert Harrisin teos "Imperium".

Käsite "valta" tulee esille jo teoksen nimessä, siis "imperium". Valta on myös koko teoksen ikään kuin punainen lanka. Tässä teoksessa Cicero ja joukko muita roomalaisia patriiseja ajattelevat konsulin viran hankkimista, ja siten vallan hankkimista, jokaisena päivänä. Cicero ottaa sen tavoitteen huomioon lähes kaikissa valinnoissa, joita tekee.
Jopa Ciceron avioliitto palvelee sitä tarkoitusta. Hän ottaa itselleen vaimon rikkaasta perheestä, koska hän tarvitsee suuren omaisuuden. Vain riittävän suuren omaisuuden haltija pääsi senaattoriksi Roomassa. Konsuliksi ei voinut pyrkiä, jos ei ollut senaattori.