Mustat joutsenet Manhattanin yössä
Timo Harakka, 10 kirjaa rahasta –sarjan toimittaja
Don DeLillon Cosmopolis (2003) on mieleenpainuva panoraama New Yorkista, ja särmikäs kuvaus rahan tuomasta äärimmäisestä vieraantumisesta.
Kukapa olisi parempi puhumaan tämän ajan kaikenkattavasta kapitalismista kuin teatteriohjaaja Susanna Kuparinen, jonka keväinen Eduskunta –näytelmä osoitti, kuinka draama voi olla kantaaottavaa journalismia. Arvelen, vakavissani, että näytelmän takia vihreiden yksi kansaedustajapaikka Helsingissä siirtyi vasemmistoliitolle.
Kuparinen on myös kaatanut hartiavoimin ns. hallintarekisterilakia, joka tekisi veronkierrosta laillista ja salaisi suomalaisyhtiöiden omistukset.
Keskustelu on nähtävissä tänään maanantaina TV1:ssä klo 21.30.
Cosmopolis seuraa ”reaaliajassa”, kun 28-vuotias miljardööri Eric Packer matelee panssaroidulla limusiinilla Manhattanin läpi, matkalla parturiin. Ympärillä kuhisee miljoonakaupungin elämä, mutta päähenkilö on yhteydessä maailmaan – ja ihmisiin, itseensäkin – vain ruutujen, näyttöjen, kuvakkeiden, mainostaulujen, radioverkkojen ja laajakaistojen välityksellä.
Packer on vieraantunut rahastakin, se on vain digitaalinen abstraktio. Hän etsii informaation tulvasta merkityksiä ja lainalaisuuksia, ja rakentaa numeroista kuvioita. Packer on näkevinään puun vuosirenkaita ja fysiikan lakeja, mutta menettää miljardinsa, kun ei osaa huomioida epätäydellisyyttä ja epäsymmetriaa.
Ja henkensä.
Anteeksi, että tässä vaiheessa jo toistan itseäni: täsmälleen näin kävi finanssikriisissä 2008.
Viimeisten 20 vuoden aikana suuret sijoitusyhtiöt - investointipankit, riskirahastot ja vakuutusyhtiöt – ovat rakentaneet huipputehokkaita tietokoneverkkoja, joiden monimutkaisia mallinnuksia varten on palkattu tuhansittain matematiikan tohtoreita.
Nämä quantit – eli ”kvantitatiivisen sijoittamisen” ammattilaiset – yrittävät yhtälöidä kaikki mahdolliset markkinaliikkeet, jotta voitaisiin rahastaa mikroskooppisin muutos, jota ihmisäly ei edes havaitse. Tällä strategialla perustettiin 1994 sijoitusrahasto Long Term Capital Management (LTCM), jonka johtajiin kuului tohtori Myron Scholes. Hän oli ansainnut taloustieteen Nobel-palkinnon 20 vuotta aiemmin kehittämällään johdannaisten hinnoittelun kaavalla, joka on tietenkin:
C = Sd-t N(x) - Kr-t N (x - δ √t), x= [log (Sd-t/Kr-t) / (δ √t] + 1/2 δ √t.
LTCM:n automatisoitu finanssimatematiikka johti pian rahaston jo 126 miljardin dollarin sijoituksiin. Mikään ei voinut mennä pieleen. Paitsi, kuten taloustieteilijä John Maynard Keynes aikanaan sanoi: Mikään ei ole niin tuhoisaa kuin järkevä toiminta järjettömässä maailmassa.
Nerokkaimmatkaan matemaatikot eivät kykene ottamaan huomioon Mustaa joutsenta. Tämä on Nassim Nicholas Talebin termi erittäin epätodennäköiselle tapahtumalle, jonka vaikutus on käänteentekevä – kuten olivat New Yorkin terrori-iskut 2001 ja Kaakkois-Aasian tsunami 2006 .
Olen kesäilokseni lukenut Talebin kirjaa, joka nousi maailmanmaineeseen, koska se julkaistiin vuotta ennen finanssikriisiä. Ja 10 vuotta sen jälkeen, kun Nobel-nerojen firma LTCM joutui katastrofaaliseen 1,25 biljoonan dollarin (kaksitoista nollaa) konkurssiin, joka uhkasi koko finanssijärjestelmää.
LTCM kaatui, koska Venäjän valtio yksinkertaisesti kieltäytyi maksamasta ulkomaisia velkojaan 1998. Hienoinkaan tietokoneohjelma ei pysty mallintamaan maailman oikukkuutta ja ennakoimattomuutta. "Long term" kesti siis neljä vuotta.
Ennustaminen on tuomittu epäonnistumaan, mutta silti olemme uskovinamme "asiantuntijoiden" vakuuttaviin "analyyseihin". Suomessa toimivien 11 ennustelaitoksen ennusteet ovat viime vuosina menneet täysin metsään – etenkin Suomen Pankin, jolla on ylivoimaisesti hienoimmat mallit ja eniten laskentavoimaa.
Talousherrojen hybriksen hinta voi olla kova koko planeetalle. Mitä on tehtävissä?
Taleb neuvoo heitä luopumaan ”epistemologisesta ylimielisyydestä”. Seuraavaa mustaa joutsenta ei voi ennakoida, vain sen voi tietää, että sellainen ilmestyy.
Kannattaa siis rakentaa järjestelmä sellaiselle pohjalle, että yllättävä, jättiläismäinen, kaiken mullistava tapahtuma ei tuhoa aivan kaikkea.
Se edellyttäisi, että sijoittajat eivät yltyisi hullunrohkeaan uhkapeliin, että kaikkea ei pantaisi yhden kortin varaan. Taitaa olla turha toive.
Titanicin vääjäämätöntä suuntaa kohti seuraavaa jäävuorta ei voi muuttaa muu kuin julkinen valta, nuo parjatut poliitikot. Toivotaan parasta – mutta puetaan pelastusliivit.
5 kommenttia
Ma 01.08.2011 @ 21:25
Kannattaa ottaa huomioon, että on mahdotonta, sanoa mitkä Packerin kokemuksista ovat totta ja mitkä unta. Valvomisesta johtuvaa fantasiaa, ehkä jopa lopun kuoleminenkin? Mutta pointsi onkin kai se että tosi ja fiktio menee sekaisin, tavalla josta on mahdoton enää erottaa kumpi on kumpi, jos sillä edes on enää merkitystä.
Delillon teemoja.
Ti 02.08.2011 @ 10:47
Kirjoitan hädissäni vaikken nähnytkään ohjelmaa. Näin kyllä Juha Hurmeen ja Haanpään.
Sanoisin äkkiä tuosta finsssiaritmetiikasta,että se on vakava ja tosiolevaista koskeva oppiala. Opiala on retoriikka. Selkokietisemmin ilmaistuna finassituotteiden markkinointikieli. Kuvaan istuisi somasti jos Merton ja Scholes olisivat kaksinkertaisia nobelisteja vuodelta 1997 - siis taloustieteen lisäksi myös kirjallisuuden.
Kuvasta puheentullen, analyyttinen geometria on sekin povikaarien ja lannelinjojen esteettis-eroottisten parametrien osalta finsssikapitalismin kauppalikviditeetin käytössä. Kreikan bondikriisin alkukuvissa 2009 vilahteli kreikkalaiskaunotar. Hänellä huhumyllyttäjät vakuuttivat sentimentin Kreikan väärämielisyydestä ja petollisuudesta.
Eikä kai muuta kuin että eiväthän juuri ketkään usko näihin mainoslauseiden numeroihin, mutta kun veikkaus ja vetonsa suojaaminen on niin kivaa ja älyä kutkuttavaa! Ja katalintahan spekulaatiossa on sen järjellisyys.
Ajoissa vain alta pois setelit liehuen.
Lisäksi voi suojata jos miten. Elleivät olemassa olevat pörssit (vehnä,korko... tuhansia) sovi strategiaasi,niin finassitalot tekevät yhden lisää,avaavat uuden torin. Tällaisellä vartavasten luodulla markkinapaikalla John Paulson teki miljardeja subprime-vedoillaan, vastavirtaisilla siis.
Suomalaissyntyinen Andrew Lahde vetäytyi kun torille tuli liikaa väkeä,tienasi vain satoja miljoonia. Lisä väki toi muuten tullessaan (investoinpankkien yhteishanke) subprime-aikasarjan. Se lisäsi väentungosta (viimeisinä tietysti Ilmarisemme - ja ekana takkiin; Tanskan Nordean Mermaidit Suomeen).
Tämä aikasarja väreili 2007 alussa talolainojen laiminlyöntien kasvua. Pauhu kohosi.
Tartunta levisi. Aika pieni tulehtuma levisi panepidemiaksi,tällä kertaa.
Jos meillä olisi roomalaisen oikeuden perusmuurit ja asevallat sen päällä - eikä angoamerikkaista pragmatismia riesanamme - eivät finanssimarkkinat hassuttaisi parhammistoamme. Vallitsisi vakaus, levollisuus ja säädyllinen elämänkulku. Meikäpoika raataisi vesisaavia yläkerran väelle ja piikaheilini kantaisi pottavesiä takapihoille.
Säätyrauhan polttivat ja murhasivat jotkut animal spirit itsetuhotyypit.
Esimerkisi Baltiassa ja Venäjällä 1905 jolloin meillä SAATIIN naisille äänioikeus, kertovat Meinander Klinge ja koko rimpsu - vastoin parempaa tietoaan.
Kiva oli kirjoittaa, tattista vaan Piilaakso,Gates, Jobs
Linus ja muut.
Ti 02.08.2011 @ 10:48
Mielenkiintoisen ohjelman innoittamana:
Rahalla voi muun muassa hankkia lisää elinvuosia, terveyttä, aikaa, vapautta, hankkia valinnanvapautta ja vaihtoehtoja, kauniin kodin, loma-asuntoja, korjauspalveluja, lomaa, ystävyyksiä ja verkostoa, avata mahdollisuuksia, ostaa palveluja, opintoja, tarjota lapsilleen mahdollisimman hyvät henkiset ja materiaaliset lähtökohdat, mahdollisuuden harrastaa mitä haluaa, toteuttaa unelmiaan, elämyksiä, matkustaa, luoda turvallisuutta ja jatkuvuutta, hankkia vanhemmilleen hyvän vanhuuden, syödä ja juoda koko ikänsä paremmin ja laadukkaammin; itse asiassa rahalla voi rakentaa koko elämänsä enemmän omannäköisekseen.
Mutta silti, vanha totuus pitää paikkaansa: raha ei tuo onnea.
Su 07.08.2011 @ 10:47
Onneksi elämä ei ole pelkkää todennäköisyyslaskentaa. Hämmästyn ja kummastun usein, miten talouden liikkeistä raportoidaan ikään kuin ne olisivat jotakin stratosfäärisiä tapahtumia, joihin ihminen tunteineen ei ole millään muotoa osallinen.
Pörssikurssit heilahtelevat..ja etenkin ihmisen mieli. Ja kyllä, pelastusliivit kannattaa pitää aina mukana kun pallo aika ajoin liikahtaa ja meri läikkyy yli.
Ke 31.08.2011 @ 09:59
<a href="http://www.sacamainlongchamp.com/"><STRONG>le sac longchamp</STRONG></a>,L'usure Printemps-Eté 2011 de femmes à un plus confortable, faite de veste en jean avec un blanc A-ligne de robe, couper des lignes droites et lisses pour créer un sentiment simple de l'affaiblissement du profil H du sexy. Le retour d'une forme géométrique <a href="http://www.sacamainlongchamp.com/"><STRONG>sac longchamp </STRONG></a> en cuir épaule creux, l'élégant et raffiné co-exister.Une large gamme de <a href="http://www.sacamainlongchamp.com/longchamp-sac-?-main-embroidered-c-19.html/"><STRONG>sac a main longchamp</STRONG></a> tissés sont la robe d'été le plus populaire d'un seul produit.Commandez une <a href="http://www.sacamainlongchamp.com/"><STRONG>sac longchamp pas cher</STRONG></a> en ligne.
