Romaanit kertovat rahasta – ja meistä
Ensi maanantaina (6.6.) se sitten alkaa: kesäisten maanantai-iltojen 10 kirjaa rahasta. Ja yleisin kysymys on sama kuin neljä vuotta sitten, jolloin teimme ihanan Anna Kortelaisen kanssa ensimmäisen osan kirjasarjasarjaa, 10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa.
Miksi fiktio, eikä fakta?
Moni ihmettelee, miksi keskustelemme romaaneista, fiktiosta, emmekä käsittele tietokirjoja, tutkimuksia ja pamfletteja – jotka ovat vaikuttaneet vallankumouksellisesti niin historiaan, tieteeseen kuin talousajatteluun.
Miten "maailmaa mullistaneista kirjoista" voi sivuuttaa Isaac Newtonin Principian, Charles Darwinin Lajien synnyn tai Karl Marxin Pääoman? Miten voi puhua rahasta ilman Adam Smithin Kansojen varallisuutta, J.M. Keynesin Yleistä teoriaa – tai Karl Marxin Pääomaa?
Vastaus on, tälläkin kertaa: ihan kiusallaan.
Kesällä 2007 muistutimme ihmisiä kertomuksen voimasta. Romaani ei ole vain rantapäivän rekvisiittaa, vaan voi kuohuttaa ihmisiä kiivaisiin väittelyihin, mielenosoituksiin, oikeustaisteluihin, lakimuutoksiin, kapinoihin – jopa sotiin. Kyllä, sotiin: Setä Tuomon tupa, Harriet Beecher-Stowen suht sentimentaalinen sepite, iski kipinää Yhdysvaltain sisällissotaan 1860-luvulla.
Tänä kesänä olemme sitä mieltä, että kertomakirjallisuus kertoo rahan voimasta ja viettelyksestä, rikastumisen haaveesta, talouden pakkovallasta ja vapauttavasta vaikutuksesta – kukaties koskettavammin, kouraisevammin, tarkkanäköisemmin, kauaskantoisemmin kuin asiateksti.
Siksi 10 kirjaa rahasta, 10 kertomusta ihmisestä.
Kirjallisuus ja talous eivät hevin kuulu yhteen. Mutta mikseivät?
”Talouden rooli kaunokirjallisuuden traditiossa on niin ilmeinen, keskeinen ja laajalle ulottuva, että on oikeastaan yllättävää, että se jää niin usein huomiotta”, kummastelee Tiina Käkelä-Puumala, joka on toimittanut yhdessä Sari Kivistön kanssa erinomaisen, painotuoreen kokoelman Kirjallisuus ja talous antiikista nykyaikaan.
”Kuinka usein kirjallisuudessa itse asiassa käsitelläänkään sellaisia aiheita kuin perinnönjakoa, velkasuhteita, varkautta, rikkautta tai köyhyyttä, ostamista ja myymistä sekä niihin liittyviä sopimuksia?”
Silti kirjallisuus pyrkii pitämään välimatkaa talouteen; tuotannon ja markkinoiden maailma ei saisi hipaistakaan taiteen pyhää luomistyötä. Toisaalta kirjailijat lausuvat pontevia mielipiteitään taloudesta paljon innokkaammin kuin yritysjohtajat nykykirjallisuudesta. On asiaankuuluvaa, että Jari Tervo arvostelee Nokian johtoa, mutta täysin sopimatonta, että Olli-Pekka Kallasvuo kritisoi Koljattia.
Eräät kovan luokan yritysjohtajat, saneeraajat ja muutospiiskurit sekä koko kansantaloutta vahtivat korkeat virkamiehet eivät uskaltaneet tulla ohjelmaamme, ”koska eivät ymmärrä kirjallisuutta”. Talous kunnioittaa kulttuuria enemmän kuin kulttuuri taloutta.
Ohjelmassamme puhuvat kuitenkin kirjojen lukijat, kokijat, eivät kirjallisuuden tutkijat. Kiinnostavaa on, että talouselämän valtiaista haasteen ottivat vastaan Suomen vaikutusvaltaisimmat naisjohtajat: vuorineuvos Maarit Toivanen-Koivisto ja miljardisijoittaja Eläke-Tapiolan toimitusjohtaja Satu Huber.
Ja lopuksi se olennaisin kysymys. Miksi juuri nämä kirjat?
- Honoré de Balzac: Ukko Goriot (1835) - Sauli Niinistö (6.6.)
- Maria Jotuni: Rakkaudesta (1907) - Anna Puu (13.6.)
- Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot (2007) - Alf Rehn (20.6.)
- Thomas Mann: Buddenbrookit (1901) - Maarit Toivanen-Koivisto (27.6.)
- Pentti Haanpää: Noitaympyrä (1931) - Juha Hurme (4.7.)
- Tom Wolfe: Turhuuksien rovio (1987) - Aki Riihilahti (11.7.)
- Fjodor Dostojevski: Pelurit (1867) - Satu Huber (18.7.)
- Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies (1994) - Jari Sarasvuo (25.7.)
- Don DeLillo: Cosmopolis (2003) - Susanna Kuparinen (1.8.)
- Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri (2008) - Ville Wahlbeck (8.8.)
Ovatko nämä juuri ne palkitsevimmat, rikkaimmat kertomukset?
Mitä olisi pitänyt ottaa mukaan? Mikä olisi pitänyt jättää pois? Miksi? Ota kantaa!
15 kommenttia
Ti 31.05.2011 @ 14:19
Miksei mukana ole yhtään suomalaista nykyproosaa? Tuomas Vimma on kirjoittanut 2000-luvun jupeista. Entäs Puhdistus, on kirja neuvostotaloudesta :-)
Kari Hotakaisen Ihmisen osa on hyvin hieno kirja pienyrittäjyydestä (muunmuassa).
Ehkei niissä talous ole pääasiallisena aiheena, mutta läsnä kuitenkin. Ja olisivat kirjoja jotka joku on lukenutkin tai haluaisi lukea.
Ke 01.06.2011 @ 21:39
Heips!
Erinomaisen ajankohtainen aihe! Kirjallisuus ja talous -kirjan toisen toimittajan nimi on muuten Kivistö ;)
To 02.06.2011 @ 20:31
Kysyttiin, mitä vielä.
No ainakin Lindgrenin anarkisti, kultarahoja omistava Peppi, kekustelussa myös Pomperipossa-episodi ja, muuttiko se Lindgrenin asennetta mammonaan.
Syvän analyysin olisin mieluusti kuullut myös klassisesta Tuhkimosta - mitä raha siinä vaikuttaa, miksi tytöt kehtaavat myöntää tuhkimotoiveet, haaveilla heittäytymisestä jonkinlaiseen 'prinsessakotirouva'-rooliin. Pojat eivät ripusta haaveitaan toisen varaan, paitsi ehkä vanhempina ja kyynistyneinä :)?
Raha myös Ibsenin Nukkekodissa.
Ja last but not least, kaikkeen vastauksen antava Hessen Siddharta - miksei raha kelpaa?
Ilman Roope Ankkaa ja Joenpeltoa olisin tullut toimeen...
Pe 03.06.2011 @ 00:32
Kysyttiin, mitä vielä.
No ainakin Lindgrenin anarkisti, kultarahoja omistava Peppi, kekustelussa myös Pomperipossa-episodi ja, muuttiko se Lindgrenin asennetta mammonaan.Syvän analyysin olisin mieluusti kuullut myös klassisesta Tuhkimosta - mitä raha siinä vaikuttaa, miksi tytöt kehtaavat myöntää tuhkimotoiveet, haaveilla heittäytymisestä jonkinlaiseen 'prinsessakotirouva'-rooliin. Pojat eivät ripusta haaveitaan toisen varaan, paitsi ehkä vanhempina ja kyynistyneinä :)?
Raha myös Ibsenin Nukkekodissa.
Ja last but not least, kaikkeen vastauksen antava Hessen Siddharta - miksei raha kelpaa?
Ilman Roope Ankkaa ja Joenpeltoa olisin tullut toimeen...
Pe 03.06.2011 @ 00:46
Minusta Margaret Mitchellin 'Tuulen viemää' olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana.
Kartanon ahne, pinnallinen ja kärkäs nuori tytär putoaa dramaattisesti köyhyyteen ja nälkään, kun sisällissota pysäyttää kaiken ja sekoittaa orjien ja omistajien elämän. Vain huvittelua osaava tyttö joutuu yhtäkkiä oppimaan sekä raakaa maatilatyötä että kaupankäyntiä, ensin kauneudellaan, sittemmin sahatavaralla.
Edes raataminen yksin hylätyllä tilalla ei kitke ahneutta Scarlettista. Hän myy itsensä vastenmielisiin naimisiin saadakseen rahaa.
Rahan päälle ymmärtävä Scarlett ryhtyy aviomiehensä rahoilla yrittäjäksi, ja varsin menestyväksi sellaiseksi.
Kaikki tämä tietysti aivan ennenkuulumatonta 1860-luvun Amerikassa.
Lopussa Scarlett on saanut kaiken, mitä rahalla voi saada: upean kartanon, maata, omaisuutta, valtaa, yhteisön arvostusta, jopa komean ja luonteelleen sopivan neljännen aviomiehenkin.
Vaan yksi häneltä puuttuu, ja se on rakkaus.
Kirjan lopussa hän on monin verroin onnettomampi kuin oli köyhänä ja vaivaisena keskellä sotaa.
Pe 03.06.2011 @ 12:34
Kun rahaa tavoitellaan, eikö kyse ole ihmisen perustarpeen, turvallisuuden, tavoittelusta? Tästä tulee mieleen Hotakaisen Juoksuhaudantie.
Pe 03.06.2011 @ 21:08
Onko mukana myos Suomen romaaneja kertomassa rahasta ja meistä, niin kuin otsikon voi myös ymmärtää. Se olisi myös mielenkiintoinen näkökulma.
Ma 06.06.2011 @ 09:27
Taloudellista toimintaa kuvaa mainiosti myös Gogolin Kuolleet sielut, ihmettelin vähän, kun kukaan ei ollut ottanut sitä mukaan.
Sekä sielujen ostaja että myyjät ovat erinnomaisia esimerkkejä "talouselämän" (käsite on monestakin syystä huvittavan valheellinen ja aiheellista esittää lainausmerkeissä) toimijoista.
Ma 06.06.2011 @ 21:35
Tuore ja ajankohtainen olisi ollut Sebastian Faulks`n Viikko joulukuussa (2010; alkuteos A Week in December 2009). Siinä yksi päähenkilöistä, häikäilemätön investointipankkiiri, ja hänen moraaliton toimintansa kuvataan hyvin todentuntuisesti. Entisenä journalistina Faulks tuntuu tehneen taustatyönsä perusteellisesti. Olisin mieluusti kuullut ainakin Huberin, Toivanen-Koiviston ja Niinistön näkemykset kirjasta.
Ma 06.06.2011 @ 22:05
Luen juuri kanadalaisen Mavis Gallantin From The Fifteenth District´iä (sis 1lyhytromaani+8novellia)
Tähän asti loistavaa kuvausta köyhtivistä englantilasista expateista Välimerellä. Raha kiedotaan psykologiaan. Suosittelen. Toistaiseksi kai käännetty vain ruotsiksi.
Ti 26.07.2011 @ 17:23
Tämä nyt tulee onnettoman myöhään, mutta musta olisi hienoo, jos Claes Anderssonin 12 vuotta politiikassa olisi ollut mukana. Se on paljolti kuvaus, miten 90-luvun lamasta selvittiin. Ja miten vasemmistoliitto "uhrasi" itsensä säästöjen ja Suomen selviytymisen vuoksi.
