Rytsölät 1800-luvun Ranskassa

Timo Harakka, sarjan toimittaja

Sauli Niinistö on toki arvovaltainen herra, mutta ennemminkin Honoré de Balzacin asema uraauurtavana klassikkona vaikutti siihen, että 10 kirjaa rahasta –sarjan avausteos on Ukko Goriot (1835).
Ennen Balzaciakin kirjallisuudessa käsiteltiin rahaa ja taloutta – esimerkiksi Daniel Defoe teoksissaan Robinson Crusoe (1719) ja Roxana (1722). Mutta Balzac oli sittenkin ensimmäinen, jonka jättiläismäisen teossarjan ”Inhimillisen komedian” läpikäyvänä juonteena on raadollinen rahanhimo ja säälimätön statuskamppailu.
Itselleni Balzacin terävät havainnot, armoton satiiri ja sivaltava huumori olivat suurin löytö tämän kesän teoskimarassa. (Toinen erityinen ilonaihe oli löytää hillitön humoristi lyijynraskaasta Dostojevskista, mutta siitä lisää Pelurien yhteydessä 18.7.) Klassikot eivät ole suotta klassikoita.
Sauli Ninistö toteaakin, että ihmisluonnon ahneus ja itsekkyys ei näy 200 vuodessa muuttuneen, mikä on joko lohdullinen tai masentava havainto.

Balzacia pidetään realistisen romaanin perustajana. Syynä lienee se, että hänen raadolliset näkemyksensä ihmisen ahneudesta ja itsekkyydestä ovat kestäneet aikaa, kuten Sauli Niinistökin toteaa. Ukko Goriot antaa tytärtensä imeä hänet tyhjiin rahoista - kaunis tanssiaispuku ja rakastajan pelivelat vievät isän hautaan.

"Ihanaa isänrakkautta", ihailee Anna Kortelainen. "Masokismia", puuskahtaa Niinistö.

Balzac (1799-1850) eli keskellä kuohuvaa vallankumousaikaa. Hän ei kokenut vain yhtä, vaan monta vallankumousta: Hänen lapsuutensa osui Napoleonin keisarikuntaan, joka taas kumosi vuoden 1789 kumouksen.
Napoleonin jälkeen kuningasvalta yritti paluuta, joka tyrehtyi ”Euroopan hulluna vuonna” 1848. Juuri ennen Balzacin kuolemaa julkaistiin Marxin ja Engelsin Kommunistisen puolueen manifesti.
Vanhat valtiaat kaatuvat, aateliset menettävät päänsä tai ainakin omaisuutensa, kansanvaltakin korruptoituu, keinottelijat menestyvät.Aivan kuten Suomessa 1990-luvulla.
Vapautettu raha karkaa Neitsytsaarille, nurkanvaltaajat ja kasinomiehet seikkailevat, suuri lama kaataa pankkeja ja poliitkkoja, IT-kupla paisuu ja kansa jonottaa Soneran (ent. Posti-Tele) osakeannissa. Maitopartaiset miljonäärit ajavat urheiluautolla päin leipäjonoja. Äkkirikastuneet optiojohtajat ja oligarkit ohittavat vanhat patruunat.
Asiaan kuuluu, että Balzac oli itsekin loputtoman optimistinen keinottelija, jonka lempitermejä oli une bonne speculation – ”hyvä bisnestilaisuus”.
Hän investoi kirjapaino- ja kaivosalalle, katastrofaalisin seurauksin. Viimeisinä vuosinaan hän innostui puutavarakaupoista Ukrainassa.
Aku Ankka –tyyppisistä liiketoimistaan Balzac sai niskoilleen niin jättiläismäiset velat, että hän saattoi suoriutua niistä vain kirjoittamalla yötä päivää suosittuja romaanejaan.
Näin talous on ehdottomasti hyödytti kirjallisuutta. Myös Dostojevski oli jatkuvasti ulosotossa – keidenkähän muiden onnettomalle rahatilanteelle maailmankirjallisuus on kiitoksen velkaa (sananmukaisesti)?
Balzacin väitetään juoneen 50 kuppia turkkilaista kahvia päivässä. Ihme, että hän eli edes 51-vuotiaaksi.

10 kirjaa rahasta -sarjan esittely