Kulttuurihistorian häpeäpilkku

Jo ennen eduskunta-vaaleja ja Persujen riemullista esiin merssia, olen verrannut nykyistä yleistä mielipideilmastoa 30-luvun lopun Saksaan. Se on mielestäni yhä totta ja pelottavaa.
Nykyisin on helppo saada mielipiteensä esille, mutta kuunteleeko kukaan? Toisaalta puhutaan kansan mielipiteestä, mutta onko sekin illuusio?
Kuvastavatko esimerkiksi nuo persu-kansanedustajien möläytykset kansan mielipidettä? Olisi mielenkiintoista tietää moniko persuja äänestänyt on yhä tyytyväinen valintaansa?

Havaintoja Berliinistä: nykyisessä Saksassa tilanne muistuttaa paradoksaalisesti todellakin jossain mielessä 1930-lukua, kuvio on nyt vain päinvastainen. Vasemmistoliberaalissa ja suorastaan äärivasemmistolaisessa hengessä (nämä ovat täällä lähes ainoita poliittisesti korrekteja ajatussuuntia) yritetään tukkia oikeistolaisesti ajattelevien suita ja estää monilla tavoilla, jopa väkivallalla, heidän mielipiteidensä julkitulo. Tähän liittyy myös nopeasti lisääntynyt äärivasemmistolaisten piirien harjoittama väkivalta.

Noitaympyrän kirjoittamisajankohdalla ja sensuuripäätöksillä ei ole mitään yhteyttä nykypäivään. Ellei sitten niin, että "älymystö" yrittää parhaansa pitääkseen persuja poissa julkisuudesta ja jos persun julkisuuteen päästää, sitä pilkaan. Siis jos Suomessa sensuroidaan, niin..

Eihän musta-, puna- ja viherfasisteja erota toisistaan muu kuin "Lipun" väri. Ensimmäista paheksutaan, toista vähän vähemmän ja viimeistä hehkutetaan "ainoana oikeana aatteena ja ihmiskunnan pelastuksena". :D
Ainakin kotimaisen median toimesta.

Jos puheet ilmastonmuutoksesta ovatkin skeidaa, niin Tapio puhuu asiaa. Mutta jos tiede onkin oikeassa, niin alistun ilomielin "viherfasismiin".
Kyseisen fasismin lähtökohta on periaatteessa kuitenkin erilainen kuin näillä muilla väreillä. Tärkeintä kaikessa on kuitenkin lopulta se, että ihminen saa kunnon opetuksen ja oppii käyttäytymään!

Tässä on yksi tyytyväinen, joka ei koskaan aikaisemmin ole änestänyt persuja mutta tekisen nyt.
Vertaukset 30-luvun lopun Saksaan ovat täysin tolkuttomia. Etkö todellakaan ole havainnut kuinka tyytymättömiä löytyy yhä enemmän. Tyytymättämiä siihen, että matkasaaranaajat kädet v-asennossa kertovat meille lopullisen totuuden. Ja pyrkivät tukkimaan suun kaikilta muilta. Vaalien alla oli käytössä leimakirves nimeltä populismi. Sillä hutkittiin sumeilematta monesta suunnasta. Vain oman hapatuksen lobbaamiseksi ja varjelemiseksi hamaan ikuisuuteen. Se oli väärä ase kuten on nähty. Kerrankin suomalaisilla oli paikka päästä eroon vanhasta suuntukkimiskulttuurista, mistä löytyy herraparatkoon esimerkkejä ainakin tuhannen vuoden ajalta:
kirkko, ruotsalaiset, kartanonherrat, venäläiset, sisällissodan kumpikin osapuoli, valkoisten historia sotien välissä ja pitkälle ylikin, venäläiset uudelleen, Kekkosen totuus, vihreä totuus, ydinvoimatotuus, maahanmuuttototuus, EU-totuus, Kreikkatotuus jne. Etkö tajua, että raikasta ilmaa tuli nyt ovista ja ikkunoista? Sitä tuli siksi, että tämä puolue osasi puuttua juuri näihin tuskastuttaviin asioihin ja historiaankin. Silti jotkut eivät ymmärrä, että suomalainen haluaa vihdoinkin olla vapaa omassa maassaan siinä laajuudessa kuin se on nykymenolla mitenkään on mahdollista. Se, että persut tulivat korjasi vääjäämättä tämän paatin kurssia. Ja vain siksi, että mandaatit ovat uhattuna. Neljän vuoden kuluttua, jos olen elossa katson taas mitä nappia painan. Suomi on nyt kuitenkin demokraattisempi kuin koskaan ennen. Persujen ansiosta se on demokraattisempi kuin vielä hetki sitten. Muista, että Helsingin yliopisto suomalaistettiin vasta 1937 säädetyn uuden yliopistolain ansiosta. Näin lähellä ovat vielä muistot siitä, millaista oli saada korkeinta opetusta Suomessa - manitsemasi 30-luvun lopussa - ei äidinkielellä vaan ruotsiksi. Senkin kamppailun jälkeen ruotsinkielisille professoreille jäi huomattavia privilegioita. Kuten sanottu suiden tukkimisella ja tasa-arvon puutteella on valtava historiallinen taakka Suomessa. Silti olemme lähempänä demokratiaa tänään kuin koskaan ja mandaattien menetyksen pelossa pukaritkin taipuvat. Silti varokaa kädet levällään esiintyviä totuuden puhujia ja mantrojen hokijoita. Niitä tulee aina riittämään kaikista suunnista. Jotta suomalainen edes hetken saisi olla oma itsensä ennen kuin lopullinen globalisaation tai jonkun muun myrskyn silmä pyyhkäisee meidät yli laidan on kiire istua alas ja miettiä hetki kuinka tähän on tultu. Änkyrät eivät kykene tähän koskaan. Heille on vain yksi totuus. Mene viikoksi Pariisiin ja mieti: 5,8 miljoonaa ihmistä tutustuu yksin Louvreen joka vuosi. Eiffelin tornissa vierailee n. 6 milj. turistia. Istu päivä Luxemburgin puistossa, missä Albert Edelfelt maalasi yhden nyt "pahamaineisen" kultakauden töistään ja ajattle siellä, mikä meidän osamme Europassa on. Nyt 5,37 miljoonaa suomalaista. Mitä meillä on virkaa? Välillä tuntuu, että Suomi Oyj on jo viety pörssiin ja riippuu kvartaalitalouden lihakoukussa teurastettuina viimeisellä matkalla holokaustiin. Kaikki käytetään hyväksi karvoja myöten. Keskitysleirin vartijat eivät pidä ajattelijoista. Varsinkaan äänekkäistä kuten Timo Soini. Tehkäämme yhdessä Suomesta parempi. Suomi, jossa ääni kuuluu eikä leimakirves heilu heti kun olet eri mieltä. Suomi, jossa on tilaa hengittää.

-Toinen Timo

Kaija kirjoitti:

Jo ennen eduskunta-vaaleja ja Persujen riemullista esiin merssia, olen verrannut nykyistä yleistä mielipideilmastoa 30-luvun lopun Saksaan. Se on mielestäni yhä totta ja pelottavaa.
Nykyisin on helppo saada mielipiteensä esille, mutta kuunteleeko kukaan? Toisaalta puhutaan kansan mielipiteestä, mutta onko sekin illuusio?
Kuvastavatko esimerkiksi nuo persu-kansanedustajien möläytykset kansan mielipidettä? Olisi mielenkiintoista tietää moniko persuja äänestänyt on yhä tyytyväinen valintaansa?