Thaimaasta Vietnamiin

Pyörän satulassa on hyvä sulatella kevään suruja ja riemuja. Öinen metsä on erityisen hieno. Erilaisten sointujen, kutsujen ja sävyjen rikkautta, erilaisuuksien summaa.

Vain kaksi viikkoa enää ja lähdön tekeminen on vielä pahasti levällään. Kuin Mooseksen kivitauluihin hakattuna joka ainut lähtö on tässä suhteessa samanlainen. Matkapyöräkään ei ole vielä lähtövalmis. Lisäksi täytyy käydä mm. karttakaupassa, halpatavaratalossa ja apteekissa, ja mansikatkin pitää saada pakkaseen. Eikä kotikaappien kaaokseen tehtävä pieni tutkimusmatkakaan ole ihan helppo rasti.

Harjoittelu Jäämeren-polkaisua varten konkretisoituu. Porvoon maantien luomu-simulaattorissa pääsin testaamaan, miltä tuntuu, kun suojaisan metsäsaarekkeen jälkeen parikymmentä metriä sekunnissa puhaltava sateinen puuska pysäyttää menemisen peltoaukion reunalla. Viisumihankintoja pitää jo myös miettiä.

Maailma kylässä -festivaali rönsyää joka suuntaan raikasta, mieltä virkistävää moniarvoisuutta. Myös suvaitsemattomuutta suvaitaan. Notkun kirjakaupan tiskillä saarnaamassa pyöräilyterapian parantavista voimista ja kuuntelemassa elämäntarinoita. Missä muualla olisinkaan voinut tavata Intian Masulipatnamissa eläneen suomalaisnaisen?

Kesäkelien yllättävä ilmaantuminen laittoi matkakirjan kirjoittamisen työmoraalin kovalle koetukselle. Hikoilenko mieluummin lämpimän pehmeässä ulkoilmassa kun kirjoittajankammion trooppisessa paahteessa Mekongin suistoalueella?