Kevään pyöräilyterapiaa: eläköön erilaisten äänten sointu!

Pyörän satulassa on hyvä sulatella kevään suruja ja riemuja. Varsinkin silloin kun pääsee metsään polkemaan ja voi aistia lähietäisyydeltä ympäristön heräämistä. Maa tuoksuu vahvaa kosteutta, joka sakenee paikoin tunkkaiseksikin. Mutta se huokuu lupausta uudesta elämästä, uudesta syklistä.

Öinen metsä on erityisen hieno. Ilma on vielä vähän raakaa, ja kylmää ilmanvirettä vastaan pitää suojautua hyvin. Mutta ennen aamunkoittoa lehdot ja näreiköt raikaavat sirkutusta, tirskuntaa, rääkäisyjä, pulputusta, kauniita säkeitä, ihmeellisiä ääniä, kuin vieraiden maailmojen rukouskutsuja. Erilaisten sointujen, kutsujen, sävyjen ja värien rikkautta, hämärässäkin voi kokea sen moninaisuuden, josta elämä koostuu. Erilaisuuksien summasta.