Maailmaa kylässä inhimillisyyden puolesta

Toukokuun lopun Maailma kylässä -festivaali Helsingin Rautatientorin maisemissa on vuoden parhaita tapahtuma. Eri kulttuurien ja ideologioiden kohtaaminen rönsyää joka suuntaan raikasta, mieltä virkistävää moniarvoisuutta. Musiikkia, makuja, ajatuksia, yhteisöllisyyttä. Uskoa huomiseen, inhimillisyyteen. Isoäitien karkotuksen perumiseen.

Juhla-alueelle mahtuu keskenään ristiriitaisia näkemyksiä elämän arvojen järjestyksestä, mutta se ei menoa haittaa. Esimerkiksi Maailman kirjat -teltassa kukaan ei buuaa, vaikka esiintymislavalle nousee joukon jatkoksi nuori poliitikonalku, joka laukoo rasistisista epäluuloista kumpuavia omituisuuksia. Myös suvaitsemattomuutta suvaitaan.

Itse vietän viikonlopun aikana puoli vuorokautta Maailman kirjat -teltassa. Ensin selvitän haastattelussa Intia-polkaisuprojektin käänteitä ja sitten notkun kirjakaupan tiskillä ”saarnaamassa” pyöräilyterapian parantavista voimista ja selventämässä retkieni yksityiskohtia. Surffailen sujuvasti Italian, Tunisian, Intian, Thaimaan, Vietnamin ja Laosin maisemissa, mutta myös Suomen metsäteillä.

Saan kuunnella lukuisia elämäntarinoita. Pyöräily ja vieraiden kulttuurien kohtaaminen yhdistävät. Tapaan muun muassa naisen, joka on opettanut helluntailaislähetystyöntekijöiden lapsia Intiassa Andhra Pradeshin osavaltiossa Masulipatnamissa, pikkukaupungissa, johon matkailijat eivät yleensä eksy. Itse kuskasin parikymmentä vuotta sitten suomen kielen kielioppikirjaa Masulipatnamiin herra P. Narasimha Raolle,  ex-anoppini esperantisti-kirjeenvaihtoystävälle.