Polkupyörällä Himalajalla: kaksi kuukautta lähtöön
Hämärä ja kostea koivikko tuoksuu, ja varhaisen aamun rallattajat elämöivät maastossa. Siirtymä keväästä kesään on herkistävää aikaa. Talven horrostelut väistyvät vihdoin.
Andalusia-kirjan ilmestymisen jälkeen oletin optimistisesti, että voisin jotenkin yhdistää rentouttavan toimettoman "lomailun" kirjoituspuuhista ja sen perään sitten rykäistä uudelle luomiskierrokselle. Mutta maaliskuisten fillarimessujen euforia hiipui arkiseen synkistelyyn. Pyöräilyn terapeuttinen voima oli onneksi tukenani. Ja yhä uudestaan ylistän Helsingin Keskuspuiston olemassaoloa!
Aloittelin kuitenkin uuden Istanbul-eepoksen kirjoittamisen, mutta ehdin hädin tuskin Helsingistä Viron Soomaalle, kun Andalusia-kirjasta toipumisen puute ryydytti matkan ennenaikaisesti. Uutta luovan puuhastelun sijasta suuntasin keskittymisen äänikirjan lukemiseen. Yle Areenassa on jo kaksi ensimmäistä teosta kuunneltavissa, Rengasrikkoja Saharassa ja Polkupyörällä Intiassa, ja niiden seuraksi ilmestyy Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin. Projekti lähti liikkeelle sen verran improvisoidusti, että ilmestymisaikataulu on vielä täysin auki. Reipas alku vei Laosiin saakka, mutta nyt meno on hidastunut myös äänikirjan suhteen, mikä tosin johtuu muista kiireistä ja yllättäen tulleesta kesästäkin, joka kannustaa ulos ja satulaan.
Aikaa on vienyt mukavalla tavalla Pyöräilyviikko. Jyväskylässä kävelykadun tunnelma oli leppoisan innostavaa kyläjuhlameininkiä. Vaasassa viikko jatkui kirjastossa, jossa väkeä oli mukavasti, sali oli hieno ja kuvat pääsivät oikeuksiinsa isolla seinällä. Intouduin selostamaan niin, että paluujunalle tuli kiire. Kuva: valtavien matkakuvien testi-ihmettelyä ennen esitystä; hetken tallensi Terhi Piikkilä.
Junassa ehdin perehtyä tulevan kesän Intian-reissuun karttojen ja kevyen matkaoppaan johdattelemana, ja Ladakhin laakso korkealla Himalajalla alkoi saada mielessäni entistä konkreettisempia mielikuvia. Buddhalaisten rukousmyllyjen pyörittelyssä pitää olla varovainen, jos myllyt pyörivät jo vinhasti, etteivät kynnet lohkeile eivätkä sormet saa iskuja. Ohuen ilman UV-säteilyssä iho kärähtää yllättävän helposti suojavoiteista huolimatta. Oma pussilakana ja/tai makuupussi suojaavat lutikoiden puremilta. Sähköä on kylissä niukasti, jos ollenkaan. Jyrkillä vuoristoteillä ei yleensä ole kaiteita, ja teiden kunto vaihtelee ankarasti. Tavarat pitää suojata muovipusseilla pölyn vuoksi, sillä Ladakhin päälaakso on enemmikseen karua ja jopa aavikkomaista. Mutta silti sadevarusteet on hyvä olla mukana. Yöt ovat hyytävän kylmiä kesälläkin.
Rukousmyllyjä lukuun ottamatta asiat eivät sinänsä ole uusia, mutta elävä kerronta antaa niille uutta painoarvoa. Alan vähittelen hivuttaa mieltäni satulaan vuoristoteille, ja innostus auttaa hoitamaan pakollisia säätöjä. Rokotuksista olen jo hankkinut vesikauhun ja japanilaisen aivokuumeen tehosteet. Koleraan voi varautua lääkityksellä suun kautta, malarialääkkeiden resepti on jo olemassa. Silmälääkärillä olen käynyt kahdesti, tutkimukset tosin jatkuvat. Hammaslääkärille on tarkistusaika. Viisumin kuvat ja tarpeeksi pitkä matkavakuutus ovat jo hankittu. Seuraavaksi pitää täyttää viisumihakemus ja kiikuttaa se suurlähetystöön. Askel kerrallaan. Matka on pitkä, ja yllätyksiä voi tulla. Mutta reissu on jo alkanut.
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Matti on äänessä Maailma kylässä -viikonloppuna Helsingin Rautatietorin Kirjateltassa sunnuntaina 25.5. klo 12, ja lauantaina sekä sunnuntaina voi tulla jututtamaan HePon ständille (C234) kansalaisjärjestötelttaan Kaisaniemeen.
