Kohti Jäämerta, viikko lähtöön
Enää reilu viikko lähtöön ja Venäjän viisumi on noutamatta, kartat ja tilpehöörit hankkimatta, samoin matkalääkepussukan sisältö, enkä ole oikeastaan edes aloittanut kotikaappien arkeologisia kaivauksiakaan pakkaamisen edistämiseksi.
Mutta pyörä on kotiutunut Espoosta Pyörätohtorin perusteellisesta kasvojenkohotuksesta. Kaikkien liikkuvien osien lisäksi uutta ovat muun muassa ylellisen väljät lokasuojat ja tuhti tavarateline sekä siihen hitsattu takavaihtajan iskusuoja. Vaikka esimerkiksi Saksassa suojat ovat kovin tavanomaisia, niin jostain syystä Suomessa ulkoisen takavaihtajan suojaus on vielä harvinaista, vaikka vaihtaja voi vahingoittua käyttökelvottomaksi jo pysäköidyn pyörän ”harmittomassa” kaatumisessa oikealle kyljelle.
Pyörä kaipaa nyt pientä sisäänajoa sekä reipasta tuunausta heijastintarroilla. Pinnoissa liehuvat, kymmenet parin sentin tarranpätkät lisäävät mukavasti sivunäkyvyyttä. Kypäränikin on koristeltu samoilla tarroilla. Myös lokasuojiin on tulossa heijastava tarroitus. Tien päällä pitää näkyä, kesäiltoinakin.
Lähdön teko on edistynyt myös näkövammaisten kirjastossa, jossa sain luettua Polkupyörällä Intiassa -eepoksen tavoiteaikataulun mukaisesti äänikirjaksi. Yhdeksän ja puolen tunnin äänikertomuksen tekeminen toi uuden näkökulman teokseen ja sen tekstimassaan. Ääneen saa vivahde- ja tunnebonuksia mukaan, myös äänityön amatööriltä se onnistuu, vaikka energiaa kuluu runsaasti lukemisen tarkkuuden ylläpitoon. Hämmästyttävää oli myös löytää vielä tässä vaiheessa jokunen oikolukuvirhekin sekä muutama virke, jossa selvästikään ei ollut aivan optimaalinen sanajärjestys. Äänen lukeminen on hyvä metodi tarkistaa tekstin sujuvuutta, ja käytän sitä normaalistikin kirjoittamisen viimeistelyvaiheessa.
Mutta siis Jäämerelle. Tavoitteena on edetä kuudessa viikossa noin 3500–4500 km. Reitti kulkee Karjalaan, Kainuuseen ja Itä-Lappiin, josta Raja-Joosepin kautta Venäjälle Murmanskiin. Tämän jälkeen polkaisu seurailee Norjassa Jäämeren rannikkoa. Paluureitti tarkentuu vasta tien päällä, mutta raakasuunnitelman mukaan matka voisi kulkea Altan ja Kilpisjärven kautta Ruotsin Lappiin.
Tarkoitus on vetäytyä öisin metsän rauhaan, mutta vapaan puskatelttailun ilot voivat jossain kohtaa muuntua masokistiseksi harmitukseksi, jos itikkaparvet vainoavat tai jos aamusta toiseen pitää pukea märkää ja viileää vaatetta maastossa tai jos elokuun puolessavälissä sattuisi tulemaan jo räntää laakana. Myös terveenä pysyminen kylmässä kosteudessa tarjoaa oman lisähaasteensa.
Matkan etenemistä voi seurata YLE Teksti-TV:n kuntoliikuntasivuilta, joiden hakemisto on sivulla 830. Sivuille 837–838 alkaa kertyä tekstiviestejä tien päältä 1–3 kertaa viikossa 19.7. alkaen. Todennäköisimmät viestityspäivät ovat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Tätä blogia pyrin päivittämään tien päältä 1–2 kertaa viikossa. Lisäinfoa on myös polkaisusivustolla osoitteessa www.yle.fi/tekstitv/jaameri.
4 kommenttia
Ti 13.07.2010 @ 15:03
Olen taittanut matkaa Matti Rämön seurassa tänä vuonna; ensin Intiassa ja sitten Saharassa. Intia-kirja oli niin koskettava, että en halunnut lukea sitä kuin yhden päivän kuvauksen kerrallaan. Pienen viilentelyn jälkeen saatoin tarttua Sahara-eepokseeen.
Juuri omalta fillarireissulta palanneena ja Sahara-kirjan kannet sulkeneena mietin mihinköhän se M.R. seuraavaksi menee. Veikkaukseni oli joko Kanadan suuret metsät tai Pohjois-Norjan kautta kulkeva reitti. Oikeaa vastausta ei tarvinnutkaan kauan odotella. Mielenkiintoista seurata matkaa, koska se on siintänyt myös omassa mielessä. Mutta naisihmisenä en ole vielä rohjennut lähteä tuollaiselle korpivaellukselle. Suomessa pyöräilijän pahin vastus on yksinäisyys.
To 15.07.2010 @ 15:53
Vardöstä menee upea reitti (kapea autotie) Hamningbergiin, josta käsittääkseni pääsee hyppäämään johonkin lauttaan, joka vie seuraavaan vuonoon. Hamningbergiin johtavalla tiellä on aivan upeat maisemat - jäämeren hiekkarannat ja vinoon "kasvaneet" moreenikalliot takaavat surrealistiset näkymät, joiden perusteella voisi luulla olevansa kuussa. Suosittelen ehdottomasti, että ajat tämän reitin, jonka pituus on muistaakseni noin 40 km - takuuvarma elämys.