Enkelien apua perhosen siivin
Ystäväni Ulla pesi eilen ikkunoita ja yhden ikkunan edessä roikkuva Tiffany-perhonen muistutti häntä eräästä vierailusta luonani. Hänen oli pakko soittaa, elää asia uudestaan.
Vuosia sitten Ulla tuli luokseni, tai oikeastaan hain hänet, koska hän oli syvässä masennuksessa ja voimakkaalla lääkityksellä. Hän, jos kuka, on aina ollut positiivinen ja sydämestään muita auttava henkilö. Ja nyt hän makasi sohvallani vailla elämäntahtoa apaattisena. En ollut koskaan nähnyt Ullaa sellaisena.
Tunteja kului ja näin hänen tuijottavan lasiperhosia olohuoneeni ikkunassa, hän ei jaksanut oikein edes puhua. Olin hänen vierellään enimmäkseen hiljaisuudessa, rukoilin hänelle apua ja tunsin henkimaailman läheisyyden voimakkaana.
Laitoin laatikostani sinisen lasiperhosen hänen laukkuunsa salaa, siunasin sen ja yhdessä henkimaailman auttajien kanssa latasimme parantavaa energiaa perhoseen. Tajusin, että perhonen oli ainoa asia, mikä kosketti häntä.
Ulla kertoi myöhemmin:
”Menin kotiin ja huomasin lasiperhosen laukussani. Jaksoin juuri ja juuri nousta ripustamaan perhosta ikkunaani, mutta se putosi käsistäni ja hätäännyin täysin: Vielä tämäkin, PERHOSENI MENI RIKKI!
Lasiperhonen kuitenkin säilyi ehjänä ja tajusin, että minäkin voin eheytyä – tämä on merkki enkeleiltä. Se oli käännekohta, lähdin paranemaan. Lasiperhonen huokui hyvää energiaa, muistutti kauneudellaan ja hauraudellaan enkelien ja auttajien voimasta.”
Irene on yksi suomen tunnetuimmista meedioista. Hän kertoo tässä blogissa omista kokemuksistaan ja siitä miten muut suhtautuvat hänen ajattelutapaansa.
