Tarjosin siskolle apuani, hän kieltäytyi

Yksi mieleen jäänyt sairaustapaus on ollut oman pikkusiskoni kohtalo. Hänen sairastamisensa kesti seitsemän vuotta, alkoi rintasyövällä ja levisi jo nujerretuksi luullun taudin salakavaluudella maksaan ja luihin.

Omasta lapsuuden perheestäni tämä sisko on ollut ainoa, joka ei usko juurikaan näihin henkisiin kykyihin tai vierasti niitä syystä ja toisesta. Lääkärit olivat kieltäneet häntä käyttämästä vaihtoehtoisia hoitoja.

Niinpä, kun tarjosin hänelle apuani, hän kieltäytyi.

Rukouksia en kuitenkaan lopettanut. Tuntui tosi pahalta nähdä pikkusiskonsa kärsivän ja lopulta kuolevan alle viiskymppisenä kahden nuoren äitinä. Hän kuoli päivää ennen kuin palasin esiintymismatkalta Saksasta. Minulla oli sisäinen tieto, että siskoni on kuolemaisillaan ja yritin siirtää vierailua. Vastaukseksi sain vain, että tultava on, sillä emme voi pettää Saksan yhdistysten jäseniä eli jo aiemmilla matkoilla syntynyttä ”Fan Clubia”. Meediovierailuthan buukataan usein vuosi tai puoli vuotta etukäteen.

Perheeni ja sukulaiseni ovat saaneet tottua näiden yli kahdenkymmenen vuoden aikana siihen, että olen useimmiten poissa tärkeistä henkilökohtaisista tapahtumista, joita ei ole voitu ennakoida. Siskoani olisin todella halunnut olla pitämässä kädestä kiinni.

IRENE NADÉN

Irene on meedio, ja hän kertoo tässä blogissa omista kokemuksistaan ja siitä miten muut suhtautuvat hänen ajattelutapaansa.