Nyt kun tämäkin erikoislähetys saatiin kunnialla purkkiin, on taas aika listata keskustelun taustalla vaikuttaneita kirjoja. Yhtään suoranaista viitettä ei keskustelussa muistaakseni esiintynyt, mutta kuten sanottu, useita ääneensanomattomia viittauksia voidaan kuitenkin paikantaa.

Olennaisia viitteitä kevyt musiikki -keskusteluun ovat Pekka Gronowin ja Ilpo Saunion Äänilevyn historia (WSOY, 1990), Anneli Asplundin ja Matti Hakon toimittama Kansanmusiikki (SKS, 1981) sekä Suomi soi 1: tanssilavoilta tangomarkkinoille (toim. Gronow - Lindfors - Nyman. Tammi 2004). Tämän lisäksi on mainittava Pekka Jalkasen ja Vesa Kurkelan Populaarimusiikki (WSOY, 2003). Kiinnostava on myös Risto Kukkosen tuore väitöskirja Aavan meren täällä puolen - Arkkityyppiset piirteet ja amerikkalaisvaikutteet suosituimmissa suomalaisissa molli-iskelmissä (2008).

Bellmanin lauluja (Fredmanin laulut ja epistolat) on suomennettu varsin paljon (mm. Karisto, 1987 ja Yliopistopaino, 1991). Vanhempia suomennoksia löytyy myös verkosta osoitteesta http://fi.wikisource.org/wiki/Carl_Michael_Bellman

Relevanttia Bellmaniin liittyvää kirjallisuutta on esimerkiksi Lars Huldenin Bellman-elämäkerta Ruusunpunainen suru (suom. Seppo Mussalo, Yliopistopaino 1999) sekä Ernst Brunnerin romaani-elämäkerta Malja tomullesi (suom. Markku Mannila, Otava 2004).

Lähetyksen musiikki oli siis J. Alfred Tanner ystävineen: "Laulu on iloni ja työni" (trad./san. Tanner) vuodelta 1927, solistina Kosti Tamminen.

Tulevan perjantain lähetys on mitä ilmeisimmin "erikois-Kemppinen", sillä Jukka Kemppinen joutuu yllättävän sairastapauksen takia jättämään lähetyksen väliin, ja puheenvuoroja jakaa tällä kertaa nuorempi Kemppinen. Tämähän ei tietenkään estä mielenkiintoista keskustelua, kun vieraina on professori Martti Mäntylä, teologian tohtori Juhani Forsberg sekä YLE:n äänitearkistojen asiantuntija, etnomusikologi Pekka Gronow.

Puheena ovat tällä kertaa mm. 1900-luvun alun kevyeen musiikkiin (kupletit, laulelmat) liittyvät kysymykset. Tämän lisäksi on tarkoitus paneutua joihinkin tekijänoikeudellisiin kysymyksiin, etenkin aikomuksiin pidentää esittävän taiteen suoja-aikaa. Tiedossa siis erilainen, mutta arvatenkin kiinnostava lähetys.

Terveisiä seisaaltaan. Äkillinen sairauteni on verkkokalvon irtoaminen, joka leikattiin eilen. Jos kiinnostaa kuulla, leikattu silmä on erittäin oikeasti kipeä ja terveestä on käytössä pienehkö osa näkökenttää. Silmäklinikan asiantuntevat ja ystävälliset ihmiset sanovat, että kunhan osaan olla höntyröimättä, kykenen piankin siisteihin sisätöihin.

Olisikohan tämä se usein mainittu kohtalon sormi, kun lukeminen tekee tiukkaa, mutta puhuminen ei? Tuntuu viittaavan radioon.

Kuten Heikki Kemppinen ylempänä kertoo, tänään 14.3. en osuisi ovesta sisään, joten minulla on harvinainen tilaisuus osallistua tähän ohjelmaan kuulijana.

- Jukka Kemppinen

Lähetyksen musiikkina kuulimme tänään Heikki Klemetin johtamaa Suomen laulu -kuoroa, kappaleena Milloin pohjolan nähdä saan (säv. Klemetti - san. Koskinen).

Keskustelun keskiössä oli siis Reima T. A. Luodon, Heikki Talvitien ja Pekka Visurin juuri ilmestynyt teos Suomen sota 1808-1809: Taustat, tapahtumat, muistomerkit (Fenix-kustannus oy). Pekka Visurin mainitsema Heikki Talvitien artikkeli löytyy siis myös tästä kirjasta.

Sodasta on ilmestynyt useita kirjoja juuri viime vuosina, kenties 200-vuotis-merkkipäivän muistamiseksi. Näistä voidaan mainita mm. Martin Hårdstedtin Suomen sota 1808-1809 (WSOY, suom. 2007, alunp. 2006) sekä Jussi T. Lappalaisen toimittama Sota Suomesta: Suomen sota 1808-1809 (Tammi 2007), joka tosin on juhlakirja ja varsin huonosti saatavilla.

Runeberg-aiheen yhteydessä lienee syytä muistuttaa Vänrikki Stoolin tarinoiden uudesta suomennoksesta (Juhani Lindholm, jolla tosin otsikko on Stålin, ei Stoolin), joka on ilmestynyt kahtena niteenä aivan viime vuosina(WSOY, 2007-2008). Cajanderin klassinen käännös (1889) löytyy verkosta ilmaiseksi osoitteesta http://fi.wikisource.org/wiki/Vänrikki_Stoolin_tarinat

Historiateoksista mainittiin myös Henrik Meinanderin Suomen historia: linjat, rakenteet, käännekohdat (suom. WSOY, 2006).

Tämän perjantain vieras on Pekka Visuri.

Hän on historian tutkija eli dosentti, ja eversti evp.

Hän on ollut julkaisemassa kirjaa, jonka aihe on Suomen Sota 1808-1809, 200-vuotismuisto siis.

Yksi puheenaiheemme on tuon sodan vaihteleva muisto. Vanhemmat meistä ovat saaneet mielikuvansa "Vänrikki Stoolin tarinoista", joissa "Döbeln Juuttaalla" muuttuu sinänsä tärkeästä mutta pienestä kahakasta Kansakuntien taistelun mittakaavaan ja kiukkuisesta, Kirkkonummelta sotaan lähteneestä everstistä on tehty vähintään Napoleon.

Osalle kuulijoista sota lienee vain hämärä maininta historian kirjoissa.

Suomalaisuuden legenda ja isänmaallisuuden perinne tulevat siis aivan väkisin puheeksi, ja keskustelijoiden ansiosta pääsemme myös miettimään, miten Jumala ja suomalaisuus kuuluvat yhteen, ja sitten taas toisaalta, onko nykyinen Nokia-isänmaallisuus lopultakin jotain sukua Runebergin runoteokselle, joka sekin oli Euroopassa siihen aikaan liikkuneiden kansa- ja kansallisuus-muotien mainio toteutus.

Näyttäisi siltä, että jutun loppuminen ei ole taaskaan uhkaamassa.

Tänään kuultu musiikkikatkelma oli preludi (Adagio - Allegro moderato) Bachin sellosarjasta no. 5 c-molli (BVW 1011). Sellistinä Pablo Casals.

Kommenteissa on kyselty myös ohjelman tunnusmusiikin perään. Kyseessä on siis Chopinin masurkka g-molli op. 67 no. 2 Arthur Rubinsteinin soittamana.

Viittauksen sai myös SKS:n vuonna 2006 julkaisema kirja Lääkärintyön muistoja (toim. Amos Pasternack, Tuula Ruokonen & Monica Ståhls-Hindsberg).

Kun keskustelu viittasi myös kuuntelutaitoon lääkärin tärkeimpänä ominaisuutena, voidaan kuriositeettina mainita myös toinen SKS:n kirja, Eveliina Korpelan Oireista puhuminen lääkärin vastaanotolla: keskusteluanalyyttinen tutkimus lääkärin kysymyksistä (2007).

1. Puheenjohtaja avasi kokouksen ja totesi sen laillisesti koolle kutsutuksi ja päätösvaltaiseksi, etenkin siihen nähden, että saapuvilla oli professori Mäntylä.

2. Keskustelukumppanit, lääkäri Leif Lindberg ja professori (lääkäri) Tari Haahtela toivotettiin muitta mutkitta tervetulleiksi.

3. Pohdittiin kysymystä, onko diagnoosin tekeminen taidetta, tiedettä vai pelkkää noituutta.

4. Käsiteltiin ongelmaa, onko lääkärintoimen harjoittaminen tiedettä vai käsityötä. Sanan "kirurgia" viittaa kreikan kielessä käteen, käden taitoihin.

5. Torjuttiin yleisradiotoimintaan sopimattomana pj. Kemppisen yritys alustaa aiheesta Tupakoinnin terveyshaitoista Portinhoikan panssaritaistelussa 1944.

6. Tari Haahtela sai alan asiantuntija (astma- ja allergiataudit) aiheen esittää muutamia huomioita terveydelle haitallisesta rakentamisesta sekä kosteus- ja homehaitoista. Sitä ennen oli varmistettu, etteivät kuulijat pääse esittämään puhelimitse kysymyksiä asiantuntijoille.

7. Todettiin että asia antaisi aihetta synkkään äänettömyyteen vaipumiseen, mutta koska tuo on radiossa vaikeasti toteutettavissa, jatkettiin sen sijaan keskustelua, kunnes käytettävissä ollut aika lakkasi olemasta käytettävissä.

./.J.K.

Tällä kertaa musiikissa jatkettiin viime lähetyksen tunnelmissa, kuulimme siis lisää Albert Schweitzerin soittamaa Bachia. Tänään vuorossa fuuga g-molli BWV 578.

Suomen Kansallisbiografian kymmenen osaa on siis julkaistu SKS:n toimesta vuosina 2003-2007. Teossarjaan voi tutustua verkossa osoitteessa http://www.kansallisbiografia.fi/kb/
Samalta sivulta pääsee tutkimaan vapaasti luettavissa olevia artikkeleita sekä ostamaan käyttöaikaa maksulliseen sisältöön.

Kemppinen esitti kommentin "Death Row" -nimisestä sivustosta, jossa voi seurata sitä, onko tietty julkisuuden henkilö elossa vai kuollut. Blogin ylläpitäjä ei moista sivua löytänyt, mutta saman sisältöisiä saitteja löytyy useita, kuten seuraava:
http://www.wa-wd.com/

Kansallisbiografia on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran urakka, 10 erittäin
paksua kirjaa ja hakemisto-osa, 6 000 suomalaista elämäkertaa ja lähes 10
000 sivua.

On kyllä hintaakin.

Verkkokäyttäjäksi pääsee sangen kohtuullisin kustannuksin.

Teossarjan toimittajista dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo on toinen vieraista
22.2. ja toinen on tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio, jolta kysytään, onko
tällainen kuolleitten ihmisten henkilötietojen levitteleminen nyt laitaa.

Kysymyksiä esittävät ja keskusteluun heittäytyy vakioväki, Forsberg ja
Mäntylä. Biografia on muuten hiukan askarruttava teollisuutta ja
teknologiaa ajatellen...Erkki Laurila on mutta Matti Otalaa ei...

Elämäkertateosten historia alkaa viimeistään Plutarkhoksesta, joka keksi
viehättävän ajatuksen kytkeä yhteen näennäisen mielivaltaisesti pareja,
kreikkalaisia ja roomalaisia sankareita tai roistoja. "Kuuluisien miesten
elämäkertoja" on oikeastaan nimeltään "samansuuntaisia elämäntarinoita"
(Bioi parallelloi).

Suomessa ilmsetyi 1920-luvulla Kansallinen elämäkerrasto, jonka jälkeen on
jouduttu tyytymään erilaisiin matrikkeleihin ja yleishakuteoksiin.

Tapaus on merkittävä.

Sitä päivittelemme.

Tämän päivän musiikkikappale oli J. S. Bachin koraalipreludi O Lamm Gottes, unschuldig BWV 618 Orgelbüchlein -kokoelmasta, urkurina Albert Schweitzer.

Keskeinen kirja päivän vieraasta, Jorma Hynnisestä, on Pekka Hakon kirjoittama Jorma Hynninen omalla maalla (Otava, 1999).

Esityslistalla ja keskustelussa vilahti Dietrich Fischer-Dieskaun uudehko (DG, 2005) levytys "Dietrich Fischer-Dieskau rezitiert Melodramen" (Schumann, Liszt, Strauss, Ullman).

Puheeksi tuli myös psykologi Steven Pinker, jonka teoksista olennaisimpia puheena olleen "hard-wiring" -aiheen kannalta ovat The Language Instinct (1994) sekä The Blank Slate (2002).

Selkeästä ääntämisestä

Perjantaina 15.2. mietimme puheen ongelmia ja vaikeuksia aloittamalla asian
ytimestä. Laulutaitelija Jorma Hynninen kertoo, ettei puheen opiskelu
poikkea mitenkään kumouksellisesti laulun opiskelusta. Se ei myöskään ole
välttämättä helpompaa.

Hynnisestä on laulajana sanottu, että kun hän on äänessä, kuulija ymmärtää.

Juhani Forsberg pappina ja Martti Mäntylä professorina - molemmat paatuneita
amatöörimuusikkoja - saavat tilaisuuden puhua muiden puhetyöläisten
asioista.

Ajatuksena on jatkaa juttua tuonnempana näyttelijän kanssa ja ottaa esiin
sekin kysymys, miksi äänikirjojen tekeminen näyttää olevan niin vaikeaa.
Romaanin lukeminen levylle on kaikkea muuta kuin helppoa ja myös
runonlausunnan perinne tuntuisi katkeilleen.

Omasta puolestani pohdin, millaiselta kuulostaisi melodraama.
Fischer-Dieskau julkaisi hiljan levyn Shcumannin ja muiden melodraamoja,
jotka siis koostuvat musiikista ja puheesta, välillä vuoroon, välillä
päällekkäin.