yle.fi


Muistikuvaputki

Suomalaisen television historia katsojien kertomana

Häpeämätöntä nostalgiaa, lapsuuden pelkoja, outoja tulkintoja, intiimejä tunnustuksia, tuskaa, riemua ja hurmiota! Muistikuvaputki kertoo suomalaisen television 50-vuotisen historian katsojien näkökulmasta.

Ohjelmaa varten kerättiin kirjeitse tv-muistoja, ja 155 muistelijaa ympäri Suomea pääsi kertomaan niitä myös kameralle.

Matkaoppaana sarjassa toimii Rouva Ruutu, joka asettaa faktat paikalleen ja auttaa katsojaa suunnistamaan arkistonauhojen viidakossa.

Osa 1. Katsotuimmat

Sarjan ensimmäisessä osassa käydään läpi ne kaikkein katsotuimmat yhteiset hetket missikisoista euroviisuihin, prinsessahäistä linnan juhliin. Niille vetää vertoja vain ensimmäinen kuukävely, lusikoidentaivuttelija Uri Gellerin vierailu tv-studiossa tai kiekkoleijonien voitonhuuma.

Entä kuka voisi unohtaa lauantaitansseja ja lottotyttöä?

Osa 2. Huumoria

Televisio on aina halunnut viihdyttää ja naurattaa. Sketsiohjelmat ja tilannekomediasarjat ovat paitsi lanseeranneet ikimuistettavia tyyppejä ja iskulauseita myös nostaneet katsojien eteen toisenlaisen peilin, jossa suomalainen elämä ja sen ominaispiirteet on nähty vähemmän mairittelevassa valossa.

Laman myötä poliittiset satiirit muuttuivat kummeleiksi, mutta aina löytyi joku, joka sai kakun naamaansa.

Naurun aiheiden muuttuminen näkyy parhaiten tilannekomedioissa: ärtyisältä ja röyhkeän suorapuheiselta Hanskilta menisi suu tukkoon jos hän kohtaisi 2000-luvun Kumman kaa -leidit.

Osa 3. Lapset

Lastenohjelmiin liittyvät ne ensimmäiset, unohtumattomimmat tv-muistot. 1960-luvun lapset ovat Suomen ensimmäinen sukupolvi, joka kasvoi ruudun äärellä, ja viimeistään Pikku Kakkonen toi vauvatkin tv:n eteen. Televisiosta tuli koko kansan lapsenvahti – ja nukuttaja.

Lastenohjelmien historia kulkee partiohenkisestä kerhotoiminnasta (Sirkus Papukaija) ja saduista (Kylli-tädin Satusivellin) tapakasvatukseen (Arja-tädin Tenavatuokio), 70-luvun ongelmakeskeisestä valistuksesta (Hyrrä, Noppa) fantasiaan ja brändättyyn lastenkulttuuriin (Rölli, Muumit).

Mukana myös kieliohjelmien helmet ”hello hello hello, where’s the cat” ja ”dobryi vetsher tarakiitsilis liitsilis”.

Osa 4. Asiaa

Tv:n uutislähetykset keräävät vieläkin eniten katsojia, ja ne ovat yhä kansallinen rituaali. Tiedonvälitys ja valistaminen ovat alusta asti kuuluneet ryhdikkääseen televisiotoimintaan.

Ja puhetta on piisannutkin: politiikasta paidan silitykseen ja lapamadoista julkisuuden kiroihin. Legendaarinen Jatkoaika toi ennakkoluulottomasti aratkin puheenaiheet olohuoneisiin ja säilytti samalla kepeän ilmapiirin. Monissa nykyisissä keskusteluohjelmissa kerrotaan vain ”juontajien ja vieraiden kuulumisia”, kuten rouva Ruutu ironisesti toteaa.

Mutta Tietoiskut sentään napsahtavat niin kuin ennenkin!

Osa 5. Visailua

Tietokilpailut ovat aina olleet katsojien suosiossa, mutta ”suhde tietoon on jotenkin muuttunut”, kuten rouva Ruutu muotoilee. Aikaisemmin viisaat etsivät vastauksia oikeasti visaisiin kysymyksiin, nykyisin nopeus, arvailu ja osallistujien nolaaminen ovat tulleet tärkeämmäksi kuin tieto tai osaaminen.

Todellisuustelevisio on tuonut kilpailemiseen uutta potkua: hiljaiset tietoviisaat jäävät jalkoihin kun sosiaalisesti ja fyysisesti lahjakkaat selviytyjät lähtevät morsiamen metsästykseen.

Ennen palkintona oli elintarvike, lahjakortti tai kodinkone, nykyisin palkinnoksi tuntuu riittävän julkisuus.

Osa 6. Draamaa

Suomalaiset ovat etsineet omakuvaansa kotimaisista perhesarjoista 1960-luvun alusta alkaen.

Suomi muutti maalta betonilähiöihin, katseli Naapurilähiötä ja haikaili kadonnutta maalaismaisemaa. Sukupolvet ja sukupuolet riitelivät, maailma muuttui ja perheet hajosivat, mutta aina ehdittiin kahvia juomaan. Ja ehditään yhä: Heikin ja Kaijan pannukahvi vain on vaihtunut Salattujen elämien café latteksi.

Televisio toi myös teatterin joka kotiin. Kustaa III:sta Tahdon asiaan on pitkä matka, mutta suuri draama ei ole kuollut – se on vain muuttanut muotoaan.



Rouva Ruudun musiikinhistoria

Sarja uusitaan 06.11.2011 alkaen!