Rouva Ruutu vastaa:

Hei Paulino.
Mary Hartman, Mary Hartman oli yksi lempisarjoistani! MTV alkoi esittää sitä TV2:lla 11.10.1977, ja se olikin melkoinen outo lintu ohjelmistossa. Jo ensimmäisen osan lehdistöteksti oli tällainen: "Fernwoodin pikkukaupungin rauhallista elämää ravisuttaa viattomien kotieläinten ja viiden ihmisen murha sekä hameväkeä säikyttelevä seikkailija, joka ei aina muista pitää sadetakkinsa nappeja kiinni."
Sarja oli alkanut Yhdysvalloissa vuonna 1976, ja pikkukaupunkisaippuasarjan mustana parodiana se oli saanut nopeasti melkoiset katsojaluvut, valtavasti närkästyneitä kommentteja ja kuolemattoman kulttimaineen. Sarjan sankaritar Mary Hartman on oman aikansa täydellinen kotirouva, joka hakee elämälleen mallia naistenlehdistä ja tv-mainoksista. Murhetta tuottavat täysin samassa mittakaavassa kaupungin joukkomurhat ja keittiön lattian kellertävä vahapinta, sukupuolitaudit ja matalalla lentävät lentokoneet. Eikä oman aviomiehen impotenssikaan jää käsittelyä vaille.
Sarjan satiirinen kuva amerikkalaisesta pikkukaupungista oli tuolloin monelle suomalaiskatsojalle täysin käsittämätön, sillä saippuasarjana oli totuttu näkemään Peyton Place ja huumorin koettiin olevat yhtä kuin Perhe on pahin. Sarjaa pidettiin jopa sairaana, koska satiirin perinne Suomessa oli niin olematon, että monet katsojat eivät nähneet esimerkiksi Mary Hartmanin masturbaatiopohdinnoissa mitään huvittavaa. Tai siinä kun Mary vei kanakeittoa vilustuneelle naapurilleen, joka epäonnekseen hukkui keittoon.
Sarjaa tehtiin vuosina 1976-78 peräti 365 puolen tunnin jaksoa , ja se tuli Yhdysvalloissa oikeiden saippuasarjojen tavoin kaikkina arki-iltoina.
MTV esitti syksyllä 1977 kymmenen jaksoa tunnin mittaisina kahden jakson yhdistelminä viitenä peräkkäisenä tiistaina. Sarja palasi ruutuun jo seuraavan vuoden maaliskuussa: nyt tunnin mittaisia jaksoja näytettiin joka sunnuntai kesäkuun puoliväliin saakka. Kesätauon jälkeen sarjaa näytettiin puolen tunnin jaksoissa keskiviikkoisin, perinteisellä Peyton Place -paikalla. Viimeinen jakso tuli marraskuussa 1978. Kaikkiaan Suomessa näytettiin siis noin 60 jaksoa.
Sarjan suola oli tietysti Mary Hartmania näyttelevä Louise Lasser, joka oli katsojille tuttu Woody Allenin varhaiselokuvista Ota rahat ja juokse (1969), Bananas - minä ja vallankumous (1971) ja Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä (1972). Lasser ja Allen olivat naimisissa tuohon aikaan, mutta liitto kariutui ja Lasser loi oman uran komediennena. Hänen uusin tuotoksensa on tänä vuonna ensi iltaan tuleva Steve Marshallin Driving Me Crazy, mutta amerikkalaisyleisö muistaa hänet aina Mary Hartmanina.
Vieläköhän tuon räävittömän sarjan satiiri järkyttäisi katsojia?