Rouva Ruutu vastaa:

Hei Western-fani.
Lännensarjat kuuluivat olennaisena osana television tarjontaan silloin, kun koko ihmelaatikko oli nuori. Telkkarin lumoamat lapset leikkivät länkkäriä ja inkkaria niin olohuoneissa kuin pihoillakin.Television alkuaikojen länkkäri- ja inkkari-leikit opittiin muun muassa semmoisista sarjoista kuin Wagon Train, Bat Masterson, Lännen kaksoset sekä nuo mainitsemasi Bonanza ja Virginialainen.
Klassikkosarjaa Lännen tie (Rawhide, 1959-66) esitettiin meillä hiukan jälkijättöisesti vasta sitten, kun sen tekemistä Yhdysvalloissa jo lopeteltiin. MTV esitti sitä 7.1.1966 alkaen perjantai-iltaisin kevät- ja syyskaudella 1966. Noihin aikoihin lännensarjoja ja niiden maailmankuvaa kritisoitiin meillä hyvin ankarasti, mutta Lännen tiestä Antenni-lehden kriitikko kirjoitti: "Se on hyvällä maulla tehty sarja, jossa cowboyt ja intiaanit ovat inhimillisen tuntuista väkeä."
Sarja oli jokseenkin suosittu, ja sen uljas tunnussävelmä nousi Suomenkin listoille Matti Heinivahon esittämänä vuonna 1966: se on se ikivihreä laulu, jossa "nahkaruoskat soi".
Alaotsikoista päätellen MTV esitti tuolloin toisen tuotantokauden jaksoja, ja sarja katosi ohjelmistosta vähin äänin vuoden lopussa.
Mutta Clint Eastwood ehti kuin ehtikin tulla katsojille tutuksi juuri ennen kuin hänet tähteyteen nostaneet spagettilänkkärit rantautuivat meille: Vain muutaman dollarin tähden sai Suomen ensi-iltansa marraskuussa 1966.
Steve MacQueenin varhainen rooli Josh Randallina sarjassa Wanted: Dead or Alive (1958-61) on sen sijaan meillä jäänyt kokematta. Sarjaa ei jostain syystä esitetty tv:n varhaisvuosina sen paremmin Ruotsissa kuin Suomessakaan.