Rouva Ruutu vastaa:

Hei Aze.
En ihan tarkkaan hahmota, mitä mahdat tarkoittaa "lain harmaalla rajalla".
Luettelemasi elokuvathan ovat yleisesti tunnettuja ja kuuluisia teoksia. Louis Mallen Pretty Baby (1978) sai parikin Oscar-ehdokkuutta ja palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla. Se on viimeksi näytetty YLEllä vuonna 1997.
Bo Widerbergin Jo joutui armas aika (Lust och fägring stor, 1995) on esitetty YLEn kanavilla vuosina 1999, 2003 ja 2004. Se oli myös Oscar-ehdokkaana ja voitti Berliinin elokuvajuhlien Hopeakarhun ja useita muita palkintoja muilla festivaaleilla.
Japanilais-ranskalainen Nagisha Oshiman Aistien valtakunta (Ai no corrida/L'Empire des sens, 1976) voitti palkintoja sekä Euroopassa että Japanissa. Sen esitti YLE TV2 vuonna 2000.
Ehkäpä tarkoitat "harmaudella" sitä, että elokuvat käsittelevät erotiikkaa tai rakkautta jollain tapaa kohutusta tai "kielletystä" näkökulmasta. 1910-luvun bordelliin sijoittuva Pretty Baby aiheutti 1970-luvulla kohua siksi, koska pääroolia näyttelevä Brooke Shields oli kuvausten aikaan vasta 12-vuotias. Shields oli aloittanut lapsivalokuvamallina jo 5-vuotiaana, ja oli ennen Pretty Babyä esiintynyt jo useissa elokuvissa. Hänen alastonkohtauksensa elokuvassa nousevat aika ajoin keskustelun kohteeksi, kun puhutaan taiteen ja lapsipornografian rajoista.
Jo joutui armas aika puolestaan kertoo liki nelikymppisen naisopettajan ja hänen 15-vuotiaan oppilaansa rakastumisesta toisen maailmansodan varjossa. Myös tuon suhteen kuvaus herätti joissakin piireissä pahennusta, vaikka 15-vuotiasta oppilasta näyttelevä Johan Widerbeg oli jo 21-vuotias kokenut näyttelijä. Hän on muuten elokuvan ohjaajan poika.
Tositarinaan pohjautuva Intohimon valtakunta kertoo geishan ja naimisissa olevan miehen pakkomielteiseksi kehittyvästä seksisuhteesta 1930-luvun Japanissa. Elokuva oli pitkään kielletty monissa maissa, sillä se sisältää hyvin kauniita, mutta suorasukaisia seksikohtauksia, joita ei 1970-luvulla oltu nähty pornoteattereiden ulkopuolella. YLE TV2 esitti sen vuoden 2000 Sexus-kesäsarjassa, ja ilmeisesti muistelet juuri tuota kesää, vaikka muut mainitsemasi elokuvat eivät siihen liitykään.
Sexus oli perjantain myöhäisillan elokuvasarja, jossa kesän aikana nähtiin seksuaalisuutta ja sen eri muotoja käsitteleviä elokuvia. Elokuvasarjan polttopisteessä olivat nimenomaan seksuaalisuuteen perustuvat ihmissuhteet.
Sarjan elokuvat olivat Aistien valtakunnan lisäksi Emmanuelle (1974), Rajan yli (Different for Girls, 1994), Belle epoque - muutosten aika (La Belle Epoque, 1992), Cafe Society (1995), Seeking for Cafe Bob (1994), Rakkautta ja kuolemaa Long Islandilla (Love and Death on Long Island, 1997), Juhlayö (Stille Nacht, 1995) ja Nettiseksiä (The Love Machine, 1999). Näistä Emmanuelle taitaa olla ainoa, josta voisi käyttää määritelmää "seksielokuva".
YLE TV2 esitti Sexus-sarjaa myös parina aikaisempana kesänä, mutta tuolloin sarja oli koottu seksuaalisuutta käsittelevistä dokumenteista. Nykyisin tuon kaltaiset seksuaalisuutta käsittelevät draamaelokuvat eivät herätä normaaliohjelmistossa juuri minkäänlaista huomiota, joten niiden luokitteleminen omaksi Sexus-sarjakseen on turhaa. Luulenpa siis että kaiken uusmoralismin keskelläkin elokuvien seksikohtaukset ovat pikemminkin muuttuneet jokapäiväisiksi kuin harvinaistuneet. Pahoin pelkään, ettei kovinkaan moni nykytarjonnan keskellä elävä enää jaksaisi katsoa Emmanuellea haukottelematta.