huumorivirkkaajan päiväkirja
Huumorivirkkaaja kiittää
Kommentoi 0Aika aikaa kutakin ja tätä blogia tehdessä aikaa on kulunut – monesti ihan muuhun kuin blogin tekemiseen. :)
Kaikki alkoi Angry Birdseistä aikana, jolloin Nyt-liite kirjoitti naisesta, joka oli tehnyt lapsilleen tuosta noin vaan virkattuja lintuja. Taisi olla kaksi vuotta sitten. (En löytänyt juttua sähköisenä.)
Naapurin Kirsin innostamana aloin tehdä Ravelrystä löytyneiden kuvien ja linkkien avulla ihanaa japanilaista animaatiohahmoa Totoroa. Niitä teinkin sitten lahjaksi, isoja ja pieniä. Totoroiden avulla löysin Mario bros -sienet, joita oli tosi kiva virkkailla, koska ne valmistuivat nopeasti ja ovat söpöjä.
Pasila-hahmojen virkkaus iski päähäni animaatiosarjaa katsoessa, tajusin, että he olisivat erittäin virkkauksellisia. Ensin syntyi Rauno Repomies ja sitten kovensin panoksia ja tein Kyösti Pöystin, jonka tukka ja trenssi asettivat erityishaasteen. Ei se tutinkaan väkertäminen ihan hetkessä onnistunut.
Koska olen vaikutteille altis, politisoiduin presidentinvaalien aikaan. Joka paikka oli täynnä presidenttiehdokkaiden kuvia. Ensin tuli Paavo Väyrynen ja sitten Timo Soini. Kriteerinä henkilövalinnoille oli virkkauksellisuus. (Virkkaukseni eivät ota poliittista kantaa, eivätkä edusta näkemyksiäni, muuta kuin visuaalisen silmäni osalta.)
Sitten vaihdoin vapaalle: Mike Monroe valmistui hänen syntymäpäiväkseen, tähden tekeminen toi mieleeni Star Warsin Darth Vaderin ja Jodan. Prinsessa Leia odottaa vielä tekemistään.
Tällä hetkellä viihdytän itseäni ruokien virkkaamisella. Sitä kai tämä koko huumorivirkkaus on, oman pään terapoimista ja itseviihdyttämistä. Eikä haittaa, jos joku muukin viihtyy. Aion tehdä tätä jatkossakin julkisesti, mutta päätin vaihtaa kieltä. Huumorivirkkaajan löydät jatkossa englanninkielisenä sana- ja virkkausharjoitusten maailmasta: Crochet or die!Kiitos kommenteista ja tsemppauksesta!
Teidän Huumorivirkkaaja
Käsitöitä vai käsille töitä?
Kommentoi 3 Lue kommentit
Uusi vuosi tulla räpsähti ja remontti vei käsityöajan. Olen minä siis käsitöitä tehnyt joka ilta. Käsillä on ollut useitakin töitä. Tapetin rapsutusta ja uuden tapetin laittoa, maalausta ja siivousta. Ei siihen ole virkkuukoukut mahtuneet. Lankoihinkin olisin vain kompastunut.
Keskeneräinen Joda makoilee lankasalkussani. Ei sillä mitään hätää siellä tunnu olevan. Onhan sillä Mike Monroe seuranaan ja muutama torso. Lankakerätkin ympärillä lämmittävät.
Seuraava virkkuu pyörii jo mielessä. Se on ehkä vähän yllättävä. Idea syntyi ystäväpiirissä keskustellessa virkkauksesta. Anteeksi stereotyyppinen vivahde, mutta tämä virkkausidea tuli mieheltä - ja on herkullinen. Katsotaan, mitä tapahtuu…ja millä aikataululla.
Taidan mennä taas rapsuttamaan tapettia. Siinä on onneksi sama piirre kuin muissakin käsillä tehdyissä töissä, että tehdyn työn jälki näkyy.
Näen, että rapsuttamista on vielä paljon jäljellä.
Valoa kohti!
Huumorivirkkis
Näin puet himmelisi
Kommentoi 2 Lue kommentitPillihimmeli on uusi suomen kielen lempisanani. En muista aiempaa sanaa, mutta tämä voittaa sen.
Kävin naapurin (Terkut Annelle!) kanssa kurssit ja nyt osaan tehdä kauniita himmeleitä, pilleistä. Oi onnistumisen riemua.
Kuva on nyt osittain K-18, koska himmeli on nakuna. Pahoitteluni. Jos jaksat lukea eteenpäin, moraalini kohenee.Pohtiessani himmeliin jotain uutta ideaa, tuijotin marketin mainoksessa olevaa kuusta ja tajusin, miten kaunis puu se olisi ilman koristeitakin. Ei kun siis tarkoitan, että tajusin, että himmelikin pitää kuorruttaa, koska kuuset, ihmiset ja koiratkin tätä nykyä saavat päälleen vaatteita ja kuorrutteita.
Aloitin himmelin vaatetuksen tekemisen samalla idealla kuin neulegraffitit tehdään, eli laakana.
Mittasin silmämääräisesti pillin pituuden ja tein saman verran silmukoita. Sitä sitten pyörittelin eestaas, jotta laaka kasvoi. Valmiin yksittäisen asun kiinnitin käsin pillin päälle.
Lopputulos laakana tekemisestä näyttää tältä. Tein yhteensä kahdeksan punaista n. 5 cm pätkää ja neljä valkoista, jotka raidoitin polkagris-henkisesti punaisella puuvillalangalla.Lopputulos on yllättävän hirveä. Kokonaisuus on jotenkin tönkkö.
Melkein alkoi ketuttaa, vaikka olen hyväntuulinen ihminen. Joko tätä ei voi tehdä näin tai sitten lanka ja pilli olivat liian paksuja. Kertokaa, jos tiedätte, miten tämä tehdään nätisti. Puuvillanka on kolmosen puikolle sopivaa, joten on vaikea ymmärtää, että se olisi paksua. Paksulta ja tönköltä se kuitenkin näyttää. En suosittele.Sisuunnuin, yritin uudestaan. Mietin pukeutumistrendejä ja valitsin turvallisen mustavalkoisen, kokopeittävän asun. Ehkä tuo pillinmyötäinen ei ollut pilistäkään miellyttävä. Itse ainakin inhoan sukkahousuja ja kotelomekkoa. Siis sitä, miltä ne tuntuvat päälläni.
Päädyin tekemään kolmioita. Silmämääräisesti jälleen, josta syystä tein osan aika moneen kertaan. En kerta kaikkiaan kestä laskemista. Silloin ei voi tehdä mitään muuta kuin keskittyä virkkaamiseen. Minulla on usein moniajo päällä.
Yhdistin aina eri värit pareiksi, joten lopulta minulla oli kulmikas puku, jonka sisälle tungin pillihimmelin. Himmeli piti kiinnittää kulmista asuun, koska muuten sille olisi käynyt kuin sängyssä pussilakanalle; kulmat ovat aina tyhjät ja peitto elää omaa elämäänsä sisällä.
Tähän jälkimmäiseen lopputulokseen olen tyytyväinen, mutta sen tekeminen oli melko hidasta. Yhteen "timanttiin" pitää varata neljä-viisi tuntia viimeistelyineen ja keskeytyksineen (jos on koiria, pieniä lapsia, perhe ylipäänsä tai pieni virtsarakko).
Ensimmäisessä kuvassa esittelemäni himmelin asun tekemiseen menisi siten 35 tuntia ja jos haluaisi päällystää vielä pystypillit liitoksissa saisi varata loppuhinkkaamisineen noin 37 tuntia. Näin. Onnea matkaan.
Huumorivirkkaaja toivottaa lukijoilleen varuilta tässä kohtaa hyvää joulua. HYVÄÄ JOULUA! Syödään paljon ja tehdään käsitöitä!
kirjoittajasta
Tanja Iikkanen on 37-vuotias toimistotyöläinen, joka päivisin naputtelee tietokonetta ja kokouspöydän reunaa ja iltaisin pitää lankoja käsissään, konkreettisesti - virkkaa elämää ja ilmiöitä. Huumorivirkkaajan päiväkirja on harrastajavirkkaajan iloitteluosasto!
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat