Viimekertainen blogi jäi vähän hämäriin tunnelmiin, mutta tärkein selvisi: Paavon ruumiin vei toinen ehdokas.

Ja koska toisella ehdokkaalla oli jo vartalo, sille piti saada pää pikimmiten. Ehdokas Soinin vartaloksi tunnistettu pötkylä vaati tunnistettavan pään ja jätti tässä vaiheessa kisaa Paavon pään rannalle ruikuttamaan.

Siinä ehti jo yö muuttua aamuksi ennen kuin sain kiinnitettyä Soinin tukan kunnolla kiinni. Laitoin pienin ompelein jakauksenkin ja leikkasin sivuille pari vallatonta irtosuortuvaa. Huovalla mentiin tälläkin kertaa pään yli.

Välinekatsaus. (Parkettia ei ole vahingoitettu näiden virkkausten yhteydessä.)

Päätin reunustaa silmät kahdella erillisellä huovan palalla. Yläpuolen puoliympyrän leikkasin tummanruskeasta huovasta ja alapuolen harmaasta, jotta saisin vähän tummemmat silmänaluset. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt laittaa harmaa puoliympyrä silmän päälle, kuten sarjakuvissa usein on.

Presidenttiehdokas Soinilla on siniharmaat silmät, joten kokeilin saada väriä kiinnittämällä iirikset siniharmaalla langalla. Efektiä tuli, mutta en ole ihan varma, tuliko toivottua. Varsin sokea efekti olisi sen sijaan tullut, jos olisin leikannut iiriksen siniharmaasta. Sitä en halunnut.

Vääntelin ensimmäistä kertaa rautalankaa korupihdeillä. Tässä rillit ovat vielä aika räjähtäneessä kunnossa, mutta sain niistä lopulta ihan siistit. Sieraimet ja kulmakarvat reunustin alle laitettavalla, isommalla huopapalalla. Sama idea kuin silmissä.

Kaulukset tein kolmesta palasta. Virkkasin kaksi lähes tasareunaista kolmiota eteen ja yhden kaarevan taakse. Voitte uskoa kanssasisaret ja -veljet, että tein palat kolmesti uudestaan, koska mokailemalla perille pääseminen on niin paljon rikkaampaa matkakokemuksia ajatellen. (Ja, koska olen niin kämmi.)

Kaikilla meillä on osamme tässä maailmassa. Soinin osa on nyt tulla valmiiksi virkkausnukeksi. Kravaatin tein isänmaallisen sinisestä virkkaamalla kaksirivisen suikeron, jonka toista päätä levensin lisäsilmukoilla, ja lopuksi kieputin langan levennysten päälle, jotta lopputuloksesta tulisi fiinimpi.

Soini-nukke valmistui yöllä, joten valonsaanti oli niukassa. Tässä kuitenkin tuhruinen kännykkäkuva kirkasvalolampun edessä. Ja aamun sarastaessa, tuli iso JYTKY.

Suhruisten kännykkäkuvien aateliaa! Timolla Timo kädessä. :) Ja vastaanotto oli suopea! (Vähän jännitti.)