huumorivirkkaajan päiväkirja
Jaloista ylöspäin (Making of Paavo, osa 3)
Paavon jalat syntyi iltavalossa. Virkkasin ensin soikion, jonka sain käännettyä menemään putkiloksi ylöspäin nappaamalla reunakohdassa vain ulomman silmukan reunan. Muuten siis silmukka tehdään ottamalla aina molemmat silmukan reunat mukaan. En ehkä itsekään tajuaisi tästä sepostuksesta mitään, joten onnea sinulle, joka ehkä tajusit.
Kippis! Paavon jalat on tehty ja puvun helmat pöjöttävät viinilasin muodossa ehyenä kokonaisuutena. Ette taida uskoa, että tästä vielä hyvännäköinen alaosasto Paavolle saadaan? Olkaa huoleti. Tämä on tehty ennenkin. Sisälle tungettava pehmyt pumpulinkaltainen tekee jaloista huomattavasti uskottavammat. Sillä välin leikin tehdyllä pötkylällä hiukan.
Paavo kävi parturissa. Tässä kuumotetaan uutta hiusväriä.
Mitä on Paavon sisällä? Näkyykö sielu?
Paavolle löytyi kilpailija!
Nenätön, korvaton, vartaloton Paavon torsoke on ihmeissään asioiden saamasta käänteestä, ja olisi suu apposen ammollaan, jos sillä (hänellä) olisi suu.
Kuin tyhjästä ilmestynyt ommeltu Paavo säihkyy valmiina ja upeana keskeneräisen irtopään rinnalla, mutta onneksi vaalit eivät ole vielä käsillä. Ensin pitää tehdä kädet.
Suurkiitos Susanne Koskimäelle luvasta julkaista valtavan hieno Paavosi! Susanne selittelee tekosiaan seuraavasti:"Vitsailin kaverille muutaman nuken valmistuksen jälkeen, et mun pitäs tehdäkki kokonainen nukkehallitus, tai ainaki pressaehdokkaat, ja sain samantien paavotilauksen :D:D"
Muuten hyvä, mutta olisit voinut sanoa suoraan, että sait idean täältä, ja inspiroiduit niin, ettet voinut ompelukoneen kaasujalallasesi mitään. Sellaisesta rehellisyydestä minä pidän!
Ei vaine. Kiitos Susanne! :)
Pääkuulumiset (Making of Paavo, osa 2)
Sormet täynnä pikkureikiä julistan Paavo Veen tukan tehdyksi! Huopaa on vaikea ommella käsin, joten reijittymiseltä ei voi välttyä. Pistot eivät tosin paljoa haittaa, vaan pikemminkin vievät huomiota vatsataudin surkuttelulta, joka kiusaa jo kolmatta päivää.
Olen tukkaan melko tyytyväinen, vaikka sen tekeminen oli vaikeaa. Tukka on rakennettu kahdesta palasta ja ommeltu suoraan päähän. Sori Paavo. Ja tarkennukseksi, tämä ei ole voodoo-nukke.
Seuraavaksi laitan kulmakarvat, pohdin nenän ja kiinnitän suun. Saatan jättää pään nenättä kokonaan. Siten ehdokas ei voi haistaa mahdollista palaneen käryä ja syyttää minua mediapelistä. Ei vaiskaan, vaan siksi, että se saattaa pilata kokonaisuuden. Mietin asiaa.
Oheisista kuvista pitäisi hahmottua, miten rakentelin hiuksia.
Kuva ylhäältä.
Kuva takaraivosta.
Kuva edestä.
Valmis tukka.
P.s. Joku inspiroitunut käsityöihminen on postannut Facebookkiinsa ompelukoneella tehdyn Paavo Väyrysen. Näin kuvan kaverin kautta, ja se oli mielettömän hieno. Sinä, joka teit sen, jos näet tämän, lisäisin sen mielelläni blogiini. Se oli upea! Tehkää muutkin Paavoja, paljon Paavoja!
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Tanja Iikkanen on 37-vuotias toimistotyöläinen, joka päivisin naputtelee tietokonetta ja kokouspöydän reunaa ja iltaisin pitää lankoja käsissään, konkreettisesti - virkkaa elämää ja ilmiöitä. Huumorivirkkaajan päiväkirja on harrastajavirkkaajan iloitteluosasto!
kommentoiduimmat