Blogeja on erilaisia: on seurantablogeja, havainnointiblogeja, mielipideblogeja, päiväkirjanomaista tajunnanvirtaa, valokuvablogeja, tilitysblogeja (en ole ihan varma, miten nämä eroavat päiväkirjanomaisesta tajunnanvirrasta, ja eroavatko), ohjeidenjakoblogeja ja inspiraatioblogeja. Muitakin varmaan on, mutta tässä tunnistettavimmat.

Huumorivirkkaajan päiväkirja on seurantablogi, ehkä vähän tilityksen puolellekin kaareutuva, jossa seurataan aina jonkun nuken tai hahmon valmistumista. Tähän mennessä suosituimmat virkkaukseni ovat olleet Pasilan hahmojen ja presidenttiehdokkaiden tekeminen.

Blogin pitäminen alkaa usein jostain harrastuksesta, josta kirjoittaja haluaa sekä kertoa muille että pistää itselleen muistiin asioita. Blogiin on sisäänkirjoitettu tiuha päivitystahti, joten jossain vaiheessa se aina alkaa maistua puulta ja kirjoittaja joutuu käskemään itsensä kirjoittamaan.

Minulle vaikeinta on, että virkkaukseni valmistuvat aina illan tai yön pimeinä tunteina. Käsityötekeleistäni ei saa silloin otettua kunnon kuvia, vaikka juuri silloin minulla on omaa aikaa. Ja rauhaa. Illalla otetut kuvat tunnistaa kelmeydestä. Kelmeyttä estääkseni pakkaan aamulla nuken palaseni työlaukkuun ja otan kuvat päivänvalossa töissä – jos ehdin.

Mike Monroen -virkkausprojekti on kestänyt nyt kolme kuukautta. Olen pahoillani. Joskus teen iltaisin muutakin kuin virkkaan. :) Ja hyvä niin!

Alan olla meikkausvaiheessa, ja sehän on aina odotusta ja jännitystä täynnä. Olen saanut kahdelta ihmiseltä apuja, siis tilpehööriä. Suurkiitos Riikka ja Eve! En paljasta lahjoituksia vielä, mutta Even antamasta on pakko vuotaa, että SE ON OIKEASTI TIPAHTANUT MICHAEL MONROELTA. OMG ja kaikki teinien kirjainyhdistelmät!!! Kun Mike on valmis, näette sen. Se on iiihhhana ja pörrrheä.

Sori, neulan ei ole tarkoitus olla kuvassa. Säilytän laukussani neuloja näin.

Teen Mikelle liiviä, tässä taltioituna pieni hetki päättömänä supersankarina.