huumorivirkkaajan päiväkirja

 

 
  • Virkkaa itsellesi kestoserpentiini

    Virkattua serpentiiniäMinua on jo pitkään risonut se, että paperiserpentiini katkeaa niin helposti. Ratkaisuksi tähän, keksin eilen illalla alkaa virkata serpentiiniä. Muistin, kuinka ärsyttävästi virkkaus alkaa kiertää, kun yrittää tehdä suoraa, pitkää nauhaa. Siis täydellisesti tähän tarkoitukseen!

    Ikiserpentiinin virkkaaminen on niinkin helppoa, että ei tarvitse kuin pyöritellä normaaleja ketjusilmukoita niin pitkälle kuin haluaa serpentiinin yltävän ja sitten, kun pituus miellyttää, eikun tulemaan takaisin päin alkuun. Ensimmäinen "kotiinpaluusilmukka" tehdään siis ensimmäiseen mahdolliseen silmään, joka tulee vastaan, kun lähdet palaamaan.

    Virkattua serpentiiniä kukissaSerpentiinissäni on vain kaksi kerrosta. Käpertyminen alkaa jo heti alussa, mutta halutessasi voit auttaa sitä virkkaamalla paluukerroksella vähän tavallista löysempää. Itse kokeilin lisätä muutaman silmukankin sinne tänne, jotta nauha käpertyisi vähän vielä hanakammin.

    KestoserpentiinikiekuroitaVihreä tekele on puuvillalankaa ja pinkki ja keltainen villla-alpakka-sekoitteita. Onnistuu siis monenlaisista. Virkkuukoukkuni koko oli 3,5. Koukku valitaan tietenkin langan paksuuden mukaan.

    Virkattua serpentiiniä lampussaKestoserpentiini on pestävä, ekologinen, miellyttävä ja teille tyylitietoisille: juuri oikean värinen, kun valitsette värin itse. Serpentiiniä saa siis myös mustana!

    Ainoa miinus tässä on nyt sitten se, että joku menee ja kiskaisee toisen kestoserpentiinistä, joka on kaulan ympärillä. Näen jo "Ethän vedä serpentiinistäni" -rintaneuloja teekkareiden haalareissa.

    Rauhaa, ja hauskaa vappua kaikille vapun ja virkkauksen ystäville!

     

    Kommentoi 0


  • Muutama totuus blogin pitämisestä

    Blogeja on erilaisia: on seurantablogeja, havainnointiblogeja, mielipideblogeja, päiväkirjanomaista tajunnanvirtaa, valokuvablogeja, tilitysblogeja (en ole ihan varma, miten nämä eroavat päiväkirjanomaisesta tajunnanvirrasta, ja eroavatko), ohjeidenjakoblogeja ja inspiraatioblogeja. Muitakin varmaan on, mutta tässä tunnistettavimmat.

    Huumorivirkkaajan päiväkirja on seurantablogi, ehkä vähän tilityksen puolellekin kaareutuva, jossa seurataan aina jonkun nuken tai hahmon valmistumista. Tähän mennessä suosituimmat virkkaukseni ovat olleet Pasilan hahmojen ja presidenttiehdokkaiden tekeminen.

    Michael ja blogi

    Blogin pitäminen alkaa usein jostain harrastuksesta, josta kirjoittaja haluaa sekä kertoa muille että pistää itselleen muistiin asioita. Blogiin on sisäänkirjoitettu tiuha päivitystahti, joten jossain vaiheessa se aina alkaa maistua puulta ja kirjoittaja joutuu käskemään itsensä kirjoittamaan.

    Minulle vaikeinta on, että virkkaukseni valmistuvat aina illan tai yön pimeinä tunteina. Käsityötekeleistäni ei saa silloin otettua kunnon kuvia, vaikka juuri silloin minulla on omaa aikaa. Ja rauhaa. Illalla otetut kuvat tunnistaa kelmeydestä. Kelmeyttä estääkseni pakkaan aamulla nuken palaseni työlaukkuun ja otan kuvat päivänvalossa töissä – jos ehdin.

    Mike Monroen -virkkausprojekti on kestänyt nyt kolme kuukautta. Olen pahoillani. Joskus teen iltaisin muutakin kuin virkkaan. :) Ja hyvä niin!

    Alan olla meikkausvaiheessa, ja sehän on aina odotusta ja jännitystä täynnä. Olen saanut kahdelta ihmiseltä apuja, siis tilpehööriä. Suurkiitos Riikka ja Eve! En paljasta lahjoituksia vielä, mutta Even antamasta on pakko vuotaa, että SE ON OIKEASTI TIPAHTANUT MICHAEL MONROELTA. OMG ja kaikki teinien kirjainyhdistelmät!!! Kun Mike on valmis, näette sen. Se on iiihhhana ja pörrrheä.

    Miken tilaSori, neulan ei ole tarkoitus olla kuvassa. Säilytän laukussani neuloja näin.

    Teen Mikelle liiviä, tässä taltioituna pieni hetki päättömänä supersankarina.Mike the Batman

    Amerikkalainen The Wall Street Journal kirjoitti Michaelin vaatimattomuudesta ja suuruudesta upean jutun, jota YleX jatkoi otsikolla: "Mieluummin kunnioitetuin kuin rikkain".
     
    Kommentoi 0


  • Virkatun hahmon tatuointi

    Nyt on sitten piikitetty tatuoinnit kohdilleen. Omat sormet saivat kyytiä ja lopputuloksestakin tuli aika suhrua.

    Michael Monroella on oikeassa olkapäässään Hanoi Rocks -teksti ja ruusu. Voilá! Tässä siitä oma versioni.

    Tatuoitu ruusu

    Ruusutatska

    Oikean käden kanssa meinasi jo mennä hermo, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, että Miken vasemmassa kädessä komeilee kaksi ihokuvaa, joista toisessa on geishatyylinen nainen ja toinen on musta pantteri. No, eikun tekemään!

    Minulla oli kolmea eri paksuista mustaa lankaa, joista ohuimmalla tein Geishan ja reunustin pantterin. "Väritin" pantterin perusmustalla villasukkalangalla. Jäljestä olisi tullut vähän siistimpi, jos olisin käyttänyt jotain muuta kuin parsinneulaa. Lieneekö samoja neulanpaksuusongelmia oikeilla tatuoijilla.

    En ottanut aikaa, mutta tunti poikineenhan näitä väkertäessä meni. Kiskoin muuten alla olevasta kädestä vähän fyllinkiä pois, kun tähden habat alkoivat näyttää liian meheviltä.

    Geisha ja pantteriVäliaikapaikalle pysähdyttäessä tilanne on siis tämä: kädet ja jalat on kiinnitetty vartaloon, jalkaterät/kengät puuttuvat, kasvot odottavat suuta ja aurinkolaseja, hiuksia pitää paimentaa alaspäin, tyypille pitää virkata liivi ja laittaa korut. Sit eikun baanalle!

    Keskeneräinen virkkaustyö

    Rok!

     
     
    Kommentoi 0


kirjoittajasta

Tanja Iikkanen on huumorivirkkaaja

Tanja Iikkanen on 37-vuotias toimistotyöläinen, joka päivisin naputtelee tietokonetta ja kokouspöydän reunaa ja iltaisin pitää lankoja käsissään, konkreettisesti - virkkaa elämää ja ilmiöitä. Huumorivirkkaajan päiväkirja on harrastajavirkkaajan iloitteluosasto!

Tanjaon

 

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä