Mokailua ja johtolankoja (Making of Paavo, osa 4)

"Liian paksu perhoseksi", "Syntynyt väärään ruumiiseen", virkattu Paavoni on kokenut eräänlaisen ruumiista irtaantumisen.

Eilen (13.10.) oli Kansallinen epäonnistumisen päivä. Taisin ottaa alkuviikosta jo förskottia, kuten sanotaan, ja mokata Paavon vartalon. Virkkasin sen kahdesti kokonaan alusta, enkä silti onnistunut saamaan siitä sopivaa. Ylipaino jotenkin veti puoleensa. Puhuivatkohan puikot minulle? Yrittivätkö kertoa, että teen väärin? Oli miten meni, lopputuloksena syntyi vartalo aivan toiselle miehelle.

Ohessa prosessikuvia ajalta jolloin luulin kaiken vielä olevan hyvin. Viimeinen kuva on johtolanka. Vaan mihin?

Tein Paavon silmät uusiksi: laitoin valkoisen huopapalan alle vähän isomman tummanruskea huopapalan (musta oli hukassa, lapset olivat lainanneet...).

Joku seitikki, eikun vartalo, käsi (pään alla) ja pää uusilla silmillä.

Välillä on levättävä, ettei sumene liikaa.

Pisto pistolta jalat erkanivat toisistaan ja alkoivat pullottaa. Käytössä perus sukkalanka, joka pitää kiristää tiukalle. Loppusolmun teen pujottaen langan vartalon sisällä ylös päähän ja solmin solmulle. Päätä ei siis saa kiinnittää, ennen kuin kaikki osat ovat valmiit, koska sen alle voi jemmata solmuja.

Toista kättä oli vaikea saada oikean pituiseksi, koska katsoin samalla elokuvaa, ja tein silmukoita koko ajan liikaa. Purin olkapään neljästi ja lopulta osuin oikeaan.

Kuvassa on kavennus. Otetaan kaksi silmukkaa puikolle, sitten kolmas silmukka samaan riviin, mutta kolmas jatkaakin matkaansa vieruskaverin läpi, jonka jälkeen tehdään uusi silmukka ja vedetään se viimeisen, eli kolmannen läpi. Langan pitää olla kireällä, ettei tule rumia reikiä Hänen käteensä. Elämä kolhii, ei luoja.

Kun kaiken piti olla valmista, huomasin ettei mikään ole.

Paavo on syrjäytetty. Uusi pää kutakuinkin tehty. Mitä nyt seuraa?