Lisäksi se toistaa itseään liikaa. Musiikkijournalismi perustuu yhä useimmiten kustantajan painottamiin tarinoihin, jopa suoranaisiin puffeihin, informatiivisiin mainoksiin. Kuka julisti pannaan toimittajan omat ajatukset?
Journalismin ydin on kerätä, varmentaa ja analysoida tietoa. Väitän, että valtaosa musiikkijournalismista on hylännyt viimeisenä mainitun tehtävän. Journalistin hyveisiin puolestaan kuuluu mm. kriittisyys ja hyvätapaisuus. Väitän, että kriittisyys on vähentynyt ja hyvätapaisuus lisääntynyt. Aiemmin toimittaja oli vastuussa lukijoille, kuuntelijoille ja katsojille, mutta nyttemmin iholle ovat hiipineet erilaiset sidosryhmät lukuisine tarpeineen. Eräänlainen kieroutunut hyvätapaisuus on aina ollut alan tapa toimia, mutta rajansa kaikella.
Toivottavasti olen väärässä, sillä rakastamastani haastava musiikkijournalismi olisi liian arvokas asia hukattavaksi.
Olisi helppo listata amerikkalaisittain yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä missä mättää, mutta tyydyn esittämään vain yhden konkreettisen ehdotuksen mihin musiikkitoimittajan pitäisi kiinnittää erityistä huomiota:
kysymykset!
Yleensä huomiomme kiinnittyy erheellisesti vain haastateltavan vastauksiin. Vastausten kautta median kuluttaja päättelee onko jutun kohde mielenkiintoinen sankari vai surkea tylsimys, mutta toimittajien vastuulla on etsiä yhä parempia kysymyksiä. Oivalliset kysymykset avaavat uusia näkökulmia ja voivat antaa oikeita vastauksia. Rohkeilla ja yllättävillä kysymyksillä on valtava voima. Kannattaa kokeilla.
