Uskottavuus ja aitous ovat populaarimusiikin, ja erityisesti rockin, avainsanoja.
Tapio Rautavaara on noiden arvojen kiteytymä suomalaisessa musiikissa. Siksi Rautavaara on enemmän rock kuin vaikkapa Olavi Virta tai nahkahousuinen Paula Koivuniemi.
Nykyisin vain Kari Tapio voi kilpailla Rautavaaran kanssa kuninkuudesta.
Kari Tapio olisi toki ollut looginen valinta tulkitsemaan Rautavaaran lauluja. Samoin Vesa-Matti Loiri. Mestaria kunnioittaen –tribuutti Tapio Rautavaaralle (Warner)-levyllä tulkintoja esittävät kuitenkin nuoren ja "keskipolven" artistit Jenni Vartiaisesta Samuli Edelmanniin.
Osa artisteista oli tiettävästi helppo saada mukaan. Osa ei kuitenkaan uskaltautunut, kunnioitus mestaria ja hänen vanhoja tulkintojaan kohtaan oli liian suuri.
Vaikka Rautavaara on yksi suomalaisuutta määrittelevistä hahmoista ja yksi suomalaisista äänistä, niin en menisi väittämään, että kaikki hänen levytyksensä olisivat olleet niin lopullisia, että niitä voisi, tai saisi, tulkita uudestaan. Monet Rautavaaran laulut ovat levytyksellisesti sen verran aikansa vankeja, että minusta ne itse asiassa vaativat uusia tulkintoja, sovituksia ja näkemyksiä.
Nyt kun tulossa on paketti, jossa on kaikki Rautavaaran levytykset, niin en kuitenkaan aio tässä ohjeistaa Suomen kansaa, että hankkikaa se tämän levyn sijasta, se on sentään aitoa ja alkuperäista Rautavaaraa! 15 levyä Rautavaaraa on toki hienoa kulttuurityötä, mutta kunnon kokoelma Tapsan parhaita riittänee useimmille.
Paremminkin ohjeistaisin, että hankkiutukaa näiden uusien tulkintojen ääreen. Itse pidän levyä suurelta osin onnistuneena, mutta toistakin mieltä varmasti ollaan.
Levyn loogisesti päättävä Sininen uni on suuria suomalaisia lauluja. Minusta Jipun tulkinta siitä on upea. Ainutlaatuinen. Tiedän myös, että jo nyt väittely Jipun tulkinnasta on saanut aikaan lähes perheriitoja.
Hienoa. Jippuhan ei ole koskaan ollut keskitien artisti. Levyn aloittava Juha Tapion Kulkurin iltatähti taasen on liian keskitietä sytyttääkseen.
Koskettava on myös Vuokko Hovatan teatterilaulumainen Päivänsäde ja menninkäinen. Erinomaisia ovat myös Tuure Kilpeläisen Juokse sinä humma ja Teleksin Rakovalkealla. Viimeksi mainittu muistuttaa siitä, kuinka hieno laulaja on Pepe Johansson. Teleksin materiaali, sovitukset ja tuotanto eivät vain ole olleet aina samalla tasolla. Jenni Vartiaisen ääni ei aivan riitä Kulkurin ja iltatähden tulkintaan mutta sovitus on sen verran kepeä ja oivaltava, että lopputulos on lopulta aika viehättävä.
Päinvastoin kuin useimmat muut eri esittäjien tribuutti-levyt, tämä levy muodostaa albumi-kokonaisuuden. Kaikki musiikin pohjat olivat tehtynä ennen kuin solistit astuivat studioon ja se kuuluu yhtenäisenä sointimaailmana. Sovitukset ovat myös riittävän "hiljaisia", jotta näiden laulujen melodiat ja tekstit pääsevät esiin.
Käy melkein kuin Matti Johannes Koivun Irwin-tulkinnoissa eli laulujen hienot sanoitukset saavat levyllä keskeisen roolin.
Tunnettu Rautavaara-fani Ville Valo ei esiinny tällä levyllä, mutta muutaman vuoden takainen Ville Valo -lausunto on sanallisista Rautavaara-tribuuteista kaikista komein. Kun Villeltä kysyttiin, mikä olisi jo tämän kaiken menestyksen jälkeen suurin unelmasi, niin kaveri vastasi: Se että joka toisella amerikkalaisnuorella olisi päällään t-paita, jossa lukisi kaksi sanaa.
Ensimmäinen sana olisi Tapio ja toinen Rautavaara.
