Wall Streetin mielenosoitukset, Arabikadun kiehunta ja Euroopan lakkoaalto ovat ajaneet ihmiset kaduille. Kansalla on selvästi tarve ilmaista mielipiteensä. 1960-luvulla osa poliittisesta liikehdinnästä kanavoitui musiikin kautta, tänä päivänä sen on korvannut sosiaalinen media facebookeineen ja twittereineen. Protestilauluja toki tehdään jälleen, kuten Ry Cooderin tai Palefacen uusimmat levyt todistavat, mutta mitään sukupolvikokemusta näiden kautta ei synny.
Vaan toisin oli ennen. Yhteiskunnallisten asioiden käsittely iskelmissä tuntui olevan enemmin sääntö kuin poikkeus. Ongelmia ruodittiin joskus kovallakin kädellä. Kukapa ei tuntisi ”edistyksellisen työväenlaululiikkeen” suoltamia teoksia. Työväenliikkeen lisäksi myös rauhanliike ja ympäristöliike saivat omat laulunsa. Toisaalta sormella osoittamisen sijasta asioihin puututtiin myös vähemmän räikeämmin. Esimerkiksi Kirkan ”Varrella virran” on vahvasti luonnonsuojeluhenkinen tarina, joka kertoo suuryrityksen jätepäästöjen pilaamasta vesistöstä. Aihe on ajankohtaisempi nyt kuin syntyessään.
Saman sarjan parhaan tarinan on tehnyt Juha Vainio, jonka ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” kuvaa lisäksi vanhenevan miehen yksinäisyyttä ja maaseudun autioitumista. Laulun varsinainen viesti on kuitenkin kannanotto saimaannorppien puolesta (”Suuri Saimaa, mut sata on hylkeitä vaan / Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan”). Laulu syntyi tilauksesta. Mikkeliläinen toimittaja otti Vainioon yhteyttä ja ehdotti laulunaiheeksi uhanalaista eläintä. Tämäkin aihe on yhä ajankohtainen, sillä EU:n ympäristökomissaari vieraili – ei nyt niin kauan sitten - Saimaalla tutustumassa saimaannorpan suojeluun.
Alku vie kuulijat välittömästi tarinan tapahtumapaikalle (”Saimaan saaressa pikkuinen torppa…”). Samalla vedolla silmiemme eteen maalataan myös kuka ja mitä (”…istuu portailla Nestori Miikkulainen / Huuliharppuaan soittaa, ja norppa / nousee pinnalle pärskähtäin”). Poikamiehellä ja hylkeellä näyttäisi olevan sama kohtalo edessä; kuolla yksinäisenä (”Laulu kertoo mitä on kun yksin jää / hyvin hylje sen ymmärtää”).
Nykyiset iskelmänikkarit voisivat ottaa mallia vanhoilta mestareilta aihevalintoja miettiessä, sillä tärkeitäkin asioita voi käsitellä fiksusti. Aiheista ei ole pula sen verran mielikuvitusta ruokkivia uutiset ovat tänä päivänä.
Kommentit (1)
Tuo kuuluu Suomi-iskelmään kautta aikojen. Olen pitänyt saimaannorppaa suorastaan söpönä eläimenä.