Stephen Foster (1826-1864) tunnetaan ensimmäisenä hittilaulujen laatijana. Hän oli ensimmäinen menestynyt säveltäjä, joka keksi yhdistää eurooppalaisen musiikkiperinteen amerikkalaiseen minstrel-tyyliin. Minstrel-musiikkia esittivät kiertävät muusikot ja sen olennaisin piirre oli mieleenpainuvat kertosäkeet. Iskeviä hokemia käytettiin myös eurooppalaisessa kahvila- ja kuplettilauluperinteessä. Fosterin aikana laulujen rakenteeksi vakiintui säe-kertosäe –rakenne, pääpainon ollessa kertosäkeessä. Pian kertosäe-idea valloitti koko maailman populaarimusiikin.
Länsirannikolla koetun kultakuumeen aikoihin Foster sävelsi yhden tunnetuimmista lauluistaan ”Oh! Susanna”. Se julkaistiin ensikerran nuottivihkona vuonna 1848. ”Old Folks At Home” (tunnetaan myös nimellä ”Swanee River”) ja ”My Old Kentucky Home” jatkoivat maailman ensimmäistä hittiputkea.
Stephen Fosterin lauluja tunnettiin laajalti 1880-luvun jälkeen myös Suomessa. Äänilevyjen yleistyessä muun muassa Leo Kauppi ja Antti Kosola lauloivat ”Yhteisestä Susannastamme” vuonna 1928. Parikymmentä vuotta myöhemmin morsiamensa jakoivat Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa.
Ponteva miesduo-esitys saa uuden ulottuvuuden, kun tietää, että kultakuumeen aikoihin Kaliforniassa miesten osuus oli 93 prosenttia. Esimerkiksi Nevadassa, Comstock Silver Lodessa, asui tuolloin 2 306 miestä ja ainoastaan 30 naista. Alueella toimi 120 saluunaa, 19 oluttupaa, 188 peliluolaa ja vain neljä kirkkoa. Miehet asuivat useamman hengen kommuuneissa ilman perheitään. Naisten roolia yhteisössä ei ole vaikea päätellä.
”Meillä morsian molemmill' on yhteinen Susanna nimeltään / Kuinka tuommoinen hento ja herttainen jäi meiltäkin itkemään / Oi, Susanna, ei pidä sinun surevan / Minä kierrän vain Kalifornian ja jälleen palajan.”
Ei näitä miehiä voi ainakaan itsetunnon puutteesta syyttää.
Tapsa ja Repe, reissumiehiä molemmat
Kommentit (0)
Ei kommentteja.