Aamusydämellä: Lapsiperheille apua

Julkaistu tiistaina 29.01.2013 5 117

Pitkäaikaissairaiden lasten äidit Hanna Tiihonen (oik.) ja Tiina Liljeberg hakivat apua arjen pyörittämiseen. Keskellä toimittaja Hilla Blomberg.

TV1 sunnuntaina 3.2. klo 9.05 - 9.45

Yle Areenassa vuoden ajan.

Pitkäaikaissairaiden lasten äidit Hanna Tiihonen ja Tiina Liljeberg ovat jo vuosia yrittäneet hakea apua arkensa pyörittämiseen.

Pahimpaan väsymykseen äideille on tarjottu vaihtoehdoksi jopa lastensa huostaanottoa. Lisäksi heidän kykyään vanhemmuuteen on kyseenalaistettu.

 

Hanna elvyttää omaa poikaansa

Hanna Tiihosen, 42, nuoremmalla 8-vuotiaalla pojalla on vakavia ja harvinaisia pitkäaikaissairauksia, joista osa on henkeä uhkaavia. Vuotta vanhemmalla isoveljellä on todettu pikkuveljen oireilusta johtuvaa ahdistuneisuutta.

Hanna on joutunut elvyttämään nuorempaa poikaansa kolme kertaa sydämen pysähtymisen vuoksi ja tajuttomaksi poika on mennyt viimeisten neljän vuoden aikana toistasataa kertaa.

Elvytystilanteista Hanna on selviytynyt kunnialla, mutta huoli lapsen hengissä pysymisestä on vienyt usein yöunet ja aiheuttanut Hannalle vakavaa väsymystä.

 

Omaishoitajana kellon ympäri

Hanna on nuoremman poikansa omaishoitajana kiinni poikansa voinnin valvomisessa vuorokaudet ympäri.

Hannan aviomies käy päivätöissä, mutta Hanna on joutunut jättämään haaveet sairaanhoitajaopintojensa valmistumisesta ja työnteosta.

Poika on koulussa kolmisen tuntia päivässä, jolloin Hannalla on mahdollisuus hoitaa koti- ja viranomaisasioita.

Kodin- ja lastenhoitoon he ovat saaneet apua vuosien varrella vain 3-4 tuntia viikossa. Tukiperhettä he ovat odottaneet jo yli neljä vuotta.

 

Apua kotiin, pojille terapiaa

Runsas vuosi sitten, kun Hanna valitti väsymystään lääkärilleen, tämä teki Hannasta lastensuojeluilmoituksen kertomatta siitä vanhemmille mitään.

Sen jälkeen omaishoidon sosiaalityöntekijä yritti saada lastensuojelun kautta Hannan perheelle apua, mutta puhelu kirjattiin yllättäen lastensuojeluilmoitukseksi, vaikka työntekijä ei sellaista ollut edes tekemässä.

Tätä seurasi vielä kaksi ilmoitusta lisää, joka johti siihen, että Hannan perhe määrättiin vanhemmuuden arviointiin. Kun perhe ei halunnut muuttaa arviointia varten 8 viikoksi ensi- ja turvakotiin, heitä uhattiin lasten huostaanotolla.

Lopulta vanhemmuuden arvioinnin teki yksityinen taho Hannan perheen kotona. Lopputuloksena heidät todettiin hyviksi vanhemmiksi ja avuntarpeeksi sama kuin mitä he itse olivat esittäneet eli apua kotiin ja pojille terapiat pyörimään.

 

Tiinan pojalla vaikea diabetes

Tiina Liljeberg, 45, on kahden lapsen yksinhuoltaja. Ero tuli, kun 1-tyypin diabetesta sairastava poika oli 3 vuotta vanha ja tytär 6-vuotias.

Pojan diabetes vaatii verensokerin mittaamista 7-9 kertaa vuorokaudessa ja insuliinin pistämistä noin seitsemän kertaa vuorokaudessa. Arvoja pitää siis mitata ja ruokaa tankata aamuyöstäkin.

Tytär on Tiinan mielestä kokenut välillä jäävänsä paitsioon, kun elämä on pyörinyt paljolti pikkuveljen sairauden määräämässä tahdissa.

 

Asianajaja avuksi

Tiina haki sosiaalitoimesta apua vuonna 2007, kun arjen pyöritystä oli hankaloittanut jo kuukausien ajan kaiken muun lisäksi välilevyn pullistuma.

Sosiaalityöntekijä esitti myöhemmin, että Tiina voisi muuttaa joksikin aikaa ensi- ja turvakotiin lastensa kanssa, mutta talon henkilökunnan mielestä Tiina oli liian väsynyt tällaiseen kuvioon ja tilalle tarjottiin lasten sijoittamista.

Tässä vaiheessa Tiina otti asianajan tuekseen, jota tarvittiin myös silloin, kun kahdeksan asiantuntijan ryhmää oli varoiteltu jopa siitä, että Tiina voisi olla vaaraksi lapsilleen.

 

Pistokset liikaa tukiperheelle

Tukiperhettä Tiinalle tarjottiin ensimmäisen kerran vuonna 2009. Ensimmäinen perhe totesi, etteivät heidän lapsensa kestä katsoa pistämistä. Toinen tukiperhe pysyi mukana muutaman viikon ja kolmas puolisen vuotta.

Sitten Tiina halusi lopettaa tämän tukimuodon, koska hänen omille lapsilleen jatkuvat muutokset kävivät raskaiksi.

Kaupungin kotipalvelun henkilöillä ei ollut pistolupia tai muuta taitoa osallistua diabeteksen hoitoon, joten apua ei löytynyt sieltäkään. Pojan harrastuksiin Tiina on myös kaivannut tukihenkilöä.

 

Huostaanotto liian herkästi?

Hanna ja Tiina toivoisivat molemmat, että perheille saataisiin helpommin avohuollon tukia ja vanhemmuutta tuettaisiin, kuten Lastensuojelulaissa määritellään.

Nyt näyttää siltä, että valtion tukemaa huostaanottoa tarjotaan aivan liian herkästi ratkaisuksi ja vanhemmuus kyseenalaistetaan sen sijaan, että sitä autettaisiin.

Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten kohdalla sijoittaminen laitoksiin tai sijaisperheisiin olisi muutenkin erittäin riskialtis vaihtoehto.

Hannaa ja Tiinaa jututtaa toimittaja Hilla Blomberg.

 

Muualla netissä:

Aamusydämellä

 

Suosittele117 Suosittelee

Kommentit

sunnuntaina 03.02.2013

Katsoin ohjelmaa...onnekseni ehdin melkokin alkuun ja näkeehän sen AREENASTA.
Oli TOSIAANKIN ASIAAA.
Tilanteet etenevät juurikin noin.
Monien perheisdenkohdalla likikin nopeaan tahtiin...
Siis Sosiaalitoimi ja Valtio....ihan ulkona kuin lumiukko!! Kansaa kohdellaan edesvastuun julmasti ja
EI OIKEUDENMUKAISESTI.
Jälleen kerran tuli ilmi tällaista jota tapahtuu läpi suomen valtakunnan.
hiemoa,että on päässyt median ohi...eikä jumiutunut arkistoon.

keskiviikkona 06.02.2013

Meitä julkisten palvelujen varassa eläviä on -paljon- ja kun palveluja ei ole, ei saa, eikä edes ole aikomusta tuottaa, herää kysymys miksi pitää yllä kuplaa että olisi olemassa jokin turvaverkko?

Mikään ei ole niin traumaattista kuin joutua toteamaan että kun apua tarvitsee, verkon läpi on jo pudonnut ja ylöspääsystä ei ole toivoa. Se on aivan hirveätä. Miten jaksaa elää sen oivalluksen jälkeen? Elämä yhtä kärsimystä.

Tsemppiä teille kahdelle, valitettavasti tiedän mistä puhutte :(

torstaina 07.02.2013

Ohjelma kosketti ja liikutti paljon. Kuin joku olisi puhunut omilla sanoillani asioita. Todella hienoa, että asioista puhuttiin rehellisesti ja kaunistelemattomasti. Voimia teidän arkeenne Tiina ja Hanna. Leijonaemoja ei turhaan kutsuta leijoniksi.

sunnuntaina 02.06.2013

Kiitos kun toitte tärkeitä asioita kaikkien tietoon ja toivottavasti asioihin saadaan parannusta näin julkisuuden ja median kautta. Erityiskiitos myös toimittajille, olette tuomassa esille elämälle "kullan arvoisia" puutteita! Kiitos!

keskiviikkona 14.08.2013

Pidän kovasti Aamusydämellä-ohjelmasta ja kun tuolloin katsoin ohjelmaa, kun leijonaemot olivat haastateltavina, saatoin kuulla osittain omaa tarinaa viimeisen n. 2 vuoden ajalta. Se kuulosti liian samanlaiselta. Meidän perhe joutui perusteettomasti sosiaalihuollon asiakkaaksi ja vasta n. kahden vuoden kuluttua "pääsimme heistä eroon". Toki, sosiaalihuolloin työntekijöissäkin on huomattavia eroja, osa heistä hyvinkin syyllistäviä, osalla heistä on ns. maalaisjärki mukana. Yksi lapsistamme vietiin perättömien väitteiden vuoksi, huom! vain yksi lapsi vietiin, vaikka perheessä on useampi lapsi. Sekin jo herättää mielenkiinnon, että miksi asia koski vain yhtä, ei kaikkia lapsia. (vanhemmasta ajatellen tietenkin hyvä niin, mutta yksikin perusteettomasti pois otettu lapsi on liikaa) Suomessa on liian paljon näitä tapauksia. He, joilla oikeasti ongelmia on, heidän tekemisiin ei puututa, vaan ns. normaaleilta perheiltä, jotka elävät sitä normaalia ja "oikeaa" lapsiperheen arkea, heidän tekemisiin puututaan ja heiltä viedään jotain kultaakin arvokkaampaa, oma lapsi.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä