Dokumenttiprojekti: Hilton!

Julkaistu keskiviikkona 23.10.2013 23 101

Helsinkiläisen kerrostalon nuoret asukkaat ovat jääneet peruskoulun jälkeen ajelehtimaan vailla päämäärää ja työtä.

TV1 maanantaina 28.10.2013 klo 21.30 - 22.45

Yle Areenassa 7 päivää

Nuoret ajelehtijat asuvat itähelsinkiläisessä vuokratalossa, jota he kutsuvat Hiltoniksi.

Vitutus, häpeä ja kaljaan hukutetut päivät ovat arkea; koulutus, työ ja luottotiedot kuuluvat muille. Hetki, jolloin elämän piti oikeasti alkaa, ei koskaan tullutkaan.

Dokumentti Hilton! (12) kertoo varjoon jäämisestä ja pahoinvoinnin periytymisestä.

 

Unelmia, ystävyyttä, karu kaupunki

Päähenkilöt Janne, Toni, Pete, Mira ja Make paljastavat menneisyytensä ja kätketyt haaveensa, ja dokumentti kasvaa katkeransuloiseksi todistukseksi unelmista, ystävyydestä ja Helsingin toisista, karummista kasvoista.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Virpi Suutari. Tuotanto: Markku Tuurna, Filmimaa.

Dokumentti on osa Ylen kanavilla syksyllä nähtävää Nuorille. Nyt! -kokonaisuutta, jonka tarkoitus on aktivoida suomalaiset toimimaan nuorten puolesta syrjäytymistä vastaan.

 

Muualla verkossa

Dokumenttiprojekti

Elävän arkiston blogi: Työhön pelastetut

 

Suosittele101 Suosittelee

Kommentit

maanantaina 28.10.2013

Miksi oi miksi ette voi näyttää tätä ulkomaille?

maanantaina 04.11.2013

Tätäpä minäkin.. Luin Cityn netistä tästä dokkarista ja olisi ollut tosi mielenkiintoista nähä what the fuss is about, mut ei oikeen onnaa täältä Madridista käsin...

maanantaina 28.10.2013

Kokoomuksessa ollaan sitä mieltä että vitun työttömät pitää tappaa.

maanantaina 28.10.2013

Kun tietäisi miten auttaa nuorta äitiä,laittaisin lastenvaatteita ja leluja postissa.Ymmärrän näitä nuoria,itsekin elin vaikean lapsuuden ja nuoruuden.

lauantaina 02.11.2013

Lähtökohtaisesti kun lapset tekevät lapsia mennään jo metsään. Mitä opettaa lapselle elämästä kun ei vielä itsekkään siitä mitään tiedä?

maanantaina 28.10.2013

Voi ois niin kiva et vois kattoo tän ulkomailta! ihan hirveesti kiinnostais nähdä! :)

tiistaina 29.10.2013

Yhdyn ylläolevaan, t. vaihtari Itävallassa

maanantaina 28.10.2013

Hieno dokumentti. Lisää tällaisia kotimaisia dokkareita tarvittaisiin. Hiltonlaiset olivat rohkeita, kun pystyivät noin avoimesti kertomaan elämästään tuossa dokkarissa. Monesta ei olisi tuohon.

tiistaina 29.10.2013

Tämänkinhän näkee myös ulkomailla niin halutessaan. Yle tuskin päästää tätä läpi jos tähän ohjeet kirjoittaa(ja epäilen meneekö läpi nytkään), mutta proxyt on kova juttu joten googlettakaa ja käyttäkää niitä.

tiistaina 29.10.2013

Veikkaan, että tahdonpuute laajempiin esitysoikeuksiin on filmin tekijöillä, ei Ylellä. Tekijät haluavat päästä rahastamaan ja näin ollen katseluaikaa ja -aluetta on jouduttu rajoittamaan. Vaikka toisaalta, kukas sitä nyt ilman palkkaa toisten elämää kuvais...

tiistaina 29.10.2013

Ankeus lisää ankeutta. Miksi nuorille opetetaan syrjäytyvän ja pahoinvoivan ihmisen rooli ja käytöstavat, jos se on niin "kauheaa"? Joutuuko jokainen nuori, joka odottaa omaa paikkaansa, keksimään itse elämän perustotuudet, kuten sen, että stereotyyppiset kuvitelmat ja hokemat omasta ja toisten elämästä eivät ole sama asia kuin todellisuus?

Olen 5-kymppinen. Kaikista lapsuuden ja nuoruuden vaikeuksista huolimatta olen onnistunut jollain tasolla elämään omannäköisen elämän. Teen sen, mihin voimat ja kyvyt riittävät. Toisinaan yritän liikaa ja epäonnistun, mutta pohjalla säilyy perusvaatimattomuus ja kiitollisuus siitä, että ylipäänsä saa olla hengissä ja kokea tätä maailmaa.

Kaiken avain on se, ettei suostu niihin valmiiksi ohjelmoituihin rooleihin, vaan itse tutkii, tarkkailee, ajattelee ja kokeilee. Esimerkiksi päihteiden käyttö ja ns. syrjäytyminen ovat vain rooleja, eivät todellista elämää. Kun lakkaa romantisoimasta omaa surkeuttaan, alkaa löytää omia päämääriä ja tehdä asioita niiden eteen. Itse tajusin sen ehkä liian myöhään ja edelleen ihmettelen, miten vieläkin nuoret joutuvat elämään samojen harhojen vallassa kuin 30 vuotta sitten.

Vanhempien tupakointi ja raivopäisyys tuhosivat sekä fyysistä että psyykkistä terveyttäni sen verran, että se on ollut este sekä työnsaannille että työssä pärjäämiselle. Luottotiedot voi saada takaisin, muttei "rikkeetöntä" sairaushistoriaa. Se on raivostuttavaa ja lamaannuttavaa, mutta katkeroituminen ei muuta sitä, mikä on jo peruuttamattomasti tapahtunut.

Nyt olen (toistaiseksi) töissä ja saan joka päivä siitä rangaistuksen. Passiivinen tupakointi, häirintä ja väkivallan pelko nakertavat terveyttä. Kiitos siitä kuuluu suurelta osin näille "pahoinvoiville" entisille ja nykyisille nuorille, jotka ilmeisesti katsovat oikeudekseen pistää vahinko kiertämään. En saa valittaa huorittelusta ja huonoista työoloista, koska minullehan maksetaan siitä palkkaa.

Näen päivittäin satoja ja tuhansia ihmisiä, joita ei nappaa. Arvatkaapa, ketä nappaa silloin kaikkein vähiten. Ankeus ja aggressiivisuus tarttuu. Jos meistä jokainen tekisi oman osansa tämän yhteiskunnan ilmapiirin eteen ja lakkaisi purkamasta ongelmiaan kanssaihmisiin, voisimme kaikki tervehtyä edes vähän. Lopettakaa se ankeuden oravanpyörässä kiukuttelu ja alkakaa suunnitella inhimillisempää tulevaisuutta. Ensimmäinen askel on myöntää, ettei täällä mitään supersankareita asu, miksi olla siis katkera siitä, ettei itse ole supersankari. Tosiasioiden myöntäminen sattuu vähän, mutta sekin menee ohi.

tiistaina 29.10.2013

No nyt on kyllä todella ankeaa tekstiä! Tuommoinen asenne ei auta sitten yhtään ketään! Silloin kun ei kiinnosta eläminen, koulutus, muut ihmiset, niin ei ne ala kiinnostamaan myöskään käskemisellä! Ja kyllä se päihteiden käyttö ym. on ihan todellista elämää. Miten voitkin kirjoittaa näin, kun näköjään teet niiden ihmisten kanssa töitä? HALOO! Ehkä kyseiset ihmiset löytäisivätkin apua, jos kaikki työntekijät olisivat töissä jonkin muun asian takia, kuin palkan. Itse olen ollut nuorisokodissa ym. ja sen kyllä huomaa, kun ihminen on siellä vain rahan takia, eikä meidän takia. Silloin nappaa vielä vähemmän! Yksi ihminen voi muuttaa maailmassa jo todella paljon.. Tai ainakin entisessä maailmassa pystyi. Itse voi valita, mitä teoillaan ajaa....... Halusi tai ei, se menee jompaan kumpaan suuntaan.

keskiviikkona 30.10.2013

"Silloin kun ei kiinnosta eläminen, koulutus, muut ihmiset, niin ei ne ala kiinnostamaan myöskään käskemisellä! "

Monilla on terveysongelmia ja sopivien mahdollisuuksien puute. Ne ovat molemmat ongelmia, jotka eivät parane käskemällä tai vähättelemällä. Käskeminenhän pahimmillaan vain vähentää mahdollisuuksia entisestään ja pahentaa olemassa olevia terveysongelmia. Nämä ovat omalta osaltaan aikamme ilmiöitä ja johtuvat jatkuvasta yksilöllisyyden korostamisesta.

Itsekin olen työtön ja kärsin muutamasta sairaudesta niin ei minun tilannettani paranna yhtään se, että joku tulee kertomaan itsestään selvyyksiä siitä, että pitää hakea töitä tai pitää käyttäytyä paremmin. Ei tässä nykymaailmassa itsestään selvyyksien kertojista ole mitään apua. Ainoastaan sellaiset ihmiset voivat minua auttaa, jolla on jotain suhteita millä töitä saa. Muuten olisi parempi, että pysyisivät hiljaa ja pitäisivät itsestään selvyytensä vain omana tietonaan.

Olen ihan loppu tilanteeseeni jo ennestään niin en todellakaan edes jaksa enää kuunnella ketään joka kertoo itsestään selvyyksiä. Tyyliin älä vain lopeta hengittämistä, että et tukehdu. Jos kulutat rahaa enemmän kun saat joudut ongelmiin. Tottakai kaikki tietää sen itsekin, mutta kun tarpeeksi pitkään (vuosia) olet täysin toivottomassa tilassa sitä vain lakkaa välittämästä mistään ei sitä toivottomuutta muuten jaksaisi tappamatta itseään. Ongelma ei ole se, että ei tietäisi jos jättää laskun maksamatta siitä seuraa suurempi lasku, niin kuin itsestään selvyyksien kertojat luulevat. Ongelma on se, että ei enää kestä tilannettaan ilman, että lakkaa välittämättä. Laskut löytävät aina perille mikään muu ei tässä yhteiskunnassa näytä löytävän. Kun on jo vuosia ollut siinä tilanteessa tappaako itsensä tänään vai huomenna ei vain enää jaksa kuunnella itsestään selvyyksien kertojia tai availla laskuja. Näin se vain on ja sepäs itsestään selvyyksien kertojia vasta närkästyttää mitäs kehtasivat noin ahdistua ja masentua.

Muutenkin itselleni on tullut pitkään jatkuneen toivottomuuden takia niin paljon lisää ongelmia, että ne eivät enää vain katoa taikasauvaa heilauttamalla vaikka kuinka haluaisi. Silloin kun ongelmani olivat vielä pieniä ei minulla ollut ketään kuka olisi auttanut tai välittänyt ja nyt kun ne ovat jo paljon suurempia ei niitä enää saa katoamaan vaikka haluaisi.

Kun tarpeeksi herättää pahennusta ympäristössä sinut jätetään ainakin rauhaan eli siinä mielessä edes se, että käyttäydy paremmin niin pärjäät paremmin ei pidä paikkaansa tosimaailmassa. Kun vastaa itsestään selvyyden kertojalle vihaisesti hän ei saa ideaksi jatkaa itsestään selvyyksien kertomista jatkossa. Ainakaan juuri sinulle ja joutuu etsimään toisen uhrin jatkossa. Jos käyttäytyy hyvin joutuu helpommin hyväksikäytetyksi ja sinuun kohdistetaan enemmän vaatimuksia joita et pysty täyttämään ja jotka vievät viimeisenkin turvasataman hoitaa järkkyvää mielenterveyttä. Onhan se ikävää, että asiat ovat näin, mutta tämä on ainoa tie sellaiselle, joka ei kykene enää sopeutumaan yhteiskunnan vaatimuksiin saada edes joku oma tila.

Toki voisin kadota maailmassa kokonaan ja usein katoankin vietän suurimman osan elämästäni eristäytyen maailmasta kun ei täällä ole mitään paikka minulle minne voisin mennä. Lähiön betoni helvetti on vankilani mistä ei minnekään pääse suurimman osan ajasta. Sitten pitäisi sekoamisen ja toivottomuuden rajamailla kuunnella jotain sättimistä siitä miksi et tee sitä ja tätä ja tota.

Ymmärrän kyllä noita nuoria taidan itse olla sellainen kuin he ja vain he voivat minua ymmärtää.

sunnuntaina 03.11.2013

Tosi hyvin kirjoitettu ja olen aika samanlaisilla linjoilla. Totuushan on, ettei kukaan meistä ole valinnut tänne kaoottiseen maailmaan syntymistään eikä sitä, miten se usein potkii meitä päähän. Elämä ei oo aina reilua, mutta yksi asia minkä me voimme yksilöinä valita on meidän oma asenteemme. Pitäisi vain osata kuunnella meluamisen sijaan. Elämä mättää turpiin, so what, aina voi etsiä niitä pieniä valopisaroita ihan mistä vain nyt keksii niitä hoksata. Enkä mä todellakaan puhu mistään pinnallisesta Hollywood hötöstä vaan paljon oleellisemmista asioista kuten esimerkiksi terveys ja normaalit ihmissuhteet. Ihan peruskarmaa, me saadaan sanan varsinaisessa merkityksessä takaisin se mitä me itse annetaan, oli se kuinka aitoa tai tehtyä.

Jos vaan jaksaa kuunnella ympäristöään hiljaa ois myös parempi mahdollisuus oppia jakamaan molemminpuolista luottamusta ihmisiin. Ja se onkin painoarvoltaan tärkeämpää kuin mikään muu. Mitä varten? Sehän vaikuttaa jo kaiken muun tasapainoon.

tiistaina 29.10.2013

Ohjelman henkilöillä vielä kykyä iloita; lapsuuden lumileikit , joulun valmistelu ja ystävän tärkeääkin tärkeämpi läsnäolo. Ja miten kauniita ihmisiä kaikki omalla persoonallisella tavallaan, myös sisältä.Voi, kun saisitte kiinni ihan tavallisesta arjen pyörityksestä! Joutilaisuus vaan ajaa yhä kauemmas todellisuudentajusta. Pään täyttävät katkeruus, kauna ja seuraavan ryypyn tavoittelu. Äitiyskin vaatii oikeasti jotain, esim. tupakoinnin lopettaminen antaa kummasti uskoa itseensä ja askeleen parempaan jo pelkällä lapsen hyvinvoinnin parantamisella. Kunpa uskoisitte kaikki, teissä kaikissa ja niin monessa muussa on valtavasti mahdollisuuksia kohtuulliseen elämään! Uskokaa se ja toimikaa!

tiistaina 29.10.2013

Voisi tulla uusintana? :(

keskiviikkona 30.10.2013

Dokumentilla Hilton! ei ole nyt uusintaa, mutta sen voi katsoa Yle Areenasta.

Päivi
verkkotoimittaja

keskiviikkona 30.10.2013

Jokainen valitse oman polkunsa.Toiset jää taplaa samaa paskaa kun toiset tahtoo unohtaa ja mennä edes hitusen eteenpäin elämässä.Mun perheessä oli väkivaltaa,päihteitä,seksiä.Sossun tantat joka ma ovella. Joka vkl poliisit kävi.Siitä huolimata meitä kolmea sisarusta ei ikinä saatu pois kotoa.Äitimme yritti tappaa pikkusiskoani,isäpuoleni puukotti äitiämme.Ja kukaan ei välittänyt.Sossut kävi joo,mutta meitä ei vaan saatu pois kotoa.Minä vanhimpana huolehdin siskoistani,kun äiti päätti lähtee viikon ryyppyreissulle.Koulunkäynti jäi jo siinä vaiheessa,olin kolmennalle luokalla.Kun äiti ei enään saanu turpaan niin minä sain.Äiti alkoi hakata mua.17vuotiaana sain oman kodin-sossu laitto mut vihdoin pois kotoa.Siskot jäi äidille,mutta olivat mun luona mahdollisimman paljon,jolloin sain nukuttua yöni rauhassa eikä tarvinnu miettiä mtä siel tapahtuu. Nyt äitimme on kuollut,omankädenkautta.Ja vaikka kuinka kylmältä se tuntuu joistakin-niin minä olen helpottunut.Enään ikinä se ei pysty vahingoittamaan ketään.Anteeksi olen antanut,mut ikinä en pysty unohtaan :( Fyysíset vammat jäi myös minuun. Nyt minulla on kolme lasta yh-äiti.Väkivaltasia suhteita takana.Olen oman elämäni super nainen.En ole lähtenyt äitini poluille,vaikka geenit olisi siihen ollut.Mutta se kokemus minkä itse koko ei halua omille lapsilleen.Minä en jääny taplaa paskaa,vaikka olen yh-äiti ja pitkäaikais työtön ilman ammattia.Se mikä ei tapa se Vahvistaa!!!! Voimia kaikille jotka ovat käyneet saman paskan läpi tai jotka käy tällä hetkellä.Näyttäkää tälle yhteiskunnalle ettette oo luusereita..

sunnuntaina 03.11.2013

Yksi kysymys. Miksi niitä lapsia pitää ehdoin tahdoin hankkia, kun ihminen ei pysty huolehtimaan edes itsestään?

Eikö voi ensin järjestää niitä omia asioitaan edes jotenkin järkevälle tolalle, ennenkuin edes jälkikasvun hankkimista harkitaan?

keskiviikkona 06.11.2013

Voisiko saada dokumentin uudestaan yleareenaan katsottavaksi. En ehtinyt!!!

torstaina 07.11.2013

Samaa toivoisin, kun jotenkin käsitin sen tulevan joskus myöhemmin ja se jäi katsomatta. Eikä ollut enää tänään nähtävillä.

sunnuntaina 10.11.2013

Miksi tätä ei voi nähdä kuukautta, on tärkeä asia ja mielenkiintoinen dokumentti, HETI lisää aikaa areenaan ja kufilkka näkyviin.

torstaina 14.11.2013

voi harmi eikö tätä enää voi katsoa... voiskohan tämän saada vielä uudestaan yle areenaan katsottavaksi?

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä