Tietääkö kukaan, mistä tämän DVDn saisi ostettua?

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kyllä minuakin on aina vaivannut se dokumenttien tekijöiden vääristelevä ja asioita värittävä tapa, sekä suoranainen satujen kertominen.Ilmeisesti heidän mielestä ohjelmasta ei tule riittävän eksoottinen ja mielenkiintoinen jos kertoo asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat.
Hyvä esimerkki asioiden vääristelystä on tämä ohjelma " suomi tuli saamenmaahan" ja peltsin lappi, kohta jossa kerrotaan Riutulan koulusta.
Ensiksikään Riutulan koulussa ei kielletty saamenkielen käyttämistä ja sitä myös käytettiin.
En myöskään usko että suomalaistaminen oli mikään tavoite. Elettiin sodanjälkeistä aikaa ja suomi oli köyhä maa, tavoite oli että kaikilla suomen lapsilla( syntyperään katsomatta ) olis samat mahdollisuudet ja elämän eväät tulevaisuutta varten.Opettajista oli puute ja saamenkielentaitoisia opettajia ei ollut lainkaan.
Kieltämättä asuntolaelämä oli lapsille rankka ,niin saamelaisille kuin suomalaisillekin , siitä ei mielestäni kuitenkaan voi syyttää ketään,henkilökunta teki varmasti parhaansa mitä niissä olissa oli mahdollista .
Olen Riutulan koulun entinen oppilas vuosilta 1955-1962. Syntyperältäni olen sekä saamelainen että suomalainen.Minun kouluaikanani ei Riutulaan tullut yhtään oppilasta joka ei olis osannu suomenkieltä.
Toivoisin että kun tulevaisuudessa tehdään dokumenttejä saamelais asioista niin vaivauduttais selvittelemään asioita monelta kantilta ja huomioitais myös se mihin aikakauteen ne tapahtumat liittyy.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Nostan hattua erityisesti Matti Morottajalle,jonka ansiosta kaikissa saamelaisalueen kouluissa saadaan alkuopetuksessa opettaa myös saameksi ja saamea voidaan opiskella ylioppilaskirjoituksiin asti - äidinkielenä. Arvostan myös muita kielen puolesta taistelleita.

Itse en saanut kieltä oppia, koska äitini evakkoaikaiset kokemukset opettivat hänelle Pohjanmaalla, "etteivät lappalaiset ole koirankaan arvoisia". Jossakin vaiheessa nuoruuttani suomalaistuvassa Ivalossakin kuulin väheksyviä heittoja: "No sehän onki lappalainen"...

Vain nuoruutensa ystävien kanssa äiti puhui inarinkieltä. Kotipirtissä se kuulosti melkein itkettävän hyvältä. Isäkin kielen osasi, mutta ei puhunut, koska ei enää "osannut lausua oikein".(ei tosin osannut lausua oikein suomeakaan). Monenlaisia poliittisia keskusteluja käytiin toki kotipirtissä, kun isä puhui suomea ja vastapuoli inarinkieltä...

Kun koko lapsuuteni ja nuoruuteni kinusin äitiä opettamaan kielensä minullekin, vataus oli: "Kyllä sinut, lapsiriepu, vähemmälläki tässä yhtheiskunnassa mitätöijhhän, ku että tämän meijän kielenki ossaisit". Karua kieltä lappalaisuutensa takia joskus mitätöidyksi tulleelta.

Riutulan dokumentti ja kaikki asuntola- ja koulutarinat itse kunkin jo ikääntyvän kielletystä saamenkielisestä lapsuudesta ovat mielestäni Suomen historiaan kirjoittamisen arvoiset. Ja se, joka nimetömyytensä suojassa tuossa ylempänä ylevästi heittää "vääristelevästä ja asioita värittävästä tavasta sekä suoranaisesta satujen kertomisesta" - menkööt itseensä ja hävetkööt (- jos ymmärtää).

– -hjkyrö- (ei varmistettu)