kotimaiset sotaelokuvat ovat mielestäni erittäin tasoikkaita ja huumori pitoisia

– MARKKU PEKKALA (ei varmistettu)

Tauno Tukeva on optimistinen, lämmin ja ymmärtäväinen. Voiko suomalaisen miehen noista pulleista laatusanoista löytää tai onko siinä samaistumiskohdetta, onkin jo eri juttu. Päähenkilön nimessä on tahatonta komiikkaa, tulee mieleen Musta Pekka pelikorttihahmot. Elokuva voi silti olla hyvä, nautitaan siitä!

– Tommi Turmiola (ei varmistettu)

Heinäpaalain oli näemmä olemassa jo jatkosodan aikoihin...

– Himppu (ei varmistettu)

Elokuvassa kuulisi mielellään oikeata karjalanmurretta - nykysuomeen verrattuna melkein eri kielihän se jo on. Nyt kuuluu aina "kato" ja "ite" ja "tullee" ja "mennee" ja "kaeken aekaa" ja "kolome" ja "hölömö" ja "siun aikas" ja "siun sitäs ja siun tätäs", sun muuta sellaista.
Olisi mukava, jos näyttelijät ja käsikirjoittajat opettelisivat vielä vähän paremmin kielen, niin kuulostaisi aina vaan mukavammalta.
Johan jopa wikipediassa on karjlanmurteen esittely, nimellä "kaakkoismurteet".

– eteläkarjalaine (ei varmistettu)

Voitteko auttaa kun en omin keinoin löydä: Mikä surullinen kappale soi sarjan alussa - ja kuka säveltäjä?

– kiinnostunut (ei varmistettu)

Sarja sai minut jäämään television ääreen. Koomikkona tunnettu Jaakko Saariluomakin tekee hienon roolityön. Minulla oli ennakkoluulona se, että ei häntä voi ottaa vakavasti. Hän onkin hyvä. Helposti lähestyttävä ja kansanomainen. Kerrankin tulee sarja joka pureutuu siihen kuinka lapset ja perhe sodan kokivat niin ja miehetkin. Sarja on realistinen kuvaus. Omassa suvussa setäni kaatui sodassa. Eikä siitä ole paljon suvussa keskusteltu. Tulen seuraamaan sarjaa.

– Ansku (ei varmistettu)

Jo vuosituhannen alusta asti suomessa on käytetty käsikäyttöisiä heinäpaalaimia. Heinä paanu/paali oli suunnilleen saman kokoinen kun sarjassa nähty, sillä erolla, että paanu on sidottu rautalangoilla ja päässä on ollut pahvilappu, johon on merkitty paanun paino. (n.30-40 kg).Kansallismuseon kuva-arkistosta löytyy kuvia, jossa hevoset sodassa seisovat heinäpaalejen keskellä. Heinät on paremmin kulkeneet sota-aikana mukana näin. Toki myös irtoheinää on ollut ja niitä on käyty myös varastamassa talojen pelloilta heinäsuovista. Esim. Eurajoen museosta löytyy käsikäyttöinen heinäpaalain. Käykää tutustumassa. T-Fordi on lanseerattu 1908 ja siinä on ollut jo kumipyörät. Autot kun rantautuivat suomeen, niin siitä asti on myös ollut hevoskärryissä kumipyöriä. Ja meidän oma Nokia on perustettu1904 ja v.-32 on aloitettu henkilöautonrenkaiden valmistus.Myös nokian Paavo-pyörät on nimenomaan heinäkärryihin ja muihin hevoskärryihin tehtyjä kumipyöriä ja nokia selvittelee minulle tällä hetkellä sitä koska niiden valmistus on aloitettu. Sen tiedän, että jo 20-30 luvulla valmistettuja valurautaisia akseleita ja vanteita joihin rengas on kiinnitetty, niin näitä akseleita pyörineen on käytetty paljon hevosvetoisissa kärryissä. Toki sodassa oli myös paljon puupyöräsiä hevoskärryjä, ja näistä kaikista löytyy myös kuvia museoista ja kirjoista.

– Museot tutuiksi. (ei varmistettu)

Hyvin kirjailija on Rokkansa lukenut...

Luin Lehmusten kaupunkia kuvaavasta (nimikin on teennnäinen)sarjasta pari kirjaa, niistä ainakin itselleni syntyi hieman tyttökirja-fiilis eli henkilöt ovat aika yksiulotteisia. Enempää en jaksanut lukea.
Ensimmäisen tv-osan perusteella sarjasta tulee vähän samanlainen olo. Muistelen Donnerin ohjaaman silloisen Hietamiehen tekstiin perustuvan elokuvan olleen moniulotteisempi.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Olen pitkin vuotta lukenut Lehmusten kaupunki-sarjaa, siksi yllätyin iloisesti, että siitä on kuvattu sarja.
Maanantaisen aloituksen perusteella olen ihan tyytyväinen kuvaukseen. Pääosan esittäjä osaa ilmaista mielestäni hyvin Tukevan persoonaa ja perheen jäsenten välinen suhde on tuotu hyvin esille.
Koskettavaa minusta on juuri se, että sarjassa tulee sodan raastavuuden lisäksi esille sen vaikutus perheeseen. Siinä ei vain kerrota rintamalla olosta vaan pureudutaan isään ja lapsiin, jotka ovat toisistaan erossa. Ainakin kirjassa pystyin samaistumaan Taunoon hyvin, hän ei ollut vain jermu vaan myös isä ja tunteva ihminen, siksi inhimillinen.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Ala-arvoinen käsikirjoitus ja roolisuoritukset, jos on nähnyt alkuperäisen Tuntemattoman sotilaan ymmärtää mitä tarkoitan. Kirjailija apinoi ko. teosta täysin miksi ei keksisi jotain omaa EIKÖS. Minkä takia pääosaan piti laittaa uusi "ROKKA", .....voi sanonko mitä. Laila Hirvisaaren ( ent. Hietamies) arvostus laski täysin ....nollaan.

– Jari (ei varmistettu)

Näytelmän murteista päätellen, länsi-suomalaisia ei sitten sodassa ollut.

– Vain savolaisia sodassa? (ei varmistettu)

Kesällä kuoritaan jäisiä pottuja .Joku sotilas mainitsee ruokana makaronin,onko makaronia ollut jo sota aikana kenttäkeittiöissä?tulee mieleen että on liian paljon samanlaisuuksia tuntemattoman sotilaan kanssa.Ei kaikki sotilaat puhu samaa murretta.Mies mainitsee olevansa suurperheen isä,kaksi lasta on pieni perhe tuohon aikaan.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Aivan mahtava ja tunteikas kuvaus, tippa tuli linssiin monessa kohtaa. Kiitos tekijöille!
Onkohan tämä mahdollisesti tulossa dvd:lle?

– Riikka (ei varmistettu)

Itse asiassa käsikäyttöisiä heinäpaalaimia oli jo ennen sota-aikaa, 1900-luvun alusta saakka.

– LM (ei varmistettu)

Onko tästä sarjasta tulossa dvd-versiota?

– Anonyymi (ei varmistettu)

Tauno Tukevasta tulossa DVD

Tauno Tukevan sodasta on tulossa DVD ensi vuoden puolella.
DVD-versiota suunnitellaan muistakin Heidi Köngäksen ohjauksista kuten Kirje isältä ja Liian paksu perhoseksi.

Päivi Suikkanen
Verkkotoimittaja
YLE TV1

– Päivi Suikkanen (ei varmistettu)

Kyllähän ruoka on ollu tiukassa sota-aikana, paleltuneita pottuja ja makaroonia syöty. Mutta kyllähän sianpääkin on paistettu ja syöty tarkkaan, ei niitä ole kyllä haudattu. Aika heikko esitys kokonaisuudessaan, eiköhän näitä sotatarinoita ole jo nähty tarpeeksi. Toivoisin yleltä enemmän draamaa ja komediaa.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Milloin DVD ostettavissa? Erittäin hyvä sarja!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Tunteikas tarina ja niin toden tuntuinen. Tunnistin isäni kertomia sotatarinoita tekisi mieleni sanoa piirun tarkkuudella. Hän haavottui ja toimi hevosmiehenä myöhemmin. 2. Luokan vapaudenristin kunniataulu on huoneeni seinällä. Hieno näkökulma hevosten käytöstä ja huolehtimisesta. Tukevan nättelijä jopa muistutti olemukseltaan ja ulkonäöltään isääni. Toivattavasti saadaan DVD.

– Kari Pöllänen s.- 52 (ei varmistettu)