Kiitos, että olet jakanut oman kokemuksesi täällä ja uskon että sinulla on vihdoin mahdollisuus eheytyä, kun saat tietää asioita ja näin ymmärrät asioita enemmän. Onneksi Jumala ei jätä heikointa, vaikka onkin vl-liikkeen ulkopuolella. Voin kertoa, että tämä keskustelu on ollut yksi uskaliaammista teoista, vaikka olenkin anonyymiä. Niin paljon on ollut syyllisyyttä, pelkoa ja ahdistusta ja tämän tuntuu ymmärtävän vain ne, jotka ovat jääneet altavastaaviksi. Ja se on ymmärrettävä, ettei tukea ja ymmärrystä tosiaan löydy muilta kuin kohtalotovereilta ja liikkeen ulkopuolelta sekä ammattiauttajilta.
Mikäli vanhempasi olisivat sinut ehkäiseet, sinua ei olisi olemassa. Onko tullut koskaan tälläinen ajatus mieleen?
Nimenomaa tässä on kysymys elämästä ja kuolemasta siitä, että annetaan mahdollisuus elämän syntymiselle.. Miksi näin yksinkertainen asia on vaikea ymmärtää ja hyväksyä? Siksi kun sitä kutsutaan nimeltä ehkäisy. Eli ehkäistään alkava elämä.
Lestadiolainen uskon kautta ymmärtää tämän asian hyvin kirkkaasti ; kaikissa muodoissaan elämän suojeleminen on tärkeintä. Myös äidin elämän.
On aivan luonnollinen asia, että jokainen lestadiolainen joutuu tämän lapsiasian kanssa kamppailemaan, enemmän tai vähemmän. Eihän kukaan halua olla mikään töllötettävä ääliö ?! Iso perhe tuo paljon huolta-toimeentulosta, omista voimavaroista jne. Eikö tämä ole ihan selvä asia?
Muistakaa kuitenkin, että vanhempanne ovat antaneet sinulle elämän. He ovat joutuneet punnitsemaan oman mukavuuden ja uskon väliltä. Jokainen uskovainen ihminen joutuu tekemään elämässään päätöksen haluaako olla uskovainen, kukaanhan siihen ei pakota.
Jokainen joka uskoo tekee sen omasta vapaasta tahdostaan, kuitenkin.
Ymmärrän, että on varmasti vaikeaa luopua tästä joukosta, johon lapsuudesta asti on tottunut, joka ehkä joskus on tuonut sen turvankin-kuitenkin. On henkisesti vaikeaa , kun kuitenkin jollakin tasolla pelkää olevansa "syntinen" ja joutuvansa kadotukseen. Sellaiset tunteet ahdistavat. Koko lestadiolaisjoukko alkaa tuntua ahdistavalta. Omien tunteiden ristiriitaisuus painaa, on pelkoa että menettää ne ihanat ihmiskontaktit, pelkää tulevansa erilaisuutensa vuoksi hylätyksi-monenlaisia tunteita siis.
Aivan samanlaisia tunteita herättää jopa se, että kun vanhemmat ovat olleet äärivasemmistolaisia ja koko elämänsä on siihen kasvanut, niin jos ei itse ajattelekaan niin, niin jotenkin se vaan ahdistaa tehdä toisin. Ihan kuin pettäisi jotakin. Siksi varmaan homojenkin on vaikeaa tulla sieltä kaapista ulos. Ihmisillä on suurinpana pelkona se, että minua ei hyväksytä omana itsenäni ja että minua ei rakasteta. Uskon, että näistä on perimmäisesti kysymys.
Sinä, joka et halua olla enää lestadiolainen ja tunnet pettymystä, katkeruutta ja vääryyttäkin kokeneesi yritä muistaa, että vaikka jotkut katolliset papit osoittautuivatkin pedofiileiksi, tuskin kaikki katolliset ovat olleet sitä.
Sinulla on kuitenkin oikeus elää juuri niinkuin sinä haluat. Olet saanut oman arvokkaan elämäsi lahjana ja Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon.
On tämä keskustelu todella avannut. ja auttanut tajuamaan mistä kaikessa on kyse. Se suuri puhumattomuuden ja vaikenemisen muuri on ollut ihan kuin linnoitus ympärilläni.
En ole avioeron jälkeen ollut missäään henk.koht.ssa tekemisessä liikkeen jäsenten kanssa, mutta se nouseekin nyt mielessäni kysymykseksi, miksi kukaan muu uskovainen, tavalliset ev.lut.kirkon jäsenetkään eivät ole kertoneet mulle avioeron jälkeenkään, kun vuosia olen käynyt erilaisissa rukousilloissa, ollut syvästi masentunut, loppuunpalanut, kokenut paljon kaikenlaista uskomatonta pahuutta, jonka tekijöitä ei ole saatu selville etc.etc.
Siis kysymys siitä että pelkäävätkö ev.lut.n kirkon jäsenet VL-liikettä vai mikä ihme tässä kaikess on ? Kyllä minä edelleen peräänkuulutan piispoja toimimaan ja selvittämään. Tuntuu että poliisitkaan joko eivät uskalla tai kuuluvat itse liikkeeseen.
En tiedä. Sen vain tiedän, että uskomaton on liikkeen valta, enkä sen vuoksi oikeastaan ihmettele jos heitä pelätäänkin. Olen joutunut avioeron jälkeen itse pelkäämään niin paljon. Mutta Korkeimman suojeluksessa ollaan, ja edelleen hengissä ! Jumalalle kiitos ! Hän on luvannut että Hän on meille muuri ja kilpi. Hän on pitänyt ja pitää huolen, vaikka tuhansia kertoja on ollut niin suuri hätä, että ei ole tahtonut kestää.
Siunaustaa myös Sinulle ! Kun Jeeesus meni taivaaseen, Hän sanoi että Hän istuu siellä Isän oikealla puolella ja rukoilee lakkaamatta meidän puolesta !
Ajattele, miten uskomatonta ! Kun tuntuu, että meidän omat voimat ei kerta kaikkiaan enää riitä, eikä enää jaksa edes rukoilla eikä jaksa luottaa edes siihen, että Jumala kuulee meidän rukoukset, silloin kun muistaa, että Jeesushan siellä rukoilee meidän puolesta, silloin voi kertoa taas kerran tuskansa ja hätänsä hänelle ja pyytää, että Jeesus itse rukoilee puolestamme ja siunaa meitä rakkaudella ja kaikella sillä hyvällä, mitä meitä varten on varattuna. Amen.
Ei tarvita pappeja eikä muita välittäjiä kun on Herramme itse asialla !
Kirjoitit, että olet ammattilainen-en usko. Jokainen todellinen ammattilainen
ymmärtää ammattietiikkansa kautta vaitiolovelvollisuuden, eikä kukaan todellinen ammattilainen kirjoittele tälläisistä asioista netissä. Näin sanoi tänään minulle neuvolan th.
Kehoitan jokaista VL-ÄITIÄ ja muitakin tästä lähin ennen suhdettaan minkäänmoiseen sosiaalityöntekijään, psykkisen puolen terapeuttiin, neuvola yms. työntekijöihin kysymään onko heillä kenties tapana tämän kaltainen nettikirjoittelu.
Ohjelmassa mukana olleet Mari ja Rebekka kertoivat loukkaantuneensa, kun heitä nimitettiin lestadiolaisäideiksi. Kertoivat, ihan oikein, olevansa äitejä. Minua taas loukkasi ohjelman juonto-osuudessa toimittajan väite, että siunaus muka tulisi lapsimäärään mukaan. Olen itse ollut pitkään lapsettomana ja se on ollut kipeä asia. En kuitenkaan ole mielestäni jäänyt vaille siunausta. Hyi toimittajia!
Avoin keskustelu on varmasti auttamassa sinuakin, vaikka tällä hetkellä olet varmasti kuohuksissa. Voimia sinulle! Minullekin on selvinnyt vasta vuosien jälkeen tietyt asiat ja Vl-liikkeen merkitys niihin. Toivon todella, että moni saa apua näistä keskusteluista niin liikkeen ulkona ja sisällä, vaikka moni näyttää liikkeen sisällä näitä kovasti vastustavan.
Ilman piikkejä ja hampaita pyydän VL-liikkeeseen kuuluvilta ihmisiltä rehellisyyttä ja vilpittömyyttä ainakin seuraavassa asiassa:
kun / jos nuorenne seurustelee liikkeeseen kuulumattoman kanssa, tehkää tälle liikkeen ulkopuolella olevalle rehellisesti ja vilpittömästi, kiihkottomasti selväksi, mikä on liikkeeseen kuuluvien kanta/ asenne sellaiseen avioliittoon, jonka toinen osapuoli ei ole VL.. Kun se kerrotaan järkevästi, silloin tämä liikkeen ulkopuolella oleva voi itse harkita ja päättää, jatkaako seurustelua vai ei.
Vasta nyt, tämän ohjelman jälkeisestä keskustelusta ja netistä löytyvistä syntilistasta ja tutkimuksista, 40 vuotta
sen jälkeen kun ei-VL:nä menin naimisiin VL-perheen pojan kanssa, vasta nyt ymmärrän, että lähtökohta avioliittomme onnistumiselle oii täysin mahdoton ja ennalta tuhoon tuomittu.
En itse sitä ymmärtänyt, olin itse niin "kiltti" ja kurilla kasvatettu, että olisin ttuntenut suurta syyllisyyttä jo pelkästään siitä, että olisin uskaltanut epäillä sellaista, että olin kelpaamaton sen vuoksi, että sukuni ei kuulunut VL-liikkeeseen.
En tiennyt, että se että en ollut "oikeassa" uskossa,
on aiheuttanut paljon tuskaa sekä minulle itselleni että myös ex-miehelleni. Itse koin olevani aina jotenkin hämmentynyt anoppilassa ollessamme. Tunsin, että minun piti yrittää olla niin näkymätön kuin pystyin. Luulin kyseessä olevan sisarten ja anopin mustasukkaisuuden veljestä ja pojasta, ja annoin heille todella tilaa seurustella mieheni kanssa. Ex-mieheni yritti olla mieliksi joka puolelle. Kaikkialla. Hän varmaan yritti jotenkin hyvittää sitä että oli ottanut "väärä"-uskoisen vaimon. Kai täysin uskoton on liikkeeseen kuuluville parempi kuin sellainen jolla on kuitenkin oma uskonsa. Mieheni oli ainakin silloin ateisti, mutta hänhän oli kasvanut yhteisön lainalaisuuksien alla.
Olisinpa tiennyt tämän kaiken edes avioeron jälkeen 11 v. sitten !!!!!!!! Vasta eilen illalla se selvisi !!!! Miten paljolta turhalta surulta ja tuskalta lapseni ja minä olisimme ainakin säästyneet !!
Ihan turha vetää esiin mitään kysymystä elämästä ja kuolemasta. Se kuuluu aborttikeskusteluun, joka on asia erikseen. Lapsiluvun sääntelyä vastaava lähempänä oleva esimerkki on esim. hedelmöityshoidot, joita myös vl-piireissä käytetään. Samaa hormoonihoitoa kuin e-pillerit...
Asiat ovat varmasti vapautuneet myös vl-yhteisössä muun yhteiskunnan mukana. Mutta todellisuus on se, että heikoimman ehdoilla siellä ei todellakaan mennä kuten ei mennä yhteiskunnassakaan.
Stereotypioita ei kannata tehdä puolin ja toisin. Tarkoitan nimenomaan negatiiviselta kannalta. Positiiviselta kannalta ajateltuna suurin osa suomalaisista vanhemmista arvostaa ja toteuttaa samoja asioita. Kukin elää omalla tyylillään, mistä johtuvat erilaiset ristiriidat, kun ei ymmärretä erilaisuutta.
En oikein ymmärrä, miksi lestadiolaisista on yhtäkkiä tehty jotain "hirviökansaa"... Käyn vieläkin usein lapsuuteni ja nuoruuteni seudulla, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta en ole koskaan kokenut heitä paljoa muita poikkeavimmiksi. Huivipäitä ja telkkarikieltojakaan ei enää ole nimeksikään, eikä monilla perheillä ole edes niin kovin paljoa lapsia. Itse
taas kasvoin vain kaksilapsisessa perheessä, ja joskus suorastaan kadehdin niitä koulukavereitani, joilla oli vahva tuki ja turva monista sisaruksistaan.
Kaikissa yhteisöissähän, kuten esim. suvuissa tai urheiluseuroissa, on tietyt hierarkiat ja odotukset, puhumattakaan ylilyönneistä. Yksilöllisiä tragedioita varmaankin tapahtuu missä tahansa. Mutta yleisesti ottaen: jos lapsien annetaan käydä korkeakoulujakin ja vaimojen perustaa omia yrityksiä tai käydä kodin ulkopuolella töissä ja harrastuksissa, niin ei kai siitä voi kukaan muu sanoa pahaa kuin ehkä kateelliset ja/tai tietämättömät.
Ja jos joku haluaa aloittaa maailman parantamisen, miettiköön ensin vastaavien asioiden toteutumista esim. Suomeen muuttaneissa pakolaisperheissä (ja tämä ei ole rasistinen, vaan realistinen kehotus).
Eihän tässä nyt kiihtyä tärvitse. Sukusi ei minua kiinnosta.
Kysyin tunnetko ihmisiä liikkeen ulkopuolelta.
Mutta selvisikin jo ihan tässä vastauksessa moni asia.
Ja kaikkihan me sosiaalialan ammattilaisia ollaan.
Kiitos, että olet jakanut oman kokemuksesi täällä ja uskon että sinulla on vihdoin mahdollisuus eheytyä, kun saat tietää asioita ja näin ymmärrät asioita enemmän. Onneksi Jumala ei jätä heikointa, vaikka onkin vl-liikkeen ulkopuolella. Voin kertoa, että tämä keskustelu on ollut yksi uskaliaammista teoista, vaikka olenkin anonyymiä. Niin paljon on ollut syyllisyyttä, pelkoa ja ahdistusta ja tämän tuntuu ymmärtävän vain ne, jotka ovat jääneet altavastaaviksi. Ja se on ymmärrettävä, ettei tukea ja ymmärrystä tosiaan löydy muilta kuin kohtalotovereilta ja liikkeen ulkopuolelta sekä ammattiauttajilta.
Mikäli vanhempasi olisivat sinut ehkäiseet, sinua ei olisi olemassa. Onko tullut koskaan tälläinen ajatus mieleen?
Nimenomaa tässä on kysymys elämästä ja kuolemasta siitä, että annetaan mahdollisuus elämän syntymiselle.. Miksi näin yksinkertainen asia on vaikea ymmärtää ja hyväksyä? Siksi kun sitä kutsutaan nimeltä ehkäisy. Eli ehkäistään alkava elämä.
Lestadiolainen uskon kautta ymmärtää tämän asian hyvin kirkkaasti ; kaikissa muodoissaan elämän suojeleminen on tärkeintä. Myös äidin elämän.
On aivan luonnollinen asia, että jokainen lestadiolainen joutuu tämän lapsiasian kanssa kamppailemaan, enemmän tai vähemmän. Eihän kukaan halua olla mikään töllötettävä ääliö ?! Iso perhe tuo paljon huolta-toimeentulosta, omista voimavaroista jne. Eikö tämä ole ihan selvä asia?
Muistakaa kuitenkin, että vanhempanne ovat antaneet sinulle elämän. He ovat joutuneet punnitsemaan oman mukavuuden ja uskon väliltä. Jokainen uskovainen ihminen joutuu tekemään elämässään päätöksen haluaako olla uskovainen, kukaanhan siihen ei pakota.
Jokainen joka uskoo tekee sen omasta vapaasta tahdostaan, kuitenkin.
Ymmärrän, että on varmasti vaikeaa luopua tästä joukosta, johon lapsuudesta asti on tottunut, joka ehkä joskus on tuonut sen turvankin-kuitenkin. On henkisesti vaikeaa , kun kuitenkin jollakin tasolla pelkää olevansa "syntinen" ja joutuvansa kadotukseen. Sellaiset tunteet ahdistavat. Koko lestadiolaisjoukko alkaa tuntua ahdistavalta. Omien tunteiden ristiriitaisuus painaa, on pelkoa että menettää ne ihanat ihmiskontaktit, pelkää tulevansa erilaisuutensa vuoksi hylätyksi-monenlaisia tunteita siis.
Aivan samanlaisia tunteita herättää jopa se, että kun vanhemmat ovat olleet äärivasemmistolaisia ja koko elämänsä on siihen kasvanut, niin jos ei itse ajattelekaan niin, niin jotenkin se vaan ahdistaa tehdä toisin. Ihan kuin pettäisi jotakin. Siksi varmaan homojenkin on vaikeaa tulla sieltä kaapista ulos. Ihmisillä on suurinpana pelkona se, että minua ei hyväksytä omana itsenäni ja että minua ei rakasteta. Uskon, että näistä on perimmäisesti kysymys.
Sinä, joka et halua olla enää lestadiolainen ja tunnet pettymystä, katkeruutta ja vääryyttäkin kokeneesi yritä muistaa, että vaikka jotkut katolliset papit osoittautuivatkin pedofiileiksi, tuskin kaikki katolliset ovat olleet sitä.
Sinulla on kuitenkin oikeus elää juuri niinkuin sinä haluat. Olet saanut oman arvokkaan elämäsi lahjana ja Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon.
On tämä keskustelu todella avannut. ja auttanut tajuamaan mistä kaikessa on kyse. Se suuri puhumattomuuden ja vaikenemisen muuri on ollut ihan kuin linnoitus ympärilläni.
En ole avioeron jälkeen ollut missäään henk.koht.ssa tekemisessä liikkeen jäsenten kanssa, mutta se nouseekin nyt mielessäni kysymykseksi, miksi kukaan muu uskovainen, tavalliset ev.lut.kirkon jäsenetkään eivät ole kertoneet mulle avioeron jälkeenkään, kun vuosia olen käynyt erilaisissa rukousilloissa, ollut syvästi masentunut, loppuunpalanut, kokenut paljon kaikenlaista uskomatonta pahuutta, jonka tekijöitä ei ole saatu selville etc.etc.
Siis kysymys siitä että pelkäävätkö ev.lut.n kirkon jäsenet VL-liikettä vai mikä ihme tässä kaikess on ? Kyllä minä edelleen peräänkuulutan piispoja toimimaan ja selvittämään. Tuntuu että poliisitkaan joko eivät uskalla tai kuuluvat itse liikkeeseen.
En tiedä. Sen vain tiedän, että uskomaton on liikkeen valta, enkä sen vuoksi oikeastaan ihmettele jos heitä pelätäänkin. Olen joutunut avioeron jälkeen itse pelkäämään niin paljon. Mutta Korkeimman suojeluksessa ollaan, ja edelleen hengissä ! Jumalalle kiitos ! Hän on luvannut että Hän on meille muuri ja kilpi. Hän on pitänyt ja pitää huolen, vaikka tuhansia kertoja on ollut niin suuri hätä, että ei ole tahtonut kestää.
Siunaustaa myös Sinulle ! Kun Jeeesus meni taivaaseen, Hän sanoi että Hän istuu siellä Isän oikealla puolella ja rukoilee lakkaamatta meidän puolesta !
Ajattele, miten uskomatonta ! Kun tuntuu, että meidän omat voimat ei kerta kaikkiaan enää riitä, eikä enää jaksa edes rukoilla eikä jaksa luottaa edes siihen, että Jumala kuulee meidän rukoukset, silloin kun muistaa, että Jeesushan siellä rukoilee meidän puolesta, silloin voi kertoa taas kerran tuskansa ja hätänsä hänelle ja pyytää, että Jeesus itse rukoilee puolestamme ja siunaa meitä rakkaudella ja kaikella sillä hyvällä, mitä meitä varten on varattuna. Amen.
Ei tarvita pappeja eikä muita välittäjiä kun on Herramme itse asialla !
Kirjoitit, että olet ammattilainen-en usko. Jokainen todellinen ammattilainen
ymmärtää ammattietiikkansa kautta vaitiolovelvollisuuden, eikä kukaan todellinen ammattilainen kirjoittele tälläisistä asioista netissä. Näin sanoi tänään minulle neuvolan th.
Kehoitan jokaista VL-ÄITIÄ ja muitakin tästä lähin ennen suhdettaan minkäänmoiseen sosiaalityöntekijään, psykkisen puolen terapeuttiin, neuvola yms. työntekijöihin kysymään onko heillä kenties tapana tämän kaltainen nettikirjoittelu.
Ohjelmassa mukana olleet Mari ja Rebekka kertoivat loukkaantuneensa, kun heitä nimitettiin lestadiolaisäideiksi. Kertoivat, ihan oikein, olevansa äitejä. Minua taas loukkasi ohjelman juonto-osuudessa toimittajan väite, että siunaus muka tulisi lapsimäärään mukaan. Olen itse ollut pitkään lapsettomana ja se on ollut kipeä asia. En kuitenkaan ole mielestäni jäänyt vaille siunausta. Hyi toimittajia!
Avoin keskustelu on varmasti auttamassa sinuakin, vaikka tällä hetkellä olet varmasti kuohuksissa. Voimia sinulle! Minullekin on selvinnyt vasta vuosien jälkeen tietyt asiat ja Vl-liikkeen merkitys niihin. Toivon todella, että moni saa apua näistä keskusteluista niin liikkeen ulkona ja sisällä, vaikka moni näyttää liikkeen sisällä näitä kovasti vastustavan.
Ilman piikkejä ja hampaita pyydän VL-liikkeeseen kuuluvilta ihmisiltä rehellisyyttä ja vilpittömyyttä ainakin seuraavassa asiassa:
kun / jos nuorenne seurustelee liikkeeseen kuulumattoman kanssa, tehkää tälle liikkeen ulkopuolella olevalle rehellisesti ja vilpittömästi, kiihkottomasti selväksi, mikä on liikkeeseen kuuluvien kanta/ asenne sellaiseen avioliittoon, jonka toinen osapuoli ei ole VL.. Kun se kerrotaan järkevästi, silloin tämä liikkeen ulkopuolella oleva voi itse harkita ja päättää, jatkaako seurustelua vai ei.
Vasta nyt, tämän ohjelman jälkeisestä keskustelusta ja netistä löytyvistä syntilistasta ja tutkimuksista, 40 vuotta
sen jälkeen kun ei-VL:nä menin naimisiin VL-perheen pojan kanssa, vasta nyt ymmärrän, että lähtökohta avioliittomme onnistumiselle oii täysin mahdoton ja ennalta tuhoon tuomittu.
En itse sitä ymmärtänyt, olin itse niin "kiltti" ja kurilla kasvatettu, että olisin ttuntenut suurta syyllisyyttä jo pelkästään siitä, että olisin uskaltanut epäillä sellaista, että olin kelpaamaton sen vuoksi, että sukuni ei kuulunut VL-liikkeeseen.
En tiennyt, että se että en ollut "oikeassa" uskossa,
on aiheuttanut paljon tuskaa sekä minulle itselleni että myös ex-miehelleni. Itse koin olevani aina jotenkin hämmentynyt anoppilassa ollessamme. Tunsin, että minun piti yrittää olla niin näkymätön kuin pystyin. Luulin kyseessä olevan sisarten ja anopin mustasukkaisuuden veljestä ja pojasta, ja annoin heille todella tilaa seurustella mieheni kanssa. Ex-mieheni yritti olla mieliksi joka puolelle. Kaikkialla. Hän varmaan yritti jotenkin hyvittää sitä että oli ottanut "väärä"-uskoisen vaimon. Kai täysin uskoton on liikkeeseen kuuluville parempi kuin sellainen jolla on kuitenkin oma uskonsa. Mieheni oli ainakin silloin ateisti, mutta hänhän oli kasvanut yhteisön lainalaisuuksien alla.
Olisinpa tiennyt tämän kaiken edes avioeron jälkeen 11 v. sitten !!!!!!!! Vasta eilen illalla se selvisi !!!! Miten paljolta turhalta surulta ja tuskalta lapseni ja minä olisimme ainakin säästyneet !!
Ihan turha vetää esiin mitään kysymystä elämästä ja kuolemasta. Se kuuluu aborttikeskusteluun, joka on asia erikseen. Lapsiluvun sääntelyä vastaava lähempänä oleva esimerkki on esim. hedelmöityshoidot, joita myös vl-piireissä käytetään. Samaa hormoonihoitoa kuin e-pillerit...
Asiat ovat varmasti vapautuneet myös vl-yhteisössä muun yhteiskunnan mukana. Mutta todellisuus on se, että heikoimman ehdoilla siellä ei todellakaan mennä kuten ei mennä yhteiskunnassakaan.
Stereotypioita ei kannata tehdä puolin ja toisin. Tarkoitan nimenomaan negatiiviselta kannalta. Positiiviselta kannalta ajateltuna suurin osa suomalaisista vanhemmista arvostaa ja toteuttaa samoja asioita. Kukin elää omalla tyylillään, mistä johtuvat erilaiset ristiriidat, kun ei ymmärretä erilaisuutta.
En oikein ymmärrä, miksi lestadiolaisista on yhtäkkiä tehty jotain "hirviökansaa"... Käyn vieläkin usein lapsuuteni ja nuoruuteni seudulla, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta en ole koskaan kokenut heitä paljoa muita poikkeavimmiksi. Huivipäitä ja telkkarikieltojakaan ei enää ole nimeksikään, eikä monilla perheillä ole edes niin kovin paljoa lapsia. Itse
taas kasvoin vain kaksilapsisessa perheessä, ja joskus suorastaan kadehdin niitä koulukavereitani, joilla oli vahva tuki ja turva monista sisaruksistaan.
Kaikissa yhteisöissähän, kuten esim. suvuissa tai urheiluseuroissa, on tietyt hierarkiat ja odotukset, puhumattakaan ylilyönneistä. Yksilöllisiä tragedioita varmaankin tapahtuu missä tahansa. Mutta yleisesti ottaen: jos lapsien annetaan käydä korkeakoulujakin ja vaimojen perustaa omia yrityksiä tai käydä kodin ulkopuolella töissä ja harrastuksissa, niin ei kai siitä voi kukaan muu sanoa pahaa kuin ehkä kateelliset ja/tai tietämättömät.
Ja jos joku haluaa aloittaa maailman parantamisen, miettiköön ensin vastaavien asioiden toteutumista esim. Suomeen muuttaneissa pakolaisperheissä (ja tämä ei ole rasistinen, vaan realistinen kehotus).
Eihän tässä nyt kiihtyä tärvitse. Sukusi ei minua kiinnosta.
Kysyin tunnetko ihmisiä liikkeen ulkopuolelta.
Mutta selvisikin jo ihan tässä vastauksessa moni asia.
Ja kaikkihan me sosiaalialan ammattilaisia ollaan.