Mietiskelijä, kiteytit hyvin. Olen myös seurannut keskustelua, ja sekä perheen sisällä että muutamien ystävien kanssa on näistä asioista puhuttu. Todellakin, hyvä olisi jatkaa tästä eteen päin. Toivottavasi löytyy joku foorumi keskustella. Meille nettikeskustelu on tuntunut jotenkin vieraalta tavalta. Mieluummin pohtisimme elämää kasvotusten toisten kanssa. Tietäisi kenen kanssa juttelee.
Olen nyt noin viikon ajan perehtynyt netissä käytävään keskusteluun, sekä Mopin palstaan että tähän Voimalan. Olen keskustellut monien ihmisten kanssa, niin kuin elämässäni muutenkin peilaan itseäni muihin koska elän vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin sekä samalla tavalla uskoviin että aivan eri tavalla ajatteleviin. Yritän tähän tuoda yhteenvetoa.
Näen että täällä yhteisön sisällä elää monenlaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Ulospäin parhaiten näkyy suurperheet. On ihmisiä joille on todella sydämen uskosta nouseva ajatus elää niin kuin uskoo: ottaa lapset lahjoina vastaan, eivät koe sitä sääntönä tai ulkoaohjattuna ehkäisykieltona. Eikä tämäkään ole ollenkaan ongelmatonta. Äitinä ja isänä oleminen on ympärivuorokautista työtä, on epäilyksiä tämän asian mielekkyydestä, on väsymystä, masentuneisuutta, on pohdiskelua ja kapinaa Jumalan aivoituksia vastaan. Uuden raskauden alkaessa ristiriitoja ( mitä nyt on näköjään ei lestadiolaisillakin) ja asiaan on lapsen syntyessä sopeuduttu. Minulle äidit kertoo millaista asenteellisuutta neuvolassa kohtaa, tämän ajan ammatti-ihmisilläkin saattaa olla käsitystä että se on pelkkää kärsimystä kun on paljon lapsia. Äidit kertoo että neuvolassa on pakko näytellä reipasta, ettei tule tuomituksi vakaumuksensa tähden. Äidit toivoo tukea, siitä huolimatta että haluavat olla kuuliaisia sille miten Raamatussa sanotaan ( nyt en tässä ala käymään sitä keskustelua mitä siellä R:ssa sanotaan, sekin on oma iso asiansa ja se miten sitä tulkitaan). Suurperheiden äideissä on myös naisia jotka rakentavat uraa kodin ulkopuolella ja kokevat työn ja kodin yhteensovittamisen ongelmia. Monilla on sellainen mies, joka todella tukee naisen pyrkimyksiä, jakaen arjen vastuuta. Kaikilla ei ole näin hyvin, on myös poikamies- isiä.
Oma ryhmänsä ovat ihmiset joilla on vakavia sairauksia liittyen synnyttämiseen, vaikeaa on erityisesti kun on psyykkistä sairautta.
Paljon on heitä, jotka kamppailevat lapsettomuuden kanssa. On ihmisiä jotka saavat vain yhden, tai kaksi tai kolme tai vain neljä lasta. On totta että tahdittomat ja röyhkeät ja kateelliset ja "oikeassa olevat" uskovaiset tulevat kyselemään että miksi ei tule lapsia. Haluan rohkaista kaikkia tällaisen kohteeksi joutuvia siihen, ettei todellakaan tarvitse tehdä tiliä. Kyselijöiden ajatusmaailmaan ei siis mahdukaan että lapset ovat lahjoja, ja ei heitä niin vain tehdä. Puhumattakaan erilaisista intiimeistä ongelmista tai sairauksista joita ihmisillä voi olla.
Sitten on niitä, jotka yksinkertaisestai uupuvat lasten synnyttämiseen, kasvava suurperhe tuo kokemuksen siitä että tästä työmäärästä en selviä. Alkaa sen työstäminen että uskonko näin. " Tiedän että jos ehkäisen , niin joudun helvettiin " Olen havainnut nyt, että täällä sisällä on osa kasvatettu helvetin pelolla: jos teet sitä niin joudut helvettiin. Tämä on kyllä todella surullista kuultavaa. Minä olen kuullut julistettavan: ole hyvässä turvassa, jos teet vääriä valintoja niin saat anteeksi. Ydinsanoma on armo, meillä on armahtava Taivaallinen Isä.
Jotkut päättävät valita ehkäisymenetelmän ja näyttää siltä että he toivovat että "sääntöjä muutettaisiin" ja ehkäisy "sallittaisiin". Tarvetta siis olisi selkeille säännöille: milloin saisi ehkäistä, kuinka sairas pitää olla että saisi ehkäistä. Kuka se on jolta nämä säännöt tulisi?
Sitten on heitä, jotka yhteisestä sopimuksesta ovat selibaatissa. On miehiä, joille seksi kuuluu rakkauden ja kunnioittamisen piiriin ja eivät voi kuvitellakaan että olisivat haluttoman naisen kanssa. Ihmiset ovat seksuaalisesti hyvin erilaisia.On niitä jossa molemmilla on voimakas seksuaalinen vietti ja seksielämä on ankaraa ristiriitaa, haluttaa olla yhdessä, mutta raskauden pelko ahdistaa.
Sitten on niitä miehiä joille nainen on itsetyydytyksen väline, rakkaus käsitetään panemiseksi, nainen on alistettu. Näissä tapauksissa on käsitetty "aviokäsky" väärin ja tuttua on se että jos toinen ei suostu niin " sinä siis haluat ehkäistä, eli tehdä syntiä" ja sitten haetaan uskovaisia ihmisiä mukaan puhuttelemaan kun puoliso nyt on ehkäisyn syntiin lankeamassa. Naisella ei ole tällöin ihmisarvoa ja näissä tapauksiaa mielestäni tapahtuu ihmisoikeusloukkaus. Kyseessä on siis naiseen kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä, voi olla raiskaukseen rinnastettavaa pakottamista, jolloin täyttyy rikoksen kriteerit. Tällaiset tapaukset olis syytä tunnistaa, eikä olla tukemassa näitä miehiä. Ja toivon että naiset tietäisivät että vuodesta1995 alkaen raiskaus avioliitossa on rikos ja sitä ennenkin käsitetty syntinä. Tätä vallankäyttöä on osa Päivämiehen kirjoituksista tukenut, kun ei ole ymmärretty miten niitä kirjoituksia voidaan tulkita vallankäytön välineiksi. Miehen seksuaalinen himo ei ole pyhä asia.
Sitten oma lukunsa on ne lestadiolaiset naiset, joilla on mies tossun alla. Seksi voi näissäkin tapauksissa olla vallankäytön väline. Mies voi olla raskaan taakan alla kantaessaan vastuuta suurperheen arjesta, YKSIN ja nainen on arvaamaton. Näistä miehistä ei edes media ole kiinnostunut.
Tarinoita on tuhansia. Sitä minä vain mietin, että vaikka ovatkin erilaisia niin jotain yleismaailmallista näissä on. Ei ole helppoa opetella ottamaan itse vastuuta omasta elämästä, omista päätöksistä, siitä mihin uskoo ja kuka minua ohjaa. Naisiin kohdistuva väkivalta on yleismaailmallinen asia, sitä on kaikissa kulttuureissa, eikä todellakaan hyväksyttävää. Väkivallan uhrit ja tekijät tarvitsevat apua.
Kaikissa yhteisöissä on sisällä sääntöjä, normeja, on fundamentalismia ja fanaatikkoja ja taviksia. Ovatko tavikset sitten vastuussa niiden fundamentalistien teoista ja puheista? Taistolaiskodeissa kasvaneilla lapsillakin voi olla helpomapaa, kun "taistolaisusko" nyt on nähty mihin uskottiin. Keskustelussa on käsittämätöntä kun samaan aikaan puhutaan eri aikakausista. Ihan niin kuin Dome Karukosken leffassa, sulavasti rinnakkain 70 luvun maaseutu polkupyörillä pukupäällä ajavine miehineen, kylä josta tytöt muutti 200 luvun kaupunkiin. Miten se voi muuten tapahtua yhtäaikaa?
Sellaista sääntöä ei ole että mitä enemmän lapsia sitä enemmän siunausta. Todellisessa elämässä ihmiset näkee siunausta olevan monenlaista ja välillä näyttää siltä että siunaus otettiin pois, ainakin vaikeina aikoina sitä onvaikea nähdä. Ei se että synnyttää paljon lapsia pelasta sielua. Tämä oppi ei ole sellaista että tekojen kautta ansaitaan taivasosuutta. Toimittajat ilmaisivat hyvin ohjelman alussa sen miten halveksivat lestadiolaisia naisia, siis niitä tyhmiä synnytyskoneita ja psykoosissa olevia, joita yhteisö on pullollaan, mutta mistä ei puhuta. Ne lestadiolaisnaiset eivät tainneet tajuta sitä asenteellisuutta ennen kuin vasta sitten kun ohjelma tuli ulos.
Se miksi lestadilaisuudessa otettiin vahvasti kantaa ehkäisyyn 60 luvulla johtuu aikakaudesta: tuli e- pilleri ja seksuaalinen vallankumous. Millainen murros oli 70 luvun yhteiskunnassa, oli suurten johtajien ja Kekkosen aika, neuvostoliittoon kumartaminen yms. Lestadiolaisuuden keskuudessa nousi porukan sisällä johtajia " jotka ei laumaa säästäneet". Tämän aikakauden traumoja kannetaan vieläkin, vaikka niistä jo 80 luvulla myönnettiin että tuli tosiaan ylilyöntejä. Ne vastuunkantajat ovat suurelta osin kuolleet. Puhutteleminen "rakkaudella", vallankäytön tavat ovat jatkuneet jossain mittakaavassa näihin päiviin asti. Ohjelmassahan Tuomaala kertoi 90-luvun asioista.
Tämäkin koskettaa vain osaa tästä porukasta, mutta on totta. Täällä yhteisön sisällä ihmisillä on erilaisia todellisuuksia. Ja koska on paljon niitä jotka eivät ole kokeneet lyömistä, uteluita, painostamista, väkivaltaa niin ei he voi ymmärtää niitä jotka kärsii.
Joillekin irrottautuminen yhteisöstä ja uskosta on kuulunut normaaliin aikuistumisprosessiin, he eivät roiku netissä pohtimassa vaan elävät elämäänsä ja ihmettelevät sitä katkeruuden määrää mikä näissä keskusteluissa on. Heillä asioista on keskusteltu kotona ja valinnanvapaus ja toisen vakaumuksen kunnioittaminen on ollut ok. Sitten on niitä, jotka uskovainen perhe on hylännyt ja suhde sukuun on katkennut, mikä on todella julmaa eikä nouse siitä mitä Raamattu opettaa. Sitten on niitä jotka haluaa muuttaa oppia. Puhutaanko me milloin opista, milloin kulttuurista. Kulttuurissa kyllä mielestäni saisi tapahtua muutosta.
Yhteisön sisällä keskustellaan, mutta kipeimmistä asioista ja valinnoista keskustellaan hyvin pienissä piireissä. Niin kuuluu ollakin. Ei parisuhdevaikeudet, seksiongelmat, sairaudet, sterilisaatio, selibaatti henkilökohtaisella tasolla kuulu julkiseen keskusteluun. Lisäksi tämä ehkäisykeskustelu on vain murto-osa ihmisen kipujen valikoimasta: yksinäiset, perheettömät, seksuaaliset vähemmistöt, sairaudet, hoitokokouksista traumatisoituneet, insesti, väkivalta, kiusaaminen, työhön liittyvät murheet, köyhyys, työttömyys - inhimilliseen elämään liittyvä vääryydet, pahoinvointi ja koko kirjo elämästä. Useilla on myös kokemusta että "aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin". Vanhemmat ihmiset tuovat myös lohtua ja turvaa, auttavat keskutelemalla ja tuomalla perspektiiviä: jokaiseen ikäkauteen kuuluu oma kipunsa ja riemunsa.
Voimala ohjelma oli hyvä yritys, olisi vain pitänyt osata rajata selkeästi heti se pieni alue mihin voidaan näin lyhyessä ajassa pureutua. Keskustelu velloi 1960 luvulta alkaen. Kouros puhui ihmisoikeuksista liittyen ehkäisykieltoon, Kortesalmi, Naatus ja Leppänen luokiteltiinkin lestadiolaisäideiksi. Edes vastakkainasettelu ei onnistunut. Aiheen ulkopuolella oleville tämä saattoi vahvistaa stereotypioita. Toimittajien alkulauseet paljastivat sen pilkallisen asenteen , mikä heillä oli näiden lestdiolaisnaisten vakaumusta kohtaan. Ei tosiaankaan ole ihme , etteivät saa ohjelmaan ketään. Ketä he muuten ovat kysyneet: tuttavapiiristäni ketään ei ole kysytty ohjelmaan? Menkää Rauhanyhdistykselle sen väen eteen, kertokaa mistä aiotte tehdä ohjelmaa, milla asenteella ja tarkoituksella ja pyytäkää ilmoittautumaan. Vai pelottiko että tulee siis positiivista. Hakekaa netistä nämä joilla on sanomaa.Miksi muuten Hautamäkeä ei ollut pyydetty ohjelmaan, kun häntä haluttiin vastaamaan?
Aika kovaa on yksilönä olla vastaamassa asioista joita tapahtuu yhteisössä. Aivan samankalstaista olisi jos Matti Meikäläinne tulisi kertomaan millaista vastuuta kantaa yhteiskunnassa olevasta viinankäyttösäännöstä. Tai lastenpsykiatrian yhä kasvavista paineista ja ihmisten pahoinvoinnista. Miten Matti Meikäläinen voisi irroittautua tällaisesta yhteisöstä, minne pitäisi muuttaa, oliko muuttaminen ja irtautuminen vaikeaa. Miten Matti sitten sopeutui uuteen yhteiskuntaan mitä hyvää siellä on. Oliko uusi yhteisö paratiisi.
Huomenna on uusi Voimala ja uudet aiheet. Luulen että tällä palstalla tämä keskustelu loppuu. Missähän se voisi jatkua asialinjalla?
Kiitos rohkeudestanne, kaikki kolme uskovaista voimala-ohjelmassa. Kiitos myös teille kahdelle, jotka ette enää kuulu lestadiolaisiin. Keskustelemaan olisi ilmeisen helposti saanut hankittua hyvinkin katkeria ja haavoittuneita ihmisiä. Silloin keskustelun sävy olisi ollut toinen. Olen kuullut pelkästään positiivista palautetta teistä uskovaisilta. Tosin on paljon semmoisiakin, joita koko ohjelma ei suuremmin kiinnosta, eivätkä ole sitä ylearenalta katsoneet. Sellainen näppituntuma on, että nuorehkot ja keski-ikäisetkit äidit toivottavat tervetulleeksi hieman tavanomaista avoimemman keskustelutyylin, jota te kolme edustatte. Tarkoitan nyt avoimuutta yhteisöstä pois päin. Sisällä on mielestäni (ainakin meidän rauhanyhdistyksellä) helppoa ja turvallista keskustella,myös kritisoida, kunhan mieli on anteeksi antava eikä vikova. Miehet -omanikin- tuntuvat suhtautuvan hiukan mielenkiinnottomasti koko ohjelmaan ja keskusteluun. Vain, kun sanoin ITSE tuntevani asian tärkeäksi, miehenikin otti kasvoilleen kiinnostuneen ilmeen ja kuunteli kun referoin näitä kommentteja. No, eipä se silti kovin rakentavaa ollutkaan.. - No? Sanoi mieheni. Mitä nyt? Mutta onhan tietysti hyvä, että ihmisoikeuksista pidetään huolta. Sitä vielä mietin, että kun me ymmärrämme syntymättömän lapsen jo Jumalan lapseksi, niin eivätkö katolisetkin? Katolisia on käsittääkseni suurin osa kristikunnasta. Eivät kai ne raamatulliset perusteet ihan pielessä liene, kun niin suuri osa raamattua tulkinneita kristittyjä on päätynyt ajattelemaan niin?
Tietoa ihimisoikeusliitosta (ei varmistettu) 7.3.2009 15:02
Olen joskus aikaisemminkin kritisoinut Kristiina Kouroksen ohjastaman ihmisoikeusliiton käsittämättömyyksiä.
Tuore luterilaisen kansankirkkomme Kotimaa-lehti kertoo, että ihmisoikeusliiton toimisto selvittää vanhoillislestadiolaisuuden käsityksiä ehkäisystä. Pääsihteeri Kouroksen mukaan tarkoitus on selvittää, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta.
Selvitämme asiaa ihmisoikeusjuridiikan näkökulmasta, kyse on muun muassa seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, ei vain naisten osalta vaan myös miesten.
Hetkinen?
Eikö juuri tässä asiassa puututa ihmisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen varsin henkilökohtaisella tasolla? Vaikka itse olen abortoinnin kannalla tietyissä olosuhteissa, kyse on kuitenkin ihmisten makuuhuoneissa tapahtuvasta toiminnasta - ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.
Ja kuinka Kouros siveyspoliiseineen aikookaan valvoa tämän ehkäisypakon noudattamista? Interaktiivislla kondomeilla, pimeänäkökameroilla, ilmiantajaverkostolla vai jollain vielä eksoottisemmalla metodilla?
Tämä tilanne on sikäli myöskin tragikoominen, että se osoittaa tiettyjen suvaitsevaistoon kuuluvien piirien omituisen logiikan kierotumisen kaikessa ajatustyössä. Jos joku ryhmä tai ajatus on heidän mielestään hyvä tai tarpeellinen, tämän suunnan edustajat saavat tehdä lähes mitä tahansa. Jos ryhmä tai ajatus on mitenkään suvaitsevaiston maailmankatsomuksesta poikkeava, asia yritetään kriminalisoida.
Kriminalisointi eriarvoistavana yleisavaimena
Eli näin pyritään tekemään vakaumuksesta, uskonnosta tai mielipiteestä rikos. Tällainen toiminta täyttää sitten taas puolestaan - ainakin minun mielestäni - hyvin selvästi kansanryhmään kiihottamisen tunnusmerkistön.
Se on puolestaan kriminalisoitu - tosin kovin ympäripyöreästi ja epäselvästi - rikoslaissa.
Eikö Kouroksen tulisi puolustaa lestadiolaisia eikä syyllistää heitä? Ja jos Kouros jatkaa syyllistämistääm (=kiihottamista uskonnollista kansanryhmää vastaan), tässä on tilanne, johon pitää joko vähemmistövaltuutetun toimiston tai valtakunnansyyttäjänviraston puuttua - heti.
Kouroksen klaanin toiminta asettuu vielä kyseenalaisemmaksi, kun miettii miksi ihmisoikeusliiton ajaman kannan mukaan;
a) Lestadiolaisten seksi ilman ehkäisyä kielletään
b) Katolilaisten seksi ilman ehkäisyä sallitaan
b) Muslimien seksi ilman ehkäisyä sallitaan
Tämä on kysymys mihin oikeastaan haluaisin vastauksen Kristiina Kourokselta itseltään. Etenkin sen jälkeen, kun hän asettui ihmisten silpomisen kannattajaksi.
Em. nimimerkki ihmetteli, että ihmisoikeusliitto ei puoltanut poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kriminalisointia, siis käytännössä asettui puoltamaan uskonnollisia ympärileikkauksia.
Ei voi olla tulematta mieleen, että Kristiina Kouroksen mies Alexis Kouros on Iranista ja islamuskoinen (viitteenä http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2007_1/5512/). Islamin mukaan pojat on ympärileikattava.
Sinänsä hyväksyn ihmisoikeusliiton kannanoton ympärileikkauksesta, mutta peräänkuulutan puolueettomuutta.
LOPUNAJAN ALKUSOITTO
Eli Hajanaisia Huomioita Länsimaiden Perikadon Kynnyksellä
19. tammikuuta 2009
Ihmisoikeuksista
Taas kerran luvattoman pitkä aika viimeisestä kirjoitelmasta. Työkiireet eivät tunne armoa, mutta yritetään silti.
Mietiskelin tuossa taannoin käsitteiden olemusta. Erityisesti harmittelin miksi (laita)vasemmisto on tuhonnut niin monta hyvää ja arvokasta termiä omia tarkoitusperiä ajaessaan. Ajatellaan nyt vaikkapa sanaa ”kansanvalta”. Tämähän on periaatteessa erittäin hieno, arvokas käsite. Se on länsimaisen, demokraattisen järjestelmämme perusta, jonka tulisi herättää vain ja ainoastaan positiivisia tuntemuksia jokaisessa demokratiaan uskovassa henkilössä.
Valitettavasti näin ei ole. Vasemmisto on vuosikausia käyttänyt kansanvallan käsitettä niin tiuhaan tahtiin omia poliittisia tavoitteitaan ajaessaan, että ainakin meikäläiselle sanasta on tullut jo synonyymi vasemmistolaiselle ajattelulle ylipäätään. Irvokkaaksi tämän taas tekee se että vasemmiston poliittiset päämäärät, ainakin demareista vasemmalle, ovat tunnetusti kaikkea muuta kuin kansanvaltaisia. Tai toisin sanoen, kuinka moni mahtaa pitää esimerkiksi edesmenneitä Itä-Euroopan kansandemokratioita ns. kansan demokratioina? Siinäpä lisää käsiteakrobatiaa marxilaiseen tapaan. Ei ihme että esimerkiksi heinäkuussa vietettävästä kansanvallanpäivästä ei tullut koskaan hittiä. En minä ainakaan haluaisi osallistua sellaiseen juhlaan jonka nimen kuuleminen aiheuttaa ensimmäisenä reaktiona mielikuvan 1960- tai 70-lukujen ”Kansainvälistä” laulavasta mielenosoituskulkueesta joka koostuu a) tosissaan Neuvostoliiton etua ajaneista demokratian vihollisista ja b) hyväntahtoisista hölmöistä, jotka tietämättään ajoivat totalitarismia demokraattiseen länteen. Rauha, ystävyys, solidaarisuus? Joopa joo.
Vähän samanlainen tilanne on nykyään termillä ”ihmisoikeudet”. Periaatteessa ihan jees juttu, kannatettava asia, joka on kuitenkin kärsinyt täydellisen inflaation punavihreiden kaistapäiden ansiosta. Tarja Halosesta voisi sanoa tässä montakin sanaa mutta jääköön sanomatta. Puhutaan mieluimmin Ihmisoikeusliitosta.
Ihmisoikeusliitto on uusimpana kannanottonaan ilmaissut huolensa lestadiolaisten ehkäisykiellosta. Liitto aikoo tutkia, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta. Kotimaa-lehden juttu aiheesta on tässä.
Sinänsä en tunne lestadiolaisuuden oppeja ja käytäntöjä juurikaan, tunnen henkilökohtaisesti muutaman lestadiolaisen ja he ovat oikein mukavia, rehellisiä ja asiallisia tyyppejä. Ja vaikka punavihreät niin usein kauhistelevat lestadiolaisten vanhoillisuutta ja ahdasmielisyyttä niin tuntemani henkilöt ovat myös äärimmäisen huumorintajuisia ihmisiä. Oli miten oli, huomionarvoinen on jutun lopussa oleva Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouroksen kommentti:
Kyseessä on uskonnollinen vähemmistö, joka on Suomessa erittäin arvostettu ja hyväksytty. Emme ole lähdössä missioon lestadiolaisuutta vastaan. Uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus, mutta sen nimissä ei voida polkea yksilölle taattuja ihmisoikeuksia.
Siis: uskonnon nimissä ei voida polkea yksilön ihmisoikeuksia. Niinpä. Ja kuitenkin joulukuussa liitto kertoi kantanaan, että se ei puolla poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kriminalisointia, siis käytännössä asettui puoltamaan uskonnollisia ympärileikkauksia. Melkoinen ristiriita vai mitä?
Ajatellaanpa asiaa tarkemmin. Lestadiolaistapauksessa kyseessä on kahden aikuisen ihmisen päätös siitä, käyttävätkö he ehkäisyä vai ei. Sitä tuskin kukaan pystyy kontrolloimaan – en ainakaan usko että lestadiolaisparien makuuhuoneisiin on asennettu kameroita joiden kautta seurakunnan vanhimmat pääsisivät valvomaan mitä siellä vällyjen välissä oikein tapahtuu. Voi olla että ongelmiakin on, mutta aikuiset ovat aikuisia ja vastaavat itse omista teoistaan. Ja tätä Ihmisoikeusliitto kauhistelee mahdollisena ihmisoikeuksien rikkomisena. Jos minulta kysytään, on paljon vakavampi ihmisoikeusrikkomus se, että alaikäisen lapsen fyysistä koskemattomuutta loukataan rituaalisella silpomisella. Se on todellinen tapaus par excellence jossa uskonnonvapauden nimissä poljetaan yksilön perusoikeuksia, tässä tapauksessa alaikäisen lapsen oikeutta omaan ruumiiseensa. Tällaisen touhun kriminalisointia ihmisoikeusliitto siis vastustaa.
Herää vain kysymys, miksi. No, vastaushan on päivänselvä jokaiselle joka on seurannut, minkälaista porukkaa ns. ihmisoikeuspiireissä pyörii. Siis tässä tapauksessa heidän logiikkansa on:
kristinusko = länsimaalaisuus = paha
islam = erilaisuus = monikulttuuri = hyvä
Nämä ihmisoikeuksista hurskastelevat tyypit etsivät vain tekosyitä päästäkseen länsimaisen kulttuurin, kansallisvaltioajattelun, yhtenäiskulttuurin, valkoisten heteromiesten ym. vihaamiensa asioiden kimppuun. Siis uudet sanat mutta vanhat kujeet. Siinä missä ennen puolustettiin totalitarismia ja vastustettiin demokratiaa ”rauhan” ja ”solidaarisuuden” avulla, on nykyään yhtenä avainsanana ”ihmisoikeudet”.
Kirjoituksesi oli hätähuuto ja samalla tavalla ahdistuksessa eläviä on siellä lukemattomia.Toivon Sinulle ja muillekin samoin ajatteleville voimia riuhtaista itsenne irti siitä liikkeestä.Jumala kyllä auttaa ja antaa voimia ja johdattaa totuuteen,kun vaan sitä Häneltä pyytää.
Kaikki vl:t ovat aivopestyjä vauvasta vaariin.He ovat jo äidinmaidossa imeneet
ja omaksuneet oppinsa. Eivät he pysty Raamatun totuuksia vastaanottamaan,
se on heille vierasta .Suurin osa vl:ista eivät lue Raamattua,siksi he eivät
tiedä,mitä siellä lukee. Lukekaa vl:t kaikki Raamattu -varsinkin Uusi Testa-
mentti- ainakin kerran läpi,niin silmänne avautuvat !
Teitä on johdettu koko ajan harhaan,vanhoillislestadiolaisuus on suurta
petosta; se on kuin suuri kupla,joka jonain päivänä hajoaa lopullisesti.
Jumala on jo aloittanut työnsä hajoittamaan tätä 'rakennusta' ,-liikettä,joka on
hiekalle rakennettu.Se ei kestä,kun perustukset on tehty valheelle.
Ja niin,itsekkin olen syntynyt ja kasvanut tässä yhteisössä ja irtautunut
n. 20- vuotiaana.
Kun luin itse ensimmäisen kerran Raamatun,olin todella hämmästynyt;
mitään perusteita vl- opetuksille ei löytynyt.Missä on vanhoillislestadiolais-
ten Pyhän hengen valo,kun selvät opetukset vääristetään ja tulkinnat ovat vieläkin röyhkeämpiä.
Jos 10:stä alle 17-vuotiaasta lapsesta lapsilisä on n. 1600 eur/kk (n. 160 eur/lapsi/kk), se ei todellakaan ole kovin paljon suhteessa siihen mitä lapsi kuluttaa, ja siihen, että perhekoon kasvaessa tarvitaan isompi asunto ja isompi auto, joiden hinnasta useita kymmeniä prosentteja on veroa. En ihmettele lainkaan, että monilapsisten perheiden köyhyys paistaa tilastoista! Kuitenkin nämä 10 lasta ovat tulevaisuudessa työntekijöitä ja veronmaksajia; 10 lapsen vanhemmat tuottavat lapsissaan n. 350 työvuotta yhteiskunnalle. Monilapsisia perheitä tarvitaan väestön näivettymisen ehkäisemiseksi. Mielestäni yhteiskuntamme voisi paremmin tukea suuria perheitä, esim. lapsivähennykset verotuksessa olisivat todella tarpeen.
nyt kun luen näitä kommentteja vielä enemmän kuin ohjelman aikana. Tätä ennen en ole ollut kuin onnellinen äiti mutta nyt tuntuu että ahdistaa ja pahalle tuntuu todella. Ahdistus tulee ulkopuolelta meidän omaa yhteisöä, en ole kertaakaan kuullut kommenttia vl.piireissä esimerkiksi meidän harvaan syntyneistä lapsista tai siittä että en olekkaan raskaana. Jos kommentin olen kuullut, niin omilta naapureilta tai kaupantädiltä. Miksi näin, miksi minun elämäni kuuluu heille, mutta heidän ei minulle. Miksi emme saa olla onnellisia omana itsenämme, miksi pitää kaivamalla kaivaa negatiivisia asioita? Miksi mieheni on työpaikallaan nykyään tuhkamuna ja aikaisemmin kun meille lapsia vielä syntyi seksihurjastelija. Jos nämä ei ole ahdistelua ja työpaikkakiusaamista niin mitä sitten. Emme mekään kritisoi jos jollekkin syntyy lapsia tai on syntymättä.
Mietiskelijä, kiteytit hyvin. Olen myös seurannut keskustelua, ja sekä perheen sisällä että muutamien ystävien kanssa on näistä asioista puhuttu. Todellakin, hyvä olisi jatkaa tästä eteen päin. Toivottavasi löytyy joku foorumi keskustella. Meille nettikeskustelu on tuntunut jotenkin vieraalta tavalta. Mieluummin pohtisimme elämää kasvotusten toisten kanssa. Tietäisi kenen kanssa juttelee.
Olen nyt noin viikon ajan perehtynyt netissä käytävään keskusteluun, sekä Mopin palstaan että tähän Voimalan. Olen keskustellut monien ihmisten kanssa, niin kuin elämässäni muutenkin peilaan itseäni muihin koska elän vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin sekä samalla tavalla uskoviin että aivan eri tavalla ajatteleviin. Yritän tähän tuoda yhteenvetoa.
Näen että täällä yhteisön sisällä elää monenlaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Ulospäin parhaiten näkyy suurperheet. On ihmisiä joille on todella sydämen uskosta nouseva ajatus elää niin kuin uskoo: ottaa lapset lahjoina vastaan, eivät koe sitä sääntönä tai ulkoaohjattuna ehkäisykieltona. Eikä tämäkään ole ollenkaan ongelmatonta. Äitinä ja isänä oleminen on ympärivuorokautista työtä, on epäilyksiä tämän asian mielekkyydestä, on väsymystä, masentuneisuutta, on pohdiskelua ja kapinaa Jumalan aivoituksia vastaan. Uuden raskauden alkaessa ristiriitoja ( mitä nyt on näköjään ei lestadiolaisillakin) ja asiaan on lapsen syntyessä sopeuduttu. Minulle äidit kertoo millaista asenteellisuutta neuvolassa kohtaa, tämän ajan ammatti-ihmisilläkin saattaa olla käsitystä että se on pelkkää kärsimystä kun on paljon lapsia. Äidit kertoo että neuvolassa on pakko näytellä reipasta, ettei tule tuomituksi vakaumuksensa tähden. Äidit toivoo tukea, siitä huolimatta että haluavat olla kuuliaisia sille miten Raamatussa sanotaan ( nyt en tässä ala käymään sitä keskustelua mitä siellä R:ssa sanotaan, sekin on oma iso asiansa ja se miten sitä tulkitaan). Suurperheiden äideissä on myös naisia jotka rakentavat uraa kodin ulkopuolella ja kokevat työn ja kodin yhteensovittamisen ongelmia. Monilla on sellainen mies, joka todella tukee naisen pyrkimyksiä, jakaen arjen vastuuta. Kaikilla ei ole näin hyvin, on myös poikamies- isiä.
Oma ryhmänsä ovat ihmiset joilla on vakavia sairauksia liittyen synnyttämiseen, vaikeaa on erityisesti kun on psyykkistä sairautta.
Paljon on heitä, jotka kamppailevat lapsettomuuden kanssa. On ihmisiä jotka saavat vain yhden, tai kaksi tai kolme tai vain neljä lasta. On totta että tahdittomat ja röyhkeät ja kateelliset ja "oikeassa olevat" uskovaiset tulevat kyselemään että miksi ei tule lapsia. Haluan rohkaista kaikkia tällaisen kohteeksi joutuvia siihen, ettei todellakaan tarvitse tehdä tiliä. Kyselijöiden ajatusmaailmaan ei siis mahdukaan että lapset ovat lahjoja, ja ei heitä niin vain tehdä. Puhumattakaan erilaisista intiimeistä ongelmista tai sairauksista joita ihmisillä voi olla.
Sitten on niitä, jotka yksinkertaisestai uupuvat lasten synnyttämiseen, kasvava suurperhe tuo kokemuksen siitä että tästä työmäärästä en selviä. Alkaa sen työstäminen että uskonko näin. " Tiedän että jos ehkäisen , niin joudun helvettiin " Olen havainnut nyt, että täällä sisällä on osa kasvatettu helvetin pelolla: jos teet sitä niin joudut helvettiin. Tämä on kyllä todella surullista kuultavaa. Minä olen kuullut julistettavan: ole hyvässä turvassa, jos teet vääriä valintoja niin saat anteeksi. Ydinsanoma on armo, meillä on armahtava Taivaallinen Isä.
Jotkut päättävät valita ehkäisymenetelmän ja näyttää siltä että he toivovat että "sääntöjä muutettaisiin" ja ehkäisy "sallittaisiin". Tarvetta siis olisi selkeille säännöille: milloin saisi ehkäistä, kuinka sairas pitää olla että saisi ehkäistä. Kuka se on jolta nämä säännöt tulisi?
Sitten on heitä, jotka yhteisestä sopimuksesta ovat selibaatissa. On miehiä, joille seksi kuuluu rakkauden ja kunnioittamisen piiriin ja eivät voi kuvitellakaan että olisivat haluttoman naisen kanssa. Ihmiset ovat seksuaalisesti hyvin erilaisia.On niitä jossa molemmilla on voimakas seksuaalinen vietti ja seksielämä on ankaraa ristiriitaa, haluttaa olla yhdessä, mutta raskauden pelko ahdistaa.
Sitten on niitä miehiä joille nainen on itsetyydytyksen väline, rakkaus käsitetään panemiseksi, nainen on alistettu. Näissä tapauksissa on käsitetty "aviokäsky" väärin ja tuttua on se että jos toinen ei suostu niin " sinä siis haluat ehkäistä, eli tehdä syntiä" ja sitten haetaan uskovaisia ihmisiä mukaan puhuttelemaan kun puoliso nyt on ehkäisyn syntiin lankeamassa. Naisella ei ole tällöin ihmisarvoa ja näissä tapauksiaa mielestäni tapahtuu ihmisoikeusloukkaus. Kyseessä on siis naiseen kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä, voi olla raiskaukseen rinnastettavaa pakottamista, jolloin täyttyy rikoksen kriteerit. Tällaiset tapaukset olis syytä tunnistaa, eikä olla tukemassa näitä miehiä. Ja toivon että naiset tietäisivät että vuodesta1995 alkaen raiskaus avioliitossa on rikos ja sitä ennenkin käsitetty syntinä. Tätä vallankäyttöä on osa Päivämiehen kirjoituksista tukenut, kun ei ole ymmärretty miten niitä kirjoituksia voidaan tulkita vallankäytön välineiksi. Miehen seksuaalinen himo ei ole pyhä asia.
Sitten oma lukunsa on ne lestadiolaiset naiset, joilla on mies tossun alla. Seksi voi näissäkin tapauksissa olla vallankäytön väline. Mies voi olla raskaan taakan alla kantaessaan vastuuta suurperheen arjesta, YKSIN ja nainen on arvaamaton. Näistä miehistä ei edes media ole kiinnostunut.
Tarinoita on tuhansia. Sitä minä vain mietin, että vaikka ovatkin erilaisia niin jotain yleismaailmallista näissä on. Ei ole helppoa opetella ottamaan itse vastuuta omasta elämästä, omista päätöksistä, siitä mihin uskoo ja kuka minua ohjaa. Naisiin kohdistuva väkivalta on yleismaailmallinen asia, sitä on kaikissa kulttuureissa, eikä todellakaan hyväksyttävää. Väkivallan uhrit ja tekijät tarvitsevat apua.
Kaikissa yhteisöissä on sisällä sääntöjä, normeja, on fundamentalismia ja fanaatikkoja ja taviksia. Ovatko tavikset sitten vastuussa niiden fundamentalistien teoista ja puheista? Taistolaiskodeissa kasvaneilla lapsillakin voi olla helpomapaa, kun "taistolaisusko" nyt on nähty mihin uskottiin. Keskustelussa on käsittämätöntä kun samaan aikaan puhutaan eri aikakausista. Ihan niin kuin Dome Karukosken leffassa, sulavasti rinnakkain 70 luvun maaseutu polkupyörillä pukupäällä ajavine miehineen, kylä josta tytöt muutti 200 luvun kaupunkiin. Miten se voi muuten tapahtua yhtäaikaa?
Sellaista sääntöä ei ole että mitä enemmän lapsia sitä enemmän siunausta. Todellisessa elämässä ihmiset näkee siunausta olevan monenlaista ja välillä näyttää siltä että siunaus otettiin pois, ainakin vaikeina aikoina sitä onvaikea nähdä. Ei se että synnyttää paljon lapsia pelasta sielua. Tämä oppi ei ole sellaista että tekojen kautta ansaitaan taivasosuutta. Toimittajat ilmaisivat hyvin ohjelman alussa sen miten halveksivat lestadiolaisia naisia, siis niitä tyhmiä synnytyskoneita ja psykoosissa olevia, joita yhteisö on pullollaan, mutta mistä ei puhuta. Ne lestadiolaisnaiset eivät tainneet tajuta sitä asenteellisuutta ennen kuin vasta sitten kun ohjelma tuli ulos.
Se miksi lestadilaisuudessa otettiin vahvasti kantaa ehkäisyyn 60 luvulla johtuu aikakaudesta: tuli e- pilleri ja seksuaalinen vallankumous. Millainen murros oli 70 luvun yhteiskunnassa, oli suurten johtajien ja Kekkosen aika, neuvostoliittoon kumartaminen yms. Lestadiolaisuuden keskuudessa nousi porukan sisällä johtajia " jotka ei laumaa säästäneet". Tämän aikakauden traumoja kannetaan vieläkin, vaikka niistä jo 80 luvulla myönnettiin että tuli tosiaan ylilyöntejä. Ne vastuunkantajat ovat suurelta osin kuolleet. Puhutteleminen "rakkaudella", vallankäytön tavat ovat jatkuneet jossain mittakaavassa näihin päiviin asti. Ohjelmassahan Tuomaala kertoi 90-luvun asioista.
Tämäkin koskettaa vain osaa tästä porukasta, mutta on totta. Täällä yhteisön sisällä ihmisillä on erilaisia todellisuuksia. Ja koska on paljon niitä jotka eivät ole kokeneet lyömistä, uteluita, painostamista, väkivaltaa niin ei he voi ymmärtää niitä jotka kärsii.
Joillekin irrottautuminen yhteisöstä ja uskosta on kuulunut normaaliin aikuistumisprosessiin, he eivät roiku netissä pohtimassa vaan elävät elämäänsä ja ihmettelevät sitä katkeruuden määrää mikä näissä keskusteluissa on. Heillä asioista on keskusteltu kotona ja valinnanvapaus ja toisen vakaumuksen kunnioittaminen on ollut ok. Sitten on niitä, jotka uskovainen perhe on hylännyt ja suhde sukuun on katkennut, mikä on todella julmaa eikä nouse siitä mitä Raamattu opettaa. Sitten on niitä jotka haluaa muuttaa oppia. Puhutaanko me milloin opista, milloin kulttuurista. Kulttuurissa kyllä mielestäni saisi tapahtua muutosta.
Yhteisön sisällä keskustellaan, mutta kipeimmistä asioista ja valinnoista keskustellaan hyvin pienissä piireissä. Niin kuuluu ollakin. Ei parisuhdevaikeudet, seksiongelmat, sairaudet, sterilisaatio, selibaatti henkilökohtaisella tasolla kuulu julkiseen keskusteluun. Lisäksi tämä ehkäisykeskustelu on vain murto-osa ihmisen kipujen valikoimasta: yksinäiset, perheettömät, seksuaaliset vähemmistöt, sairaudet, hoitokokouksista traumatisoituneet, insesti, väkivalta, kiusaaminen, työhön liittyvät murheet, köyhyys, työttömyys - inhimilliseen elämään liittyvä vääryydet, pahoinvointi ja koko kirjo elämästä. Useilla on myös kokemusta että "aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin". Vanhemmat ihmiset tuovat myös lohtua ja turvaa, auttavat keskutelemalla ja tuomalla perspektiiviä: jokaiseen ikäkauteen kuuluu oma kipunsa ja riemunsa.
Voimala ohjelma oli hyvä yritys, olisi vain pitänyt osata rajata selkeästi heti se pieni alue mihin voidaan näin lyhyessä ajassa pureutua. Keskustelu velloi 1960 luvulta alkaen. Kouros puhui ihmisoikeuksista liittyen ehkäisykieltoon, Kortesalmi, Naatus ja Leppänen luokiteltiinkin lestadiolaisäideiksi. Edes vastakkainasettelu ei onnistunut. Aiheen ulkopuolella oleville tämä saattoi vahvistaa stereotypioita. Toimittajien alkulauseet paljastivat sen pilkallisen asenteen , mikä heillä oli näiden lestdiolaisnaisten vakaumusta kohtaan. Ei tosiaankaan ole ihme , etteivät saa ohjelmaan ketään. Ketä he muuten ovat kysyneet: tuttavapiiristäni ketään ei ole kysytty ohjelmaan? Menkää Rauhanyhdistykselle sen väen eteen, kertokaa mistä aiotte tehdä ohjelmaa, milla asenteella ja tarkoituksella ja pyytäkää ilmoittautumaan. Vai pelottiko että tulee siis positiivista. Hakekaa netistä nämä joilla on sanomaa.Miksi muuten Hautamäkeä ei ollut pyydetty ohjelmaan, kun häntä haluttiin vastaamaan?
Aika kovaa on yksilönä olla vastaamassa asioista joita tapahtuu yhteisössä. Aivan samankalstaista olisi jos Matti Meikäläinne tulisi kertomaan millaista vastuuta kantaa yhteiskunnassa olevasta viinankäyttösäännöstä. Tai lastenpsykiatrian yhä kasvavista paineista ja ihmisten pahoinvoinnista. Miten Matti Meikäläinen voisi irroittautua tällaisesta yhteisöstä, minne pitäisi muuttaa, oliko muuttaminen ja irtautuminen vaikeaa. Miten Matti sitten sopeutui uuteen yhteiskuntaan mitä hyvää siellä on. Oliko uusi yhteisö paratiisi.
Huomenna on uusi Voimala ja uudet aiheet. Luulen että tällä palstalla tämä keskustelu loppuu. Missähän se voisi jatkua asialinjalla?
Kiitos rohkeudestanne, kaikki kolme uskovaista voimala-ohjelmassa. Kiitos myös teille kahdelle, jotka ette enää kuulu lestadiolaisiin. Keskustelemaan olisi ilmeisen helposti saanut hankittua hyvinkin katkeria ja haavoittuneita ihmisiä. Silloin keskustelun sävy olisi ollut toinen. Olen kuullut pelkästään positiivista palautetta teistä uskovaisilta. Tosin on paljon semmoisiakin, joita koko ohjelma ei suuremmin kiinnosta, eivätkä ole sitä ylearenalta katsoneet. Sellainen näppituntuma on, että nuorehkot ja keski-ikäisetkit äidit toivottavat tervetulleeksi hieman tavanomaista avoimemman keskustelutyylin, jota te kolme edustatte. Tarkoitan nyt avoimuutta yhteisöstä pois päin. Sisällä on mielestäni (ainakin meidän rauhanyhdistyksellä) helppoa ja turvallista keskustella,myös kritisoida, kunhan mieli on anteeksi antava eikä vikova. Miehet -omanikin- tuntuvat suhtautuvan hiukan mielenkiinnottomasti koko ohjelmaan ja keskusteluun. Vain, kun sanoin ITSE tuntevani asian tärkeäksi, miehenikin otti kasvoilleen kiinnostuneen ilmeen ja kuunteli kun referoin näitä kommentteja. No, eipä se silti kovin rakentavaa ollutkaan.. - No? Sanoi mieheni. Mitä nyt? Mutta onhan tietysti hyvä, että ihmisoikeuksista pidetään huolta. Sitä vielä mietin, että kun me ymmärrämme syntymättömän lapsen jo Jumalan lapseksi, niin eivätkö katolisetkin? Katolisia on käsittääkseni suurin osa kristikunnasta. Eivät kai ne raamatulliset perusteet ihan pielessä liene, kun niin suuri osa raamattua tulkinneita kristittyjä on päätynyt ajattelemaan niin?
Olen joskus aikaisemminkin kritisoinut Kristiina Kouroksen ohjastaman ihmisoikeusliiton käsittämättömyyksiä.
Tuore luterilaisen kansankirkkomme Kotimaa-lehti kertoo, että ihmisoikeusliiton toimisto selvittää vanhoillislestadiolaisuuden käsityksiä ehkäisystä. Pääsihteeri Kouroksen mukaan tarkoitus on selvittää, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta.
Selvitämme asiaa ihmisoikeusjuridiikan näkökulmasta, kyse on muun muassa seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, ei vain naisten osalta vaan myös miesten.
Hetkinen?
Eikö juuri tässä asiassa puututa ihmisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen varsin henkilökohtaisella tasolla? Vaikka itse olen abortoinnin kannalla tietyissä olosuhteissa, kyse on kuitenkin ihmisten makuuhuoneissa tapahtuvasta toiminnasta - ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.
Ja kuinka Kouros siveyspoliiseineen aikookaan valvoa tämän ehkäisypakon noudattamista? Interaktiivislla kondomeilla, pimeänäkökameroilla, ilmiantajaverkostolla vai jollain vielä eksoottisemmalla metodilla?
Tämä tilanne on sikäli myöskin tragikoominen, että se osoittaa tiettyjen suvaitsevaistoon kuuluvien piirien omituisen logiikan kierotumisen kaikessa ajatustyössä. Jos joku ryhmä tai ajatus on heidän mielestään hyvä tai tarpeellinen, tämän suunnan edustajat saavat tehdä lähes mitä tahansa. Jos ryhmä tai ajatus on mitenkään suvaitsevaiston maailmankatsomuksesta poikkeava, asia yritetään kriminalisoida.
Kriminalisointi eriarvoistavana yleisavaimena
Eli näin pyritään tekemään vakaumuksesta, uskonnosta tai mielipiteestä rikos. Tällainen toiminta täyttää sitten taas puolestaan - ainakin minun mielestäni - hyvin selvästi kansanryhmään kiihottamisen tunnusmerkistön.
Se on puolestaan kriminalisoitu - tosin kovin ympäripyöreästi ja epäselvästi - rikoslaissa.
Eikö Kouroksen tulisi puolustaa lestadiolaisia eikä syyllistää heitä? Ja jos Kouros jatkaa syyllistämistääm (=kiihottamista uskonnollista kansanryhmää vastaan), tässä on tilanne, johon pitää joko vähemmistövaltuutetun toimiston tai valtakunnansyyttäjänviraston puuttua - heti.
Kouroksen klaanin toiminta asettuu vielä kyseenalaisemmaksi, kun miettii miksi ihmisoikeusliiton ajaman kannan mukaan;
a) Lestadiolaisten seksi ilman ehkäisyä kielletään
b) Katolilaisten seksi ilman ehkäisyä sallitaan
b) Muslimien seksi ilman ehkäisyä sallitaan
Tämä on kysymys mihin oikeastaan haluaisin vastauksen Kristiina Kourokselta itseltään. Etenkin sen jälkeen, kun hän asettui ihmisten silpomisen kannattajaksi.
Lähde: Kotimaa
Kommentti nimimerkille ihmisoikeusliitto.
Em. nimimerkki ihmetteli, että ihmisoikeusliitto ei puoltanut poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kriminalisointia, siis käytännössä asettui puoltamaan uskonnollisia ympärileikkauksia.
Ei voi olla tulematta mieleen, että Kristiina Kouroksen mies Alexis Kouros on Iranista ja islamuskoinen (viitteenä http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2007_1/5512/). Islamin mukaan pojat on ympärileikattava.
Sinänsä hyväksyn ihmisoikeusliiton kannanoton ympärileikkauksesta, mutta peräänkuulutan puolueettomuutta.
LOPUNAJAN ALKUSOITTO
Eli Hajanaisia Huomioita Länsimaiden Perikadon Kynnyksellä
19. tammikuuta 2009
Ihmisoikeuksista
Taas kerran luvattoman pitkä aika viimeisestä kirjoitelmasta. Työkiireet eivät tunne armoa, mutta yritetään silti.
Mietiskelin tuossa taannoin käsitteiden olemusta. Erityisesti harmittelin miksi (laita)vasemmisto on tuhonnut niin monta hyvää ja arvokasta termiä omia tarkoitusperiä ajaessaan. Ajatellaan nyt vaikkapa sanaa ”kansanvalta”. Tämähän on periaatteessa erittäin hieno, arvokas käsite. Se on länsimaisen, demokraattisen järjestelmämme perusta, jonka tulisi herättää vain ja ainoastaan positiivisia tuntemuksia jokaisessa demokratiaan uskovassa henkilössä.
Valitettavasti näin ei ole. Vasemmisto on vuosikausia käyttänyt kansanvallan käsitettä niin tiuhaan tahtiin omia poliittisia tavoitteitaan ajaessaan, että ainakin meikäläiselle sanasta on tullut jo synonyymi vasemmistolaiselle ajattelulle ylipäätään. Irvokkaaksi tämän taas tekee se että vasemmiston poliittiset päämäärät, ainakin demareista vasemmalle, ovat tunnetusti kaikkea muuta kuin kansanvaltaisia. Tai toisin sanoen, kuinka moni mahtaa pitää esimerkiksi edesmenneitä Itä-Euroopan kansandemokratioita ns. kansan demokratioina? Siinäpä lisää käsiteakrobatiaa marxilaiseen tapaan. Ei ihme että esimerkiksi heinäkuussa vietettävästä kansanvallanpäivästä ei tullut koskaan hittiä. En minä ainakaan haluaisi osallistua sellaiseen juhlaan jonka nimen kuuleminen aiheuttaa ensimmäisenä reaktiona mielikuvan 1960- tai 70-lukujen ”Kansainvälistä” laulavasta mielenosoituskulkueesta joka koostuu a) tosissaan Neuvostoliiton etua ajaneista demokratian vihollisista ja b) hyväntahtoisista hölmöistä, jotka tietämättään ajoivat totalitarismia demokraattiseen länteen. Rauha, ystävyys, solidaarisuus? Joopa joo.
Vähän samanlainen tilanne on nykyään termillä ”ihmisoikeudet”. Periaatteessa ihan jees juttu, kannatettava asia, joka on kuitenkin kärsinyt täydellisen inflaation punavihreiden kaistapäiden ansiosta. Tarja Halosesta voisi sanoa tässä montakin sanaa mutta jääköön sanomatta. Puhutaan mieluimmin Ihmisoikeusliitosta.
Ihmisoikeusliitto on uusimpana kannanottonaan ilmaissut huolensa lestadiolaisten ehkäisykiellosta. Liitto aikoo tutkia, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta. Kotimaa-lehden juttu aiheesta on tässä.
Sinänsä en tunne lestadiolaisuuden oppeja ja käytäntöjä juurikaan, tunnen henkilökohtaisesti muutaman lestadiolaisen ja he ovat oikein mukavia, rehellisiä ja asiallisia tyyppejä. Ja vaikka punavihreät niin usein kauhistelevat lestadiolaisten vanhoillisuutta ja ahdasmielisyyttä niin tuntemani henkilöt ovat myös äärimmäisen huumorintajuisia ihmisiä. Oli miten oli, huomionarvoinen on jutun lopussa oleva Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouroksen kommentti:
Kyseessä on uskonnollinen vähemmistö, joka on Suomessa erittäin arvostettu ja hyväksytty. Emme ole lähdössä missioon lestadiolaisuutta vastaan. Uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus, mutta sen nimissä ei voida polkea yksilölle taattuja ihmisoikeuksia.
Siis: uskonnon nimissä ei voida polkea yksilön ihmisoikeuksia. Niinpä. Ja kuitenkin joulukuussa liitto kertoi kantanaan, että se ei puolla poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kriminalisointia, siis käytännössä asettui puoltamaan uskonnollisia ympärileikkauksia. Melkoinen ristiriita vai mitä?
Ajatellaanpa asiaa tarkemmin. Lestadiolaistapauksessa kyseessä on kahden aikuisen ihmisen päätös siitä, käyttävätkö he ehkäisyä vai ei. Sitä tuskin kukaan pystyy kontrolloimaan – en ainakaan usko että lestadiolaisparien makuuhuoneisiin on asennettu kameroita joiden kautta seurakunnan vanhimmat pääsisivät valvomaan mitä siellä vällyjen välissä oikein tapahtuu. Voi olla että ongelmiakin on, mutta aikuiset ovat aikuisia ja vastaavat itse omista teoistaan. Ja tätä Ihmisoikeusliitto kauhistelee mahdollisena ihmisoikeuksien rikkomisena. Jos minulta kysytään, on paljon vakavampi ihmisoikeusrikkomus se, että alaikäisen lapsen fyysistä koskemattomuutta loukataan rituaalisella silpomisella. Se on todellinen tapaus par excellence jossa uskonnonvapauden nimissä poljetaan yksilön perusoikeuksia, tässä tapauksessa alaikäisen lapsen oikeutta omaan ruumiiseensa. Tällaisen touhun kriminalisointia ihmisoikeusliitto siis vastustaa.
Herää vain kysymys, miksi. No, vastaushan on päivänselvä jokaiselle joka on seurannut, minkälaista porukkaa ns. ihmisoikeuspiireissä pyörii. Siis tässä tapauksessa heidän logiikkansa on:
kristinusko = länsimaalaisuus = paha
islam = erilaisuus = monikulttuuri = hyvä
Nämä ihmisoikeuksista hurskastelevat tyypit etsivät vain tekosyitä päästäkseen länsimaisen kulttuurin, kansallisvaltioajattelun, yhtenäiskulttuurin, valkoisten heteromiesten ym. vihaamiensa asioiden kimppuun. Siis uudet sanat mutta vanhat kujeet. Siinä missä ennen puolustettiin totalitarismia ja vastustettiin demokratiaa ”rauhan” ja ”solidaarisuuden” avulla, on nykyään yhtenä avainsanana ”ihmisoikeudet”.
Hyi helvetti sanon minä.
Kirjoituksesi oli hätähuuto ja samalla tavalla ahdistuksessa eläviä on siellä lukemattomia.Toivon Sinulle ja muillekin samoin ajatteleville voimia riuhtaista itsenne irti siitä liikkeestä.Jumala kyllä auttaa ja antaa voimia ja johdattaa totuuteen,kun vaan sitä Häneltä pyytää.
Kaikki vl:t ovat aivopestyjä vauvasta vaariin.He ovat jo äidinmaidossa imeneet
ja omaksuneet oppinsa. Eivät he pysty Raamatun totuuksia vastaanottamaan,
se on heille vierasta .Suurin osa vl:ista eivät lue Raamattua,siksi he eivät
tiedä,mitä siellä lukee. Lukekaa vl:t kaikki Raamattu -varsinkin Uusi Testa-
mentti- ainakin kerran läpi,niin silmänne avautuvat !
Teitä on johdettu koko ajan harhaan,vanhoillislestadiolaisuus on suurta
petosta; se on kuin suuri kupla,joka jonain päivänä hajoaa lopullisesti.
Jumala on jo aloittanut työnsä hajoittamaan tätä 'rakennusta' ,-liikettä,joka on
hiekalle rakennettu.Se ei kestä,kun perustukset on tehty valheelle.
Ja niin,itsekkin olen syntynyt ja kasvanut tässä yhteisössä ja irtautunut
n. 20- vuotiaana.
Kun luin itse ensimmäisen kerran Raamatun,olin todella hämmästynyt;
mitään perusteita vl- opetuksille ei löytynyt.Missä on vanhoillislestadiolais-
ten Pyhän hengen valo,kun selvät opetukset vääristetään ja tulkinnat ovat vieläkin röyhkeämpiä.
Jos 10:stä alle 17-vuotiaasta lapsesta lapsilisä on n. 1600 eur/kk (n. 160 eur/lapsi/kk), se ei todellakaan ole kovin paljon suhteessa siihen mitä lapsi kuluttaa, ja siihen, että perhekoon kasvaessa tarvitaan isompi asunto ja isompi auto, joiden hinnasta useita kymmeniä prosentteja on veroa. En ihmettele lainkaan, että monilapsisten perheiden köyhyys paistaa tilastoista! Kuitenkin nämä 10 lasta ovat tulevaisuudessa työntekijöitä ja veronmaksajia; 10 lapsen vanhemmat tuottavat lapsissaan n. 350 työvuotta yhteiskunnalle. Monilapsisia perheitä tarvitaan väestön näivettymisen ehkäisemiseksi. Mielestäni yhteiskuntamme voisi paremmin tukea suuria perheitä, esim. lapsivähennykset verotuksessa olisivat todella tarpeen.
10 lapsesta saa lapsilisää noin 1600 euroa kuukaudessa.
Ja sitten vielä yksi vl-äiti kehtaa täällä valittaa, että hän "maksaa" meidän muiden ihmisten terapia- ja mielisairaalakuluja!
nyt kun luen näitä kommentteja vielä enemmän kuin ohjelman aikana. Tätä ennen en ole ollut kuin onnellinen äiti mutta nyt tuntuu että ahdistaa ja pahalle tuntuu todella. Ahdistus tulee ulkopuolelta meidän omaa yhteisöä, en ole kertaakaan kuullut kommenttia vl.piireissä esimerkiksi meidän harvaan syntyneistä lapsista tai siittä että en olekkaan raskaana. Jos kommentin olen kuullut, niin omilta naapureilta tai kaupantädiltä. Miksi näin, miksi minun elämäni kuuluu heille, mutta heidän ei minulle. Miksi emme saa olla onnellisia omana itsenämme, miksi pitää kaivamalla kaivaa negatiivisia asioita? Miksi mieheni on työpaikallaan nykyään tuhkamuna ja aikaisemmin kun meille lapsia vielä syntyi seksihurjastelija. Jos nämä ei ole ahdistelua ja työpaikkakiusaamista niin mitä sitten. Emme mekään kritisoi jos jollekkin syntyy lapsia tai on syntymättä.