Oulussa, Hiirosenkodissa vietettiin 13. joulukuuta 2004 vanhainkodin 50-vuotisjuhlaa. Ajattelin, että voisin mennä juhlaan, koska siitä oli ilmoitus lehdessäkin ja omaiseni oli ollut siellä intervallihoidossa jo yli kolme vuotta.
Juhlapaikalle tultuani huomasin, että taidan olla paikalla kuokkavieraana, koska tunnistin juhlayleisön joukossa olevan itseni lisäksi vain yhden omaisten edustajan, yhden talon asukkaan ja Hiirosenkodin ylihoitajan. Loput olivat ilmeisesti Oulun kaupungin virkamieskuntaa edustavia kutsuvieraita ja juhlapuheiden pitäjiä, mm. vanhainkodin entinen johtajatar, Karjasillan seurakunnan pappisedustaja, vanhustyön johtaja, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja. Tilaisuuden juontaja oli toimittaja Liisa Lääveri.
En huomannut, että juhlayleisön joukossa olisi ollut silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Pikkarainen, josta vuoden 2005 alusta tuli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Juhlaan oli kutsuttu myös ortodoksikirkon edustaja. Hän oli kuitenkin unohtanut ilmoittaa, että oli estynyt saapumaan.
Musiikkipitoisen ohjelman ja juhlapuheiden lisäksi tilaisuudessa luovutettiin tasavallan presidentti Tarja Halosen myöntämä avoin kirje, director musices -arvonimi, ansioituneelle Hiirosenkodissa asuvalle tuubansoittajalle.
Siksi olinkin hämmästynyt, kun luin toimittaja Henrik Aholan kirjoituksen (Kaleva 23.12.04) "Tuubansoittajan pitkä ura palkittiin". Kirjoituksessa kerrottiin, että luovutusjuhla oli ollut edellisenä päivänä, siis keskiviikkona 22.12.04. Jutussa kerrottiin kuvan kera, että kaupunginhallituksen silloinen puheenjohtaja ja tuleva (2005 alk.) kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, nykyinen tuomiorovasti Matti Pikkarainen luovutti tämän tasavallan presidentin myöntämän arvonimen sisältävän avoimen kirjeen.
Herää kysymys, eikö Hiirosenkodin 50-vuotisjuhla ollutkaan joidenkin mielestä tarpeeksi juhlava tilaisuus arvonimen luovuttamiselle? Oliko myöhemmän tilaisuuden tarkoituksena vain kiillottaa tulevan tuomiorovastin (2007-), Oulun kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajana Matti Pikkaraisen julkisuuskuvaa ja etenemistä virkauralla tuomiorovastiksi? Ketä tällainen toiminta palvelee ja kenen etu se on?
5.3.2006 oli äitini sisaren siunaustilaisuus. Siunaustilaisuuden alku myöhästyi, siis vainaja ja muu saattoväki joutuivat odottamaan, koska äitini etukäteen tilattu invataksikuljetus hoidettiin käsittämättömän huonosti.
Käsitykseni mukaan vainaja on pyhä.
Siunaustilaisuuden myöhästyminen oli yhtenä osiona oikeuskanslerille heinäkuussa 2007 tehdyssä kantelussa huonosti hoidetuista invataksikuljetuksista Oulussa. Apulaisoikeuskanslerin vastauksessa lokakuussa 2009 ei kuitenkaan yksilöidä tätä asiaa mitenkään. Pyysin kantelussa Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylimmän johdon lausunnon kyseisestä siunaustilaisuuden viivästymisestä ja vainajan pyhyydestä.
Kuinka pyhä vainaja arkkipiispaehdokkaiden mielestä on?
Olen kannellut eduskunnan oikeusasiamiehelle 4.10.2007 Hiirosenkodin kristillisestä toiminnasta ja erityisesti Oulun Rauhanyhdistys ry:n ja Rauhan Sana ry:n toiminnasta siellä. Kanteluun liittyy 17.10.2007 lähetetty lisäselvitys.
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Tuula Aantaa on vastannut kanteluun Dnro 2975/4/07 4.3.2008:
"Pyysitte sähköpostiviesteissänne oikeusasiamiestä selvittämään, miten uskonnollinen ja kirkollinen toiminta on järjestetty Oulun kaupungin vanhainkodissa (Hiirosenkoti) ja mikä osuus Oulun Rauhanyhdistys ry:llä ja Rauhan Sana ry:llä on sen toiminnassa.
Kirjoitustenne johdosta Oulun kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta antoi lausunnon ja palvelujohtaja Arto Lamberg selvityksen (liitteinä).
Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion pyynnöstä ilmoitan, että saadun selvityksen perusteella asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä oikeusasiamiehen toimenpiteitä edellyttävää lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä.
Sanotun johdosta kirjoituksenne ei siis ole johtanut oikeusasiamiehen toimenpiteisiin."
Tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle 4.10.2007. Arvostelin kirjeessäni entisen naapurini, Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran, tuomiorovasti Matti Pikkaraisen toimintaa kunnan luottamushenkilönä (kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtaja).
Sain 30.1.2008 eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta kirjeen, Dnro 2977/4/07. Kirjeen oli allekirjoittanut vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Henrik Åström.
Vastaus
"Arvostelitte kirjeessänne Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran toimintaa kunnan luottamushenkilönä.
Asianne esiteltiin apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtille. Hän katsoi, että kantelunne perusteella ei ole aihetta epäillä lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä. Siitä syystä asiaanne ei ryhdytä tutkimaan enempää."
Yhteenveto edellisistä: Kolmen päätoimittajan keskustelu ”Lehdistön tabuja” (uutinen Kva 22.11.2009). Mantila: Erityisesti yhteiskunnallista vallankäyttöä seuratessa mikään ei ole tabu. ”Lehdistö on nykyään myös moraalin vahtikoira.”
Arkkipiispan vaali on nyt sitten saatu onnellisesti pois päiväjärjestyksestä Oulun ja piispa Salmen sekä Salmen tukiryhmän ensimmäisen allekirjoittajan, tuomiorovasti Pikkaraisen osalta.
Karjasillan kirkossa on taas järjestetty Moraalivartio-iltoja. 9. helmikuuta aiheena oli "Miehet on sikoja". Mitä kuuluu herrasmiehen käytökseen? Saako mies olla enemmän renttu kuin nainen? Onko suomalainen mies enemmän sika kuin ulkomaiset lajitoverinsa? Miksi mies lyö naista? Toinen keskustelijoista oli tuomiorovasti Matti Pikkarainen, entinen hometalon rakentanut naapurini. Vuosien varrella (Kalevalta) on jäänyt uutisoimatta mm. Hiirosenkodin 50-vuotisjuhlaan 13.12.2004 liittyvät tapahtumat (kahteen kertaan jaettu tasavallan presidentin, Tarja Halosen myöntämä huomionosoitus, Pikkaraisen julkisuuskuvan ”poliittinen” kiillottaminen), Oulun rauhanyhdistys ry:n (mm. maallikkosaarnaajat) ja Rauhan Sana ry:n (Vesa Pöyhtäri, piispa Salmellakin osuus) kohtuuttoman suuri kristillisen toiminnan osuus Hiirosenkodissa.
Asioihin liittyvää materiaalia eduskunnan oikeusasiamiehelle lähetettyjä kantelukirjoituksia myöten eri medioilla kyllä on.
Kalevan pääkirjoitus 11.12.09: Vielä 21.2.10 EK:n työmarkkinajohtajan, kanakoiran omistajan, metsästystä harrastavan Eeva-Liisa Inkeroisen kuva liitettynä tähän Kalevan pääkirjoitukseen verkkosivulla? Otsikko "Arkkipiispalla oltava paksu nahka" saattaa tosin viitata Inkeroiseen viittaavaan ominaisuuteen (oltava paksu nahka). Runoilija-kansanedustaja Tommy Taberman on kirjoittanut Säkeitä paksunahkaisille (Oodeja kahdelle iholle).
Kuulostaa puolikiinnostavalta. Kovin vain samanmielisen tuntuista joukkoa, kun ei arkkipiispaehdokkaiden välilläkään niin suurta eroa liene. Terävöittäisi keskustelua, kun mukana olisi eriävä mielipide.
(Oma-lehmä-ojassa -varoitus: olen itse toinen eroakirkosta.fi -palvelun keksijöistä ja siis katselen asiaa toisesta vinkkelistä.)
Toivoisin arkkipiispaehdokkaiden selventävän näkemyksiään kirkon todellisesta tehtävästä so pelastaa sieluja Jeesukselle.Miksi raamatun ydinsanoma vesitetään ja kaikenlaisia eksytyksen aineksia lisätään Jumalan Sanaan.Kirkko maallistuu kun lakeja rustataan kullekin ajanjaksolle sopivaksi .Kaipaan suurta herätyksen tuulta ja palavia julistajia , joilla on Pyhän Hengen voimaa julistuksessaan.Olisiko arkkipiispakin palavasieluinen kuten Paavali .Kohta vapaat suunnat vetävät puoleensa , koska siellä on puhdasoppisempaa julistus,
Keskustelussa noussee esille kysymys suhtautumisesta homoseksuaaleihin ja rekisteröityjen parisuhteiden siunaamiseen.
Arkkipiispa ehdokkaiden kannathan ovat hyvin eroavat.
Toivoisin, että Miikka Ruokaselta kysyttäisiin millainen on pappi tai arkkipiispa, joka ei suostu rukoilemaan ihmisten parisuhteen puolesta. Millaisen esikuvan hän antaa papistolle ja jokaiselle kristitylle?
Helsingissä arkkipiispan vaalipaneelissa ehdokkailta kysyttiin suostuisitteko rukoilemaan parisuhteensa rekisteröineen parin puolesta. Kannat parisuhteen siunaamiseen oli kysytty jo edellisissä paneeleissa.
Mikka Ruokasen vastaus oli ei, hän ei edes rukoilisi tällaisen parin puolesta.
Melko pelottavaa mielestäni. Mikä on papin tehtävä?
Voimala on taas kerran hoksannut ja uskaltanut tarttua tärkeisiin ajankohtaisiin aiheisiin menemättä kuitenkaan peruslööppien perässä. Uskonnot ja köyhäily olivat tästä hyviä esimerkkejä. Värikkäät keskustelijat ovat myös ohjelman suola ja he kantavat sitä ... jos kantavat. Siihenkin liittyy mielenkiintoinen riskinsä, että joskus henkilövalinta menee pieleen. Niinkuin valinnat elämässä muutenkin. Voimala on omaa luokkaansa muuten aika aneemisten keskusteluohjelmien joukossa. Jatkakaa rohkeina ja ennakkoluulottomina, niin katsojia piisaa.
Ohjelmassa ihmeteltiin miten esim. terveys-, pelastuspalvelut toimivat (rahoitetaan), jos downshiftaaminen yleistyy. Uskoisin, että ko palveluiden tarve vähenee, koska ihmiset ovat onnellisempia. "Onnellinen ihminen ei ole köyhä eikä kippee"
Kuka oli tuo tosi fiksu nainen joka istui toisena vasemmalla laidalla? Teräviä ja tosia huomioita, Hyvä ohjelma pani taas kerran ajatukset liikkeelle, kiitos.
Entinen yleläinen (ei varmistettu) 17.2.2010 22:55
Aivan ihastuttavan toimiva ohjelma tänään 17.2., aiheena kohtuullistaminen. Painavaa asiaa luontevasti vieraiden kesken, juontajat jäivät taustalle. Tätä olisi kuunnellut - ja katsellut - pidempäänkin. Kiitokset Marketalle ja Raisalle!!
Taidekeskustelua seuranneena tuli mieleen, että mistäköhän nyt oli kyse? Tuntui etteivät keskustelijat itsekään olleet perillä, mitä sanoivat, paitsi Manner, joka jo kirjassaan osoitti, että taiteesta ei voi tehdä parodiaa, koska he tekevät sen itse. Mielenkiintoista oli myös nähdä mediassa kovin kehuttu Susi keskustelijana. Murrosikäisen itsekeskeisiä heittoja sinne ja tänne.
Kaikenkaikkiaan kysymys näkyi olevan siitä, että kenellä on valtaa ja rahaa (apurahoja jaettavaksi), hän kerää ympärilleen hovin. Näin on ollut ja näin on aina oleva. Hoviin tarvitaan narrit ja sitä tehtävää täyttävät kriitikot. Piiri pieni pyörii - ja kansa maksaa. Miksi muuten kauhistellaan, jos laittaa vastakkain esimerkiksi vanhainkotien huonot olot ja taidelaitosten rahoituksen? Ainakaan minun verokortissani ei ole kuin kaksi veroprosenttia: päätuloille ja sivutuloille. Kai se tarkoittaa sitä, että siitä yhdestä yhteisestä veropotista jaetaan kaikki julkinen rahoitus hoitolaitoksista taidelaitoksiin ja apurahoihin saakka. Suomenkin ongelmien listalla nykytaiteen ongelmat ovat kai sieltä kevyemmästä päästä. Siis ihan totta, ohjelmassa keskusteltiin, mitä taiteilijan pitäisi tehdä ulkomailla. Tyyppi pääsee ulkomaille ja siitä tehdään ongelma.
Oulussa, Hiirosenkodissa vietettiin 13. joulukuuta 2004 vanhainkodin 50-vuotisjuhlaa. Ajattelin, että voisin mennä juhlaan, koska siitä oli ilmoitus lehdessäkin ja omaiseni oli ollut siellä intervallihoidossa jo yli kolme vuotta.
Juhlapaikalle tultuani huomasin, että taidan olla paikalla kuokkavieraana, koska tunnistin juhlayleisön joukossa olevan itseni lisäksi vain yhden omaisten edustajan, yhden talon asukkaan ja Hiirosenkodin ylihoitajan. Loput olivat ilmeisesti Oulun kaupungin virkamieskuntaa edustavia kutsuvieraita ja juhlapuheiden pitäjiä, mm. vanhainkodin entinen johtajatar, Karjasillan seurakunnan pappisedustaja, vanhustyön johtaja, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja. Tilaisuuden juontaja oli toimittaja Liisa Lääveri.
En huomannut, että juhlayleisön joukossa olisi ollut silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Pikkarainen, josta vuoden 2005 alusta tuli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Juhlaan oli kutsuttu myös ortodoksikirkon edustaja. Hän oli kuitenkin unohtanut ilmoittaa, että oli estynyt saapumaan.
Musiikkipitoisen ohjelman ja juhlapuheiden lisäksi tilaisuudessa luovutettiin tasavallan presidentti Tarja Halosen myöntämä avoin kirje, director musices -arvonimi, ansioituneelle Hiirosenkodissa asuvalle tuubansoittajalle.
Siksi olinkin hämmästynyt, kun luin toimittaja Henrik Aholan kirjoituksen (Kaleva 23.12.04) "Tuubansoittajan pitkä ura palkittiin". Kirjoituksessa kerrottiin, että luovutusjuhla oli ollut edellisenä päivänä, siis keskiviikkona 22.12.04. Jutussa kerrottiin kuvan kera, että kaupunginhallituksen silloinen puheenjohtaja ja tuleva (2005 alk.) kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, nykyinen tuomiorovasti Matti Pikkarainen luovutti tämän tasavallan presidentin myöntämän arvonimen sisältävän avoimen kirjeen.
Herää kysymys, eikö Hiirosenkodin 50-vuotisjuhla ollutkaan joidenkin mielestä tarpeeksi juhlava tilaisuus arvonimen luovuttamiselle? Oliko myöhemmän tilaisuuden tarkoituksena vain kiillottaa tulevan tuomiorovastin (2007-), Oulun kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajana Matti Pikkaraisen julkisuuskuvaa ja etenemistä virkauralla tuomiorovastiksi? Ketä tällainen toiminta palvelee ja kenen etu se on?
5.3.2006 oli äitini sisaren siunaustilaisuus. Siunaustilaisuuden alku myöhästyi, siis vainaja ja muu saattoväki joutuivat odottamaan, koska äitini etukäteen tilattu invataksikuljetus hoidettiin käsittämättömän huonosti.
Käsitykseni mukaan vainaja on pyhä.
Siunaustilaisuuden myöhästyminen oli yhtenä osiona oikeuskanslerille heinäkuussa 2007 tehdyssä kantelussa huonosti hoidetuista invataksikuljetuksista Oulussa. Apulaisoikeuskanslerin vastauksessa lokakuussa 2009 ei kuitenkaan yksilöidä tätä asiaa mitenkään. Pyysin kantelussa Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylimmän johdon lausunnon kyseisestä siunaustilaisuuden viivästymisestä ja vainajan pyhyydestä.
Kuinka pyhä vainaja arkkipiispaehdokkaiden mielestä on?
Olen kannellut eduskunnan oikeusasiamiehelle 4.10.2007 Hiirosenkodin kristillisestä toiminnasta ja erityisesti Oulun Rauhanyhdistys ry:n ja Rauhan Sana ry:n toiminnasta siellä. Kanteluun liittyy 17.10.2007 lähetetty lisäselvitys.
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Tuula Aantaa on vastannut kanteluun Dnro 2975/4/07 4.3.2008:
"Pyysitte sähköpostiviesteissänne oikeusasiamiestä selvittämään, miten uskonnollinen ja kirkollinen toiminta on järjestetty Oulun kaupungin vanhainkodissa (Hiirosenkoti) ja mikä osuus Oulun Rauhanyhdistys ry:llä ja Rauhan Sana ry:llä on sen toiminnassa.
Kirjoitustenne johdosta Oulun kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta antoi lausunnon ja palvelujohtaja Arto Lamberg selvityksen (liitteinä).
Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion pyynnöstä ilmoitan, että saadun selvityksen perusteella asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä oikeusasiamiehen toimenpiteitä edellyttävää lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä.
Sanotun johdosta kirjoituksenne ei siis ole johtanut oikeusasiamiehen toimenpiteisiin."
Tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle 4.10.2007. Arvostelin kirjeessäni entisen naapurini, Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran, tuomiorovasti Matti Pikkaraisen toimintaa kunnan luottamushenkilönä (kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtaja).
Sain 30.1.2008 eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta kirjeen, Dnro 2977/4/07. Kirjeen oli allekirjoittanut vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Henrik Åström.
Vastaus
"Arvostelitte kirjeessänne Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran toimintaa kunnan luottamushenkilönä.
Asianne esiteltiin apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtille. Hän katsoi, että kantelunne perusteella ei ole aihetta epäillä lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä. Siitä syystä asiaanne ei ryhdytä tutkimaan enempää."
Yhteenveto edellisistä: Kolmen päätoimittajan keskustelu ”Lehdistön tabuja” (uutinen Kva 22.11.2009). Mantila: Erityisesti yhteiskunnallista vallankäyttöä seuratessa mikään ei ole tabu. ”Lehdistö on nykyään myös moraalin vahtikoira.”
Arkkipiispan vaali on nyt sitten saatu onnellisesti pois päiväjärjestyksestä Oulun ja piispa Salmen sekä Salmen tukiryhmän ensimmäisen allekirjoittajan, tuomiorovasti Pikkaraisen osalta.
Karjasillan kirkossa on taas järjestetty Moraalivartio-iltoja. 9. helmikuuta aiheena oli "Miehet on sikoja". Mitä kuuluu herrasmiehen käytökseen? Saako mies olla enemmän renttu kuin nainen? Onko suomalainen mies enemmän sika kuin ulkomaiset lajitoverinsa? Miksi mies lyö naista? Toinen keskustelijoista oli tuomiorovasti Matti Pikkarainen, entinen hometalon rakentanut naapurini. Vuosien varrella (Kalevalta) on jäänyt uutisoimatta mm. Hiirosenkodin 50-vuotisjuhlaan 13.12.2004 liittyvät tapahtumat (kahteen kertaan jaettu tasavallan presidentin, Tarja Halosen myöntämä huomionosoitus, Pikkaraisen julkisuuskuvan ”poliittinen” kiillottaminen), Oulun rauhanyhdistys ry:n (mm. maallikkosaarnaajat) ja Rauhan Sana ry:n (Vesa Pöyhtäri, piispa Salmellakin osuus) kohtuuttoman suuri kristillisen toiminnan osuus Hiirosenkodissa.
Asioihin liittyvää materiaalia eduskunnan oikeusasiamiehelle lähetettyjä kantelukirjoituksia myöten eri medioilla kyllä on.
Kalevan pääkirjoitus 11.12.09: Vielä 21.2.10 EK:n työmarkkinajohtajan, kanakoiran omistajan, metsästystä harrastavan Eeva-Liisa Inkeroisen kuva liitettynä tähän Kalevan pääkirjoitukseen verkkosivulla? Otsikko "Arkkipiispalla oltava paksu nahka" saattaa tosin viitata Inkeroiseen viittaavaan ominaisuuteen (oltava paksu nahka). Runoilija-kansanedustaja Tommy Taberman on kirjoittanut Säkeitä paksunahkaisille (Oodeja kahdelle iholle).
Kuulostaa puolikiinnostavalta. Kovin vain samanmielisen tuntuista joukkoa, kun ei arkkipiispaehdokkaiden välilläkään niin suurta eroa liene. Terävöittäisi keskustelua, kun mukana olisi eriävä mielipide.
(Oma-lehmä-ojassa -varoitus: olen itse toinen eroakirkosta.fi -palvelun keksijöistä ja siis katselen asiaa toisesta vinkkelistä.)
Toivoisin arkkipiispaehdokkaiden selventävän näkemyksiään kirkon todellisesta tehtävästä so pelastaa sieluja Jeesukselle.Miksi raamatun ydinsanoma vesitetään ja kaikenlaisia eksytyksen aineksia lisätään Jumalan Sanaan.Kirkko maallistuu kun lakeja rustataan kullekin ajanjaksolle sopivaksi .Kaipaan suurta herätyksen tuulta ja palavia julistajia , joilla on Pyhän Hengen voimaa julistuksessaan.Olisiko arkkipiispakin palavasieluinen kuten Paavali .Kohta vapaat suunnat vetävät puoleensa , koska siellä on puhdasoppisempaa julistus,
Keskustelussa noussee esille kysymys suhtautumisesta homoseksuaaleihin ja rekisteröityjen parisuhteiden siunaamiseen.
Arkkipiispa ehdokkaiden kannathan ovat hyvin eroavat.
Toivoisin, että Miikka Ruokaselta kysyttäisiin millainen on pappi tai arkkipiispa, joka ei suostu rukoilemaan ihmisten parisuhteen puolesta. Millaisen esikuvan hän antaa papistolle ja jokaiselle kristitylle?
Helsingissä arkkipiispan vaalipaneelissa ehdokkailta kysyttiin suostuisitteko rukoilemaan parisuhteensa rekisteröineen parin puolesta. Kannat parisuhteen siunaamiseen oli kysytty jo edellisissä paneeleissa.
Mikka Ruokasen vastaus oli ei, hän ei edes rukoilisi tällaisen parin puolesta.
Melko pelottavaa mielestäni. Mikä on papin tehtävä?
Voimala on taas kerran hoksannut ja uskaltanut tarttua tärkeisiin ajankohtaisiin aiheisiin menemättä kuitenkaan peruslööppien perässä. Uskonnot ja köyhäily olivat tästä hyviä esimerkkejä. Värikkäät keskustelijat ovat myös ohjelman suola ja he kantavat sitä ... jos kantavat. Siihenkin liittyy mielenkiintoinen riskinsä, että joskus henkilövalinta menee pieleen. Niinkuin valinnat elämässä muutenkin. Voimala on omaa luokkaansa muuten aika aneemisten keskusteluohjelmien joukossa. Jatkakaa rohkeina ja ennakkoluulottomina, niin katsojia piisaa.
Ohjelmassa ihmeteltiin miten esim. terveys-, pelastuspalvelut toimivat (rahoitetaan), jos downshiftaaminen yleistyy. Uskoisin, että ko palveluiden tarve vähenee, koska ihmiset ovat onnellisempia. "Onnellinen ihminen ei ole köyhä eikä kippee"
Kuka oli tuo tosi fiksu nainen joka istui toisena vasemmalla laidalla? Teräviä ja tosia huomioita, Hyvä ohjelma pani taas kerran ajatukset liikkeelle, kiitos.
Aivan ihastuttavan toimiva ohjelma tänään 17.2., aiheena kohtuullistaminen. Painavaa asiaa luontevasti vieraiden kesken, juontajat jäivät taustalle. Tätä olisi kuunnellut - ja katsellut - pidempäänkin. Kiitokset Marketalle ja Raisalle!!
Taidekeskustelua seuranneena tuli mieleen, että mistäköhän nyt oli kyse? Tuntui etteivät keskustelijat itsekään olleet perillä, mitä sanoivat, paitsi Manner, joka jo kirjassaan osoitti, että taiteesta ei voi tehdä parodiaa, koska he tekevät sen itse. Mielenkiintoista oli myös nähdä mediassa kovin kehuttu Susi keskustelijana. Murrosikäisen itsekeskeisiä heittoja sinne ja tänne.
Kaikenkaikkiaan kysymys näkyi olevan siitä, että kenellä on valtaa ja rahaa (apurahoja jaettavaksi), hän kerää ympärilleen hovin. Näin on ollut ja näin on aina oleva. Hoviin tarvitaan narrit ja sitä tehtävää täyttävät kriitikot. Piiri pieni pyörii - ja kansa maksaa. Miksi muuten kauhistellaan, jos laittaa vastakkain esimerkiksi vanhainkotien huonot olot ja taidelaitosten rahoituksen? Ainakaan minun verokortissani ei ole kuin kaksi veroprosenttia: päätuloille ja sivutuloille. Kai se tarkoittaa sitä, että siitä yhdestä yhteisestä veropotista jaetaan kaikki julkinen rahoitus hoitolaitoksista taidelaitoksiin ja apurahoihin saakka. Suomenkin ongelmien listalla nykytaiteen ongelmat ovat kai sieltä kevyemmästä päästä. Siis ihan totta, ohjelmassa keskusteltiin, mitä taiteilijan pitäisi tehdä ulkomailla. Tyyppi pääsee ulkomaille ja siitä tehdään ongelma.
Olipa kokemus, josta en suomalaisilla kanavilla ole aikaisemmin juuri saanut nauttia.