YLE

 

YLE A-Ö

YLE24 Sää
Ohjelmaopas Yle etusivu
Etusivulle

Atlas aihearkisto

Atlas 08.12.2005 klo 21.30

  • Osto-oikeus saasteisiin - päästökauppaa Chicagon pörssissä.
    Kirjeenvaihtaja Olli-Pekka Sulasman raportti keinoista, joilla Yhdysvallat pyrkii vähentämään kasvihuonekaasuja. Lähetyksessä otetaan myös suora yhteys Montrealiin YK:n suureen ilmastokokoukseen.
  • Ilmasto lämpenee, miten käy maailman? Finlandia-ehdokas Risto Isomäen tulevaisuudenkuva.
  • Kiinan unohdetut ihmisoikeudet - kidutustarinoita vankileireiltä.

Atlas käsitteli ilmastonmuutosta kahdella insertillä ja otti myös suoran yhteyden YK:n ilmastokokoukseen Montrealiin kirjeenvaihtajaamme Olli-Pekka Sulasmaan. Ennen keskustelua nähtiin Sulasman tekemä raportti Chicagon päästöpörssistä.

PÄÄSTÖKAUPPAA PÖRSSISSÄ

Chicagon ilmastopörssin toistasataa jäsentä ovat sitoutuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjään prosentin verran vuodessa. Ne, jotka ylittävät tavoitteen myyvät sitten oikeuksiaan ilmastopörssissä niille, jotka puolestaan jäävät alle tavoitteen. Jäseniä ovat muun muassa IBM, Amtrak ja Stora Enso. Myös Chicagon kaupunki ja New Mexicon osavaltio ovat ilmastopörssissä mukana. Richard Sandor perusti pörssin vuonna 2001, ehkä pahimpaan mahdolliseen aikaan: "Ei vain jokin asia, ei vain monet asiat, vaan kaikki, mikä saattoi mennä pieleen, meni myös. Neljä kuukautta varainkeruun alusta presidentti veti Yhdysvallat Kiotosta, sitten tulivat syyskuun terrori-iskut ja Afganistanin sota. Sitten pörssikurssit laskivat ja internetkupla puhkesi, Enron sekoitti energiamarkkinat ja aloitimme Irakin sodan..." Sandor sai kuitenkin kerättyä alkupääoman päästöpörssin käynnistämiseksi ja vuonna 2003 toiminta alkoi. Etenkin Kioton sopimuksesta vetäytymisen jälkeen Yhdysvalloista tuli maailman silmissä ilmastokysymysten musta lammas. Kuva on kuitenkin vain puolet totuudesta; jos liittovaltion tasolla ei tapahdu paljoakaan, se ei tarkoita sitä, etteikö Yhdysvalloissa toimittaisi missään. Chicagon ilmastopörssi on vain yksi esimerkki vapaaehtoisesta toiminnasta. Toinen esimerkki amerikkalaisten toimeliaisuudesta voisi olla Kalifornia, jolla on hyvin kunnianhimoinen suunnitelma leikata kasvihuonepäästöjä. Vuoteen 2050 mennessä tavoite on vähentää päästöjä 80 prosenttia, jolloin ne olisivat samalla tasolla kuin 1940-luvulla. Monet uskovat, että Yhdysvaltain tie kansainväliseen ilmastoyhteistyöhön kulkee juuri tällaisten Chicagon ja Kalifornian kaltaisten paikallisten ja alueellisten hankkeiden kautta. Myös päästöpörssin johtaja uskoo Yhdysvaltojen asettuvan loppujen lopuksi yteiseen rintamaan muun maailman kanssa. Sandor muituttaa myös, että Yhdysvalloilta on turha odottaa samanlaista keskusvaltaista päätöksentekoa kuin vaikkapa Euroopan mailta: "Yhdysvallat on sielultaan hyvin liittovaltiomainen. Konsensus ei ole koskaan luotsannut toimintaamme. Tämä on yhtä aikaa puute, mutta myös järjestelmän moottori, joka luo kekseliäisyyttä ja elinvoimaa maahan. Useimmat rakkaista, eurooppalaisista ystävistäni tietävät, että liittovaltion politiikka on vain liittovaltion politiikkaa. Se ei ole kaikki, mitä Yhdysvalloissa tehdään."

KIRJAILIJAN UHKAKUVAT ILMASTONMUUTOKSESTA

Ilmastonmuutos on keskeinen aihe kirjailija Risto Isomäen tieteisromaaneissa. Syksyn Finlandia-ehdokkaanakin ollut Isomäki varoittaa irti ryöstäytyvän kasvihuoneilmiön seurauksista: Sulavat jäätiköt voivat murtuessaan nostattaa jopa valtavia tsunamiaaltoja. Atlaksen Jyrki Saarikoski kävi tapaamassa kirjailijaa Tammisaaren tyynten vesien äärellä. Miehet muistelevat, kuinka tammikuussa ennätyskorkeudessa käynyt Suomenlahti huuhteli mökkejä ja riepotti veneitä. Se oli Isomäen mielestä esimakua siitä, mitä mannerjäät sulattava kasvihuonilmiö myös Suomen rannoilla merkitsisi. Maailmanlopun näkymiä maalaileva kirjailija asustaa itse satavuotisessa koulussa joka lämpiää puulla. Myös muita käytännön konsteja Isomäki suosittaa: raakaöljyn korvaaminen biopolttoaineilla on kohta sekä kannattavin että ainut vaihtoehto. Kirjailija ei vaadi kuulijoilta tai lukijoiltaan yli-inhimillisiä ponnistuksia kasvihuoneilmiön pysäyttämiseksi, mutta toivoo aktiivisuutta: Jokaisen olisi syytä ottaa yhteyttä omaan kansanedustajaansa tai EU-edustajaan ja kysyä, mitä he asian hyväksi tekevät.

KIINAN VANKILEIRIT

Talouskasvun myötä Kiinan ihmisoikeusloukkaukset otetaan yhä harvemmin puheeksi, mutta silti niitä tapahtuu valtavasti. Kiinalla on esimerkiksi maailman laajin vankileiriverkosto ja leireille on suljettu jopa neljännesmiljoona toisinajattelijaa. Entinen vankilanjohtaja kertoi Atlaksessa, miten leireillä kidutetaan ja kuollaan kidutukseen. Han Guansheng asuu nykyään Kanadassa ja hakee maasta turvapaikkaa: "En voinut elää loppuelämääni vastoin omantuntoni ääntä ja piiloutuneena naamion taakse. Ilmoitin selvästi erokirjeessäni Kiinan kommunistipuolueelle: "En halua enää tasapainotella velvollisuuden ja omantunnon välillä." " Tapaus on Kanadan viranomaisille hankala, sillä Han on kuitenkin itsekin osallistunut kiduttamiseen. Hän kertoo Lao Gaista, vankileirien ja työleirien saaristosta, jonne ihmisiä suljetaan ilman oikeudenkäyntiä: "Vankilatuomioiden suorittajat tuomitaan rikostuomioistuimessa, mutta pakkotyöleirien vangit eivät pääse oikeuskäsittelyyn. Kiinan käytäntöjen mukaan poliisi päättää heidän vangitsemisestaan. Siksi ihmisoikeusrikkomuksia pääsee tapahtumaan pakkotyöleireillä." Suuri osa vangeista on Falun Gong-liikkeen jäseniä: "Todisteita ei etsitty eikä oikeudenkäyntejä järjestetty, kun kommunistipuolue vangitsi monia Falun Gongin jäseniä. Kohtelu oli hyvin julmaa. Vankeja kidutettiin ja pahoinpideltiin. Toisille annettiin säh köiskuja 15 000 voltin sähköjohtimilla. Vankeja myös aivopestiin. Monet saivat surmansa tai menettivät perheensä." Raportissa nähtiin entisten vankien maalaamia kuvia kidutuksesta. Väkivaltaisissa tauluissa vankeja poltetaan tupakalla ja silitysraudalla ja pakkosyötetään mahaletkuilla. "En tiedä varmasti miten vankeja pakkosyötettiin, mutta tiedän, että sitä tapahtui. Koska jotkut Falun Gongin jäsenet
eivät suostuneet syötettäviksi, vartijat käyttivät kovia otteita. Se oli varmasti yhä helvettiä." Han Guansheng sanoo itse yrittäneensä estää kiduttamista: "Johtamallani leirillä oli 15-vuotias tyttö. Alaiseni penäsivät häneltä tietoa Falun Gongista, mutta hän ei suostunut kertomaan yhtään mitään. Kun tyttöä alettiin kiduttaa sähkösauvalla, käskin alaisteni lopettaa ja rankaisin heitä. Kidutus kuitenkin vain jatkui." Han Guasheng odottaa nyt päätöstä omasta kohtalostaan Kanadan viranomaisilta: "Jos joutuisin takaisin Kiinaan,
saisin pitkän vankeustuomion. Minua vainottaisiin ehkä kuolemaani saakka."


Sivun yläreunaan