Pyöräilijöitä joka lähtöön: Stadibike
Ensimmäiset Stadibike-fillarimessut Helsingin Suvilahdessa johdattelivat viikonloppuna mainiosti kohti alkukesän pyöräilykautta. Tapahtuma keräsi yhteen hyvinkin erilaisia alan harrastelijoita.
On oikeastaan aika hämmästyttävää, kuinka monta lähestymistapaa pyöräilyn maailmaan onkaan ja kuinka monenlaiseen touhuun kaksi- ja kolmipyöräiset menopelit soveltuvat. Suuri enemmistö polkee pikkumatkaa töihin tai kouluun tai kauppaan tai kavereille; toiset kiskovat suorituskykynsä äärirajoilla sykemittarien kanssa maantiellä, radoilla tai maastossa; toiset hissuttelevat pitkää matkaa. Ja sitten on niitä, jotka kiipeilevät esteradoilla, loikkivat hyppyreistä, rymyävät pöpelikössä, pelaavat pooloa, kuljettavat ihmisiä tai tavaroita. Toiset puunaavat ja säätävät ja rakentavat ihmeellisiä virityksiä; toiset toteuttavat ankaraa kilpailuviettiä; toiset etsivät omia rajojaan; toiset viihtyvät yhdessä, toiset yksin, jotkut ihmisvirtojen seassa.
Stadibike onnistui kokoamaan kirjavan joukon väkeä, nuoria ja vanhoja, joita yhdistää intohimo tai ainakin vahva sympatia pyörään. Hyvä, hyvä. Lauantaina ei edes tuulinen ja kolea sää pystynyt pitämään innokkaimpia poissa, ja sunnuntain lempeämpi tuuli toi sitten lisää ihmisiä. Ottaen huomioon, että tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa ja ettei sää ollut paras mahdollinen, niin kaiketi saldo ei ollut ihan huono. Oletan, että järjestäjät toivoivat runsaammin paikalle nuoria friikkejä mutta myös sitä suurta massaa, joka suhtautuu pyöräilyyn myönteisesti muttei välttämättä halua nousta barrikadeille oman erityisen pyöräilynäkökulmansa puolesta.
Omat messuni sujuivat jutustellen ja kirjoja kaupitellen Islannin sääsimulattoorissa tuulten armoilla (varsinkin lauantaina). Viisi kiloa lisävaatetta riitti juuri ja juuri pitämään toimintakuntoisena järjestöille varatulla piha-alueella Kattilahallin ja testiratojen välissä. Jos sade olisi sattunut, olisi yhteisständimme (SPR, Poljin, HePo) säänkestävyys joutunut ankaraan testiin, mutta viikonlopun Islanti-simulaatio oli aloittelijalle sopiva helppo versio. Tapasin useammankin Islannin-kävijän, ja viesti oli kaikilla samansuuntainen, heinäkuiselle matkalleni kannattaa ottaa mukaan lämmintä, sää tulee vaihtelemaan nopeastikin, ja tuuli on vallitseva elementti. Aiheesta piti esitelmän sarjakuvapiirtäjäpariskunta Christoffer ja Kaisa Leka. He olivat käyneet kolmisen viikkoa ihmettelemässä Islannin karua kauneutta. Heidän reissunsa avasi myös pyöräilyn monitahoista terapeuttista näkökulmaa hienosti. Kaisa on tehnyt jo kolme pitkää pyörämatkaa, vaikka hänen kummatkin jalkansa on amputoitu polven alapuolelta.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli onnistunut, ja jälleen kerran se lisäsi vakaumustani, että pyöräily on hienoa. Ja että kirjojen kirjoittaminenkin pyörämatkoista on järkevää ajankäyttöä (vaikkei se ihan aina tunnu itsestäänselvyydeltä kun roikkuu yöt tietokoneella), palaute oli sen verran vakuuttavaa. Kiitos siitä kaikille :)
Ps. tiistaina 17.5. oli Radio Suomessa pyöräilyn teemailta. Aiheet rönsyilevät mm. sähköpyörissä, lasten pyöräilyssä, pyöräteissä ja kolmipyöräisissä. Studiossa olivat toimittaja Markus Turusen ja allekirjoittaneen lisäksi Fillari-lehden päätoimittaja Janne Lehti ja Poljin ry:n toiminnanjohtaja Matti Hirvonen. Ohjelman voi kuunnella YLE Areenasta.
