ALAKULON MAISEMA
Useamman viikon alakuloisuus on vienyt selvän osan työtehostani, jota normaalisti voisi verrata hulluun heinämieheen. Miksi ? Koska Yle leikkaa rajusti juuri lyhytelokuvista ja dokumenteista.
Miksi ? Kyllä ymmärrän. kaikkialta on säästettävä. Kyllä, Yleisradion oma koneisto on saatava kuntoon. Kyllä, henkilökunnan irtisanominen ei ole oikea säästön tie. Kyllä, Yleisradion rahoituskriisi on politiikkojen-terveisiä vaan Suvi Lindenille – syytä.
Mutta vaikka ymmärtäisi syitä ei se poista tilanteen aiheuttamaa alakuloisuutta.
Onko niin, että suomalaiset dokumenttielokuvat ovat niin huonoja ja vähämerkityksellisiä, että niitä ei pitäisi tuottaa? Com’on: missä muussa taiteenlajissa on suomalainen tuotanto edennyt maailman kärkeen sillä tasolla, mitä suomalainen dokumenttielokuva ? Ja mikä merkitys onkaan elokuvilla Miesten vuoro, Reindeerspotting, Mikko Niskanen, Vesku, Auf Wiedersehen Finnland etc.. etc... etc...suomalaisuudelle ja Suomen historialle?
Ovatko suomalaiset dokumentaristit niin hyvin voivia ja rikkaita, että heiltä pitää leikata ? Com´on: melkeinpä jokainen ohjaaja työskentelee todellisuudessa alle minimipalkan. Yleisradion korvausmäärä dokkaria kohden on pudonnut rajusti kymmenen vuoden aikana. Ulkomailta tulee rahaa suomalaisille dokumenttielokuville jo enemmän kuin Yleltä.
Onko Dokumenttiprojekti sitten uhattuna ? Enpä usko, että kukaan ryhtyy vahvaa, elinvoimaisTa ja uusia avauksia tekevää ( joo joo omakehu haisee...i don´t care a sh..) brandia tuhoamaan.
Mutta: jos leikkaustoimet johtavat siihen, että Dokumenttiprojektiin ryhdytään ahtamaan kaikenlaisia tuotantoja, sellaisia jotka eivät sinne kuulu? Brandi syntyy sisällöstä ja jos sisältö rapisee rapisee brandikin.
Ja: samassa veneessä tässä ollaan riippumatta siitä,missä suomalaisia dokumenttielokuvia esitetään. Ala on suhteellisen pieni ja pienetkin takaiskut vaurioittavat sitä nopeasti. Fiksut ihmiset suuntaavat energiansa sinne, missä sille on käyttöä ja kysyntää.
Ja: Dokumenttiprojektin vahvuus on koko ajan ollut vahva itsenäisyys. Periaate tulos tai ulos. Tämä vahva itsenäisyys on mahdollistanut Steps For The Futurin, Why Democracyn, Toisen Suomen, Tarinateltan ja Kolmasulottuvuus.fi syntymiset. Ilman vahvaa itsenäisyyttä sellaiset tuotannot kuin esim Miina Äkkijyrkkä, Kenen joukoissa seisot, Säädyllinen tehdas, Reindeerspotting ja Miesten vuoro ( jonka tuotantoa arvosteltiin kovasti) olisivat jääneet tekemättä.
Ja tämä itsenäisyys koskee ketä tahansa, joka ryhtyy elokuussa Dprojektia poissaollessani katsomaan.
No, jos leikkaukset kohdistetaan vain keskinkertaisiin tuotantoihin ? ( Kukaan ei ole ainakaan vielä sanonut, että Yleisradion yhteistuotantodokumentteihin olisi lipsahtanut kelvottomia tuotantoja). Laatua ei vain tule ilman määrää ja filosofisesti erityisesti tieteen puolella on satoja kertoja todettu, että liian rajoitettu,lähitavoitteellinen tutkimus- ja kehitystyö ryhtyy nopeasti rajoittumaan ja kuihtumaan.
( Bordieun anti-utiliratismista pitäisi pitää Nokiallekin luentoja kerran viikossa).
Ps.
Tämä kirjoitus on maannut jonkin aikaa julkaisemattomana, kun olemme odottaneet Yleisradion lopullisia päätöksiä mm. dokkareiden suhteen. Mutta loppumattomiin ei voi odotella,tekijät kyselevät yhä turhaantunemmin joka päivä, miltä tulevaisuus näyttää.
Konkreettisia ja lopullisia päätöksiä en vieläkään tiedä. Mutta joka tapauksessa: dokumenttielokuvien tekijät saavat varautua vakavaan takatalveen tämän ja ensi vuoden aikana. Pitkään valmistellut tuotannot pyritään saamaan tuotantoon erilaisin konstein.
Mutta uusia tuotantoja kehittelyyn. Hyvin, hyvin vähän seuraavan vuoden aikana. Dokumenttien tekijänä ryhtyisin katselemaan jo mistä leivän tulee saamaan. Toivottavasti vuoden 2012 syksyllä tilanne on luvatusti parempi ja suomalainen kiitetty dokumenttielokuva ei olisi nahistumassa keskinkertaisuuksien tekemiseksi.
10 kommenttia
Ke 09.03.2011 @ 22:16
Surullista lukeä näitä uutisia. En vaan ymmärrä miksi Yle leikkaa rahoja dokumenttielokuvista, eikä esim. työntekijöistä. Olen itsekin Yleläinen ja silti mieluummin ottaisin potkut kuin antaisin dokumenttielokuvatuotannon rapistua. Ylellä on dokumenttikenttään niin iso vaikutus.
Dokumentit edustavat ainakin mulle toivoa paremmasta maailmasta, siitä joka ei ole niin täynnä sitä huttua mitä päivittäin joka tuutista tungetaan, sanoisin jopa että se on toiminut minulle köyhän naisen terapiana. Ja nyt absurdisti siitäkin leikataan! Dokumenttien teosta haaveilevana tuntuu yhä voimakkaammin siltä, että niiden teko tulisi vain olemaan hippimäistä puuhastelua jota tehdään apurahojen ja työttömyyskorvausten voimin ja silti kituutellaan. Siksi olen toistaiseksi haudannut haaveet dokumenttien teosta kun ei siihen ole varaa. Ja kohta niitä näemmä ei saa edes katsoakaan. Tiputtakaa nyt ihmeessä sieltä työpaikoista vanhoja luutuneita ajatuksia omaavia jääriä, tinkikää typeristä visailuista sun muista joita hoitaa muutkin kanvavat ja TUKEKAA suomalaista dokumenttielokuvaa!!! Mikä voisi olla tärkeämpää ohjelmaa?
To 10.03.2011 @ 10:34
Surullista lukeä näitä uutisia. En vaan ymmärrä miksi Yle leikkaa rahoja dokumenttielokuvista, eikä esim. työntekijöistä. Olen itsekin Yleläinen ja silti mieluummin ottaisin potkut kuin antaisin dokumenttielokuvatuotannon rapistua. Ylellä on dokumenttikenttään niin iso vaikutus.
Dokumentit edustavat ainakin mulle toivoa paremmasta maailmasta, siitä joka ei ole niin täynnä sitä huttua mitä päivittäin joka tuutista tungetaan, sanoisin jopa että se on toiminut minulle köyhän naisen terapiana. Ja nyt absurdisti siitäkin leikataan! Dokumenttien teosta haaveilevana tuntuu yhä voimakkaammin siltä, että niiden teko tulisi vain olemaan hippimäistä puuhastelua jota tehdään apurahojen ja työttömyyskorvausten voimin ja silti kituutellaan. Siksi olen toistaiseksi haudannut haaveet dokumenttien teosta kun ei siihen ole varaa. Ja kohta niitä näemmä ei saa edes katsoakaan. Tiputtakaa nyt ihmeessä sieltä työpaikoista vanhoja luutuneita ajatuksia omaavia jääriä, tinkikää typeristä visailuista sun muista joita hoitaa muutkin kanvavat ja TUKEKAA suomalaista dokumenttielokuvaa!!! Mikä voisi olla tärkeämpää ohjelmaa?
To 10.03.2011 @ 10:52
Taiteilijat ovat kautta aikojen joutuneet kamppailemaan, niin nytkin. Näkisin mielelläni tilanteen niin, että ehkä nyt on hippimäisen puuhastelun ja indie-tuotantojen aika. Me kaikki olemme jokatapauksessa hyvin vauraita, verrattuna moniin muihin. Maailmasta löytynee paljon ihmisiä, jotka tekisivät mielellään dokumenttielokuvia, jos vain saisivat käsiinsä sen edullisimmankin videokameran ja tietokoneen. Me olemme nukahtaneet siihen uneen, jossa taiteen tekemisen täytyy olla palkattua työtä. Lähes jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä elokuvamme ilman rahoitusta. Omaperäiset ja vahvat elokuvat löytävät kyllä tiensä pinnalle, vaikka ne olisi kuvattu amatöörikameralla. Jos ihminen todella haluaa tehdä elokuvan, hän tekee sen. Ei anneta tämän ajan painaa meitä alas. Älä hautaa haaveitasi.
To 10.03.2011 @ 12:23
Taiteilijat ovat kautta aikojen joutuneet kamppailemaan, niin nytkin. Näkisin mielelläni tilanteen niin, että ehkä nyt on hippimäisen puuhastelun ja indie-tuotantojen aika. Me kaikki olemme jokatapauksessa hyvin vauraita, verrattuna moniin muihin. Maailmasta löytynee paljon ihmisiä, jotka tekisivät mielellään dokumenttielokuvia, jos vain saisivat käsiinsä sen edullisimmankin videokameran ja tietokoneen. Me olemme nukahtaneet siihen uneen, jossa taiteen tekemisen täytyy olla palkattua työtä. Lähes jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä elokuvamme ilman rahoitusta. Omaperäiset ja vahvat elokuvat löytävät kyllä tiensä pinnalle, vaikka ne olisi kuvattu amatöörikameralla. Jos ihminen todella haluaa tehdä elokuvan, hän tekee sen. Ei anneta tämän ajan painaa meitä alas. Älä hautaa haaveitasi.
Olen Anonyymin kanssa täsmälleen samaa mieltä.Taiteen digitalisoituminen on raivannut tietä tavallisillekin dokumentti-,fiktio- sekä kokeellisten elokuvien tekijöille.Vuorovesi huuhtoo rantaan aina uutta ja mielenkiintoista katseltavaa ja huuhtoo sinne makaamaan jääneet ajopuut takaisin hiljaiseen hautaansa.Näin se menee luonnossa ja näin sen pitää mennä ihmisten lelämässäkin.Ja kukapa tietäisi elävästä elämästä enemmän kuin ns.harmaan sektorin taitajat, eri kulttuuriyhdistysten toimijat yms.henkilöt, jotka edustavat "herännäistä" vastakulttuuria. Odotan innolla nuorten ja vanhempienkin dokumentintekijöiden esiinmarssia uusilla tuoreilla näkemyksillään, jolloin dokumenttiprojektille voidaan keksiä uusi nimi tai heittää se nurkkaan pölyttymään.Dokumentti ei kuole koskaan.
To 10.03.2011 @ 13:44
Alakuloiselle Iikalle - häntä pystyyn ja nyt miettimään rohkeita, uusia tapoja rahoittaa dokumenttielokuvia! Otetaan mallia yliopistojen varainkeruusta - kaikesta YLEn tuottamasta sisällöstä luulen, että urheilun lisäksi juurikin dokkareille avautuisi mahdollisuus myös sponsorirahoitukseen.
Jos vertaa pitkään leffaan, ei YLEn rahoitusosuus ole sen huikeampi suhteessa budjettiin, mutta tuottajalla on mahdollisuus kerätä perinteisten tukiluukkujen lisäksi rahoitusta sponsoroinnin ja yritysyhteistyön kautta. Dokkaripuolella tuottajat eivät ole niin aktiivisesti muita rahoitustapoja etsineet, koska perinteisesti YLE on suhtautunut nihkeästi sponsorointiin - vaikka taannoin esim. hiihtoja katsoessa logojen vilistäessä silmissä jäi miettimään, miksi sponsorointi urheilussa olisi jotenkin soveliaampaa, kuin dokumenteissa. Kaupallisilla kanavilla ei selkeästi ole intohimoja luovia dokumenttielokuvia kohtaan, joten tuskin ottaisivat haastemiehen välityksellä YLEen yhteyttä, jos Dokumenttiprojektille haettaisiin oman budjetin ulkopuolista rahoitusta.
Teimme pienen kyselyn alueella liittyen sponsorointiin tässä taannoin. En oikeastaan ollut edes yllättynyt, että yksi jos toinenkin yritys ilmoitti kiinnostuksensa rahoittaa lyhyt- ja dokumenttielokuvaa, jos elokuvan sisältö liittyisi edes löyhästikin yrityksen edustamaan toimialaan. Meillä on tästä jo käytännönkin kokemusta - paikallinen keramiikka tehdas halusi dokumenttielokuvan. Ei mitään uutisjuttua, tv-reportaasia, yritysvideota, vaan taiteellisesti kunnianhimoisen ELOKUVAN, joka on hauska, herättää katsojassa tunteita, kestää aikaa ja on ammattilaisen tekemä. Täysi taiteellinen vapaus tekijälle. Olivat myös valmiita laittamaan siihen rahaa. Kiinnostavaa - minusta ainakin.
Tietysti tärkeää olisi, että teillä siellä Ylessä edelleen olisi se ohjelmapaikka, mihin tuotantoja saisi esitettäväksi, vaikka edes pienellä rahalla. Kuten itsekin totesit, iso osa rahoista dokumenttituotannolle tulee jo nyt ulkomailta - viitseliäät tuottajat löytävät kyllä rahat hyville tarinoille maailmalta, jos elokuvalla on levitys.
To 10.03.2011 @ 17:35
Taiteilijat ovat kautta aikojen joutuneet kamppailemaan, niin nytkin. Näkisin mielelläni tilanteen niin, että ehkä nyt on hippimäisen puuhastelun ja indie-tuotantojen aika. Me kaikki olemme jokatapauksessa hyvin vauraita, verrattuna moniin muihin. Maailmasta löytynee paljon ihmisiä, jotka tekisivät mielellään dokumenttielokuvia, jos vain saisivat käsiinsä sen edullisimmankin videokameran ja tietokoneen. Me olemme nukahtaneet siihen uneen, jossa taiteen tekemisen täytyy olla palkattua työtä. Lähes jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä elokuvamme ilman rahoitusta. Omaperäiset ja vahvat elokuvat löytävät kyllä tiensä pinnalle, vaikka ne olisi kuvattu amatöörikameralla. Jos ihminen todella haluaa tehdä elokuvan, hän tekee sen. Ei anneta tämän ajan painaa meitä alas. Älä hautaa haaveitasi.
"Me olemme nukahtaneet siihen uneen, jossa taiteen tekemisen täytyy olla palkattua työtä"
Anteeksi kuinka? Eikö dokumenttielokuvaa pidäkään tehdä ammattimaisesti? Runojen kirjoittaminen ei maksa kovinkaan paljoa. Ammattimainen dokumenttielokuvan tekeminen vaatii sitten taas jo pätäkkää. Ilman pätäkkää voi dokumenttiprojektin ohjelmapaikan lahjoittaa YouTubelle tai muulle täysin ilmaista ohjelmaa tarjoavalle "palveluntuottajalle". Sitäkö haluat? Suomessa vielä tarvitaan rahaa kaupan kassalla, joten olisi sitä palkattua työtä ihan kiva tehdä.
To 10.03.2011 @ 23:25
Toki dokumenttielokuvia ihanneyhteiskunnassa tehdään niin, että työstä saa palkan, jonka turvin voi keskittyä täysin työhönsä. Kannatan sitä ehdottomasti. Rahoituksen saamisen vaikeutuessa kaikki eivät saa tätä haluamaansa työtä. Siinä tilanteessa voi haudata ne elokuvalliset haaveensa tai miettiä vaihtoehtoisia tapoja niiden toteuttamiseen. On mahdollista olla päivät ahtaajana tai vaikka kaupan kassalla, viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa, sekä siinä ohella tehdä omaa dokumenttielokuvaa, jota nämä reunaehdot toki rajoittavat kovasti. Silti se on mahdollista. Mielestäni me nykyihmiset elämme niin helppoa ja yltäkylläistä elämää, että esittelemäni elokuvan tekemisen malli tuntuu aivan liian raskaalta. Elokuvan ammattimainen tuotantoketju ei yksin takaa taiteellisia arvoja sisältävän teoksen syntyä, ei toki omakustanne tuotantokaan. Niillä molemmilla on kuitenkin mielestäni onnistumisen mahdollisuutensa, jonka ratkaisee tekijän ammattitaito.
Pe 11.03.2011 @ 11:36
Toki dokumenttielokuvia ihanneyhteiskunnassa tehdään niin, että työstä saa palkan, jonka turvin voi keskittyä täysin työhönsä. Kannatan sitä ehdottomasti. Rahoituksen saamisen vaikeutuessa kaikki eivät saa tätä haluamaansa työtä. Siinä tilanteessa voi haudata ne elokuvalliset haaveensa tai miettiä vaihtoehtoisia tapoja niiden toteuttamiseen. On mahdollista olla päivät ahtaajana tai vaikka kaupan kassalla, viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa, sekä siinä ohella tehdä omaa dokumenttielokuvaa, jota nämä reunaehdot toki rajoittavat kovasti. Silti se on mahdollista. Mielestäni me nykyihmiset elämme niin helppoa ja yltäkylläistä elämää, että esittelemäni elokuvan tekemisen malli tuntuu aivan liian raskaalta. Elokuvan ammattimainen tuotantoketju ei yksin takaa taiteellisia arvoja sisältävän teoksen syntyä, ei toki omakustanne tuotantokaan. Niillä molemmilla on kuitenkin mielestäni onnistumisen mahdollisuutensa, jonka ratkaisee tekijän ammattitaito.
Tuskin ne elokuvat siitä paranee että ne hutaistaan kasaan kahvitunnilla kahvin ja pullan välissä. Mutta tietysti jos jokaisella tyopaikalla Suomessa tehtäisiin dokumenttielokuva kahvitunnilla niin laaja määrä voisi tuoda tietenkin esiin jotain mielenkiintoisiakin tuotoksia.
Yleisesti aiheesta: mielestäni lupamaksuvaroin pystyssä pysyvät yleisradioyhtiöt ovat identiteettikriisissä ja hukanneet sen syyn miksi ne on alunperin synnytetty. Loputon katsojien mielistely tuskin on tarpeen ja jos poliitikoilla (julkisen palvelun rahoittajilla) on vaikeuksia ymmärttää yhtiöiden tehtävää ehkäpä heitä kannattaisi yrittää valistaa miksi juuri pienyleisöjen palveleminen on tärkeätä moniarvoisessa yhteiskunnassa. Näin ulkoapäin näyttää että vika ei ole poliitikoissa tai kansassa vaan Yleisradion myyntimiehissä. Jos YLE:n perustehtävä lukuisista strategiasuunnitelmista huolimatta ei oikein välity päättäjille niin ehkäpä pitäisi vaihtaa myyntimiehiä eikä poliitikkoja.
Pe 11.03.2011 @ 12:51
Toki dokumenttielokuvia ihanneyhteiskunnassa tehdään niin, että työstä saa palkan, jonka turvin voi keskittyä täysin työhönsä. Kannatan sitä ehdottomasti. Rahoituksen saamisen vaikeutuessa kaikki eivät saa tätä haluamaansa työtä. Siinä tilanteessa voi haudata ne elokuvalliset haaveensa tai miettiä vaihtoehtoisia tapoja niiden toteuttamiseen. On mahdollista olla päivät ahtaajana tai vaikka kaupan kassalla, viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa, sekä siinä ohella tehdä omaa dokumenttielokuvaa, jota nämä reunaehdot toki rajoittavat kovasti. Silti se on mahdollista. Mielestäni me nykyihmiset elämme niin helppoa ja yltäkylläistä elämää, että esittelemäni elokuvan tekemisen malli tuntuu aivan liian raskaalta. Elokuvan ammattimainen tuotantoketju ei yksin takaa taiteellisia arvoja sisältävän teoksen syntyä, ei toki omakustanne tuotantokaan. Niillä molemmilla on kuitenkin mielestäni onnistumisen mahdollisuutensa, jonka ratkaisee tekijän ammattitaito.
Kyllä ja ei. Kyllä on mahdollista tehdä muun toimintansa ohessa, mutta silloin taso kärsii ja se saattaa kestää tuhottoman kauan. Kyllä, se on ammattitaidosta kiinni, molemmissa tekotavoissa. Ammattitaito kehittyy tehdessä, elokuvantekeminen on tekemisen kautta kehittyvä ammatti, mitä enemmän teet sitä, sitä enemmän toivottavasti kehityt siinä.
Jos Suomessa halutaan hyviä dokumenttielokuvia, niin silloin ammattimaisen elokuvantekemisen täytyy olla mahdollista. Vapaa-aikana harrastuspohjalta tehtäviä elokuvia en ole kieltämässä, en missään tapauksessa. Ne pöyhivät jämähtänyttä tekotapaa, mutta niidenkin valmiiksi saamiseen tarvitsee pätäkkää.
