UUSINTOJEN PUOLESTA
Katselin - monettakohan kertaa - Teemalta Hitchcockin erinomaista Notoriusta ja mietin, kuinka arvokkaita uusinnat ovatkaan. Oikeastaan uusintaan kelpaavilla tv-ohjelmilla pitäisi olla oma arvokertoimensa.
Hyvin usein Dokumenttiprojektikin saa toiveita uusinnoista. Miksi ei esitetä Kasvoista kasvoihin uusintana ( sähköposti perjantaina). Haluaisin niin nähdä Suomea rakentamassa, jäi tallentamatta ( keskiviikon sähköposti). Tuleeko se jalkapallo-erotuomarijuttu koska Areenaan tai uusintana. (myös keskiviikko).
Kaikki nämä dokumenttielokuvat on esitettty uusintana, parhaat viisi - kuusi kertaa. Ja tässä on dokumenttielokuvan - kuten myös hyvän draaman tai sarjan - erityinen lisäarvo. Ne on tehty ikuisiksi, kestämään uusintoja, jäämään kansakunnan muistiin.
Tietysti televisio , kuten mikä tahansa media , tarvitsee tuotantovirtaa. Ohjelmia, jotka esitetään kerran tai kaksi ja sitten ne unohdetaan, ne poistuvat olemassaolosta.
( Ja aina tästä ohjelmavirrasta osa jää elämään: koulusurmat uutisissa, sykähdyttävä talk-show, erinomainen ajankohtaisraportti, hieno lauluesitys viihdeohjelmassa, ikimuistettava sketsi.Elävä arkisto on erinomainen esimerkki siitä, kuinka moni televisio-ohjelmista jää aikansa merkkeinä elämään arvokkaina tallenteina.)
Mutta itsenäisinä teoksina, sitoutumatta ajankuvatekijään elokuvat, draamat ja dokumenttielokuvat ovat kestävän tuotannon ydintä. Parhaita niistä voidaan katsoa uudelleen ja uudelleen ajasta, paikasta tai katsojasta riippumatta.
Ja se tekee niihin uhratut varat erityisen perustelluiksi.
Mitkä esimerkiksi Dokumenttiprojektin tuotannosta tulevat varmasti elämään ja niitä katsotaan 10, 20, 50 vuoden kuluttua?Nopeati muistista: varmasti sellaiset kulttuurihistoriaa tallentavat elokuvat kuin Mikko Niskanen ja Vesku. Naisten näkökulman sotaan tuova Tuntematon emäntä, arkaistisen mustalaislaulun mestarista Hilja Grönforsista kertova dokumenttielokuva Eihän tämä maa minun omaniole, huumekulttuurin kuvaus Reindeerspotting, päiväkodin vuoden tallentava Katso minuuun pienehen, paperiteollisuuden kriisin kristallisoiva Kone 17, eduskunnan valiokuntatyöskentelyä läpivalaiseva Liikkumavara, tuotannossa olevat Matti Nykänen ja Kimmo Pohjonen.
Jne..jne.. onhan niitä. Miksi kirjoittaa asiasta? Että jokainen dokumenttielokuvien parissa työskentelevä muistaisi ajatella ideoita työstäessään, näkökulmaansa valitessaan rahoituspäätöstä tehdessään myös sitä: onko tämä arvokasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua.Jos vastaus on kyllä, yksi pitkä askel elokuvan oikeutuksen tiellä on astuttu.
