Kotka – kaksi erilaista mieskirjailijaa ja haparoivaa rakkautta
Kotkan matkaamme valmistellessa eteeni sattui hauska pätkä Toivo Pekkasesta. Katkelma on muistaakseni Leena Griinarin toimittamasta kotkalaisen kirjallisuuden antologiasta Hellahuoneesta maailman merille. Toivo Pekkanen oli kuulemma hankala haastateltava.
Ilta-Sanomien toimittaja Seija Jokinen kirjoittikin hänestä vuonna 1955 näin: "Tekisi mieli kysyä, voidaanko uransa alkutaipaleella kamppailevalle lehtimiehelle antaa vaikeampaa tehtävää kuin haastattelukäynti kirjailija Toivo Pekkasen luona. Varsinkin jos otamme huomioon ne vaikeudet, jotka ovat kohdanneet kokenutta ranskalaista naisreportteria samassa puuhassa, vaikeudet, jotka saivat hänet päätymään tulokseen, että kirjailija on jokseenkin ikävystyttävä suomalainen puu-ukko."
Me kirjamaalaiset saimme Kotkassa haastatella aivan toisenlaista miestä, Jari Järvelää. Järvelä vastaili mallikkaasti kysymyksiimme hänen uusimmista teksteistään ja viihdytti meitä sen lisäksi huimilla tarinoillaan erilaisista kummallisista sattumuksista, joita hänelle ja hänen ystävilleen oli käynyt – nämä tosin off the record. Minulla heräsi halu tehdä Järvelästä dokumentti – ei kirjailijana vaan jutunkertojana. Sain myös kuunnella Järvelän iPodista loisteliasta kotkalaista punkkia. Ypö viis -yhtyeen Karhulan poikii Live ilmestyi ensi kerran 1979 ja nyt siitä on otettu uusintapainos.
Kotka palaa
Kotka palaa
Läpi koko kaupungin, läpi koko yön
autot ajaa, katuu kuluttaa
mitään ei tapahdu ja kukaan ei tee mitään
kaikki istuu kotona ja kattoo telkkarii
Kotka palaa tylsyydessään alas
Kotka palaa
Kotka palaa tylsyydessään alas
Kotka palaa
Minua Kotka ei tylsistyttänyt lainkaan, sinne uudestaan!
PS. Kotkassa Kirjamaan lukupiirissä käsiteltiin Jari Järvelän viimeisintä, Romeo ja Julia -romaania. Keskustelun tuoksinassa esille nousi kysymys, osaako kirjan teini-ikäinen päähenkilö oikeastaan rakastaa. Kuvaako kirja todellista rakkautta? Asia jäi vaivaamaan mieltä. Tulin siihen tulokseen, että kirjan rakkaus ON todellista. Vaikka kyky rakastaa olisikin vielä (esimerkiksi iän takia) "vaillinainen", kirjan päähenkilö rakastaa kaikin voimin. Ja kenelläpä se rakkauden kyky olisikaan täydellinen?
