Uraania ja Loviisan boheemi
Vaikka loviisalaiset varmasti toivoisivat, että idyllinen merenrantakaupunki muistettaisiin puutaloistaan ja 1700-luvulta säilyneistä linnoituksista, mekin teimme niin kuin monet muut.
Mekin muistimme Loviisan ydinvoimalasta ja matkustimme kaupunkiin hyräillen Eppu Normaalia: ”Uraani halkeaa ja tuottaa lopun valkeaa, mutta millään muilla mailla kuin Suomella, se ei oo riskiä vailla…” Riskiä vailla? Esimerkiksi tätä pohti matkaamme lähtenyt Risto Isomäki.
Minulle Loviisasta tulee jäämään mieleen myös loviisalaistunut kirjailija, todellinen boheemi, Daniel Katz. Katz – muistan nimen jo lapsuuden kodin kirjahyllystä. Saksalaisen sikakoiran ostin isälleni lahjaksi samana vuonna kun kirjoitin ylioppilaaksi. Daniel Katz saapui tapaamiseemme hilpeänä edellisillan juhlimisesta ja sanoi minua Aulikki Oksasen näköiseksi. Ne letit. Loviisalaisen kuuluisuuden taisivat tuntea melkein kaikki: puutalon kulmassa olevan pienen baarin porukka, lounastauolla päivän lehteä ostamaan lähtenyt poliisi ja ravintolahotellin tyylikäs hovimestari.
Daniel Katz esitteli minulle kolme paikkaa Loviisasta: kantaravintolansa (yhden niistä), Loviisan keskustorin ja lopuksi uskomattoman vanhan hirsitalon Liljendalissa, missä Katz on vielä jonkin aikaa sitten asunut ja jonka pihalla olevassa pienessä mökissä on syntynyt suomalaista proosaa, jota sävyttää inhimillisyys ja itseironia – vaikkapa juutalaisuudenkin suhteen. Toimittajana pääsin tuollaiseenkin kummalliseen paikkaan, mutta.
Mutta. Kill Your Darlings - ensimmäisiä asioita, joita opin, kun aloitin toimittajan työt. Näin kävi Daniel Katzin Minun Loviisallenikin. Kirjamaan tämäniltaisessa ohjelmassa puhutaan ydinvoimasta, mutta Liljendalin ihmeellisessä puutalossa ei käydä. Mutta ehkä ohjelmamme nettisivulle ilmestyy vielä tämän kevään aikana salaperäinen seikkailu Liljendalissa. Sitä odotellessa!
