Miksi kuulostan Tampereella turkulaiselta ja vaikea vuoden 1918 haaste
Synnyin Helsingissä 1. joulukuuta 1973. Olen elänyt koko elämäni Helsingissä. Puhun mielestäni helsinkiläisittäin painottunutta yleiskieltä, en slangia, mutta niinkuttelen kyllä riittämiin, jotta minut tunnistaa pääkaupunkilaiseksi.
Helsinkiläisidentiteetistäni huolimatta, minua luullaan Tampereella turkulaiseksi. Puheen takia. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui Tampereen Ylioppilastalon takahuoneessa 12 vuotta sitten erään rokkikeikan jälkeen. Ja nyt, hetki sitten uudestaan. Suhtaudun positiivisesti sekä Tampereeseen että Turkuun, kunhan pohdin syytä tähän väärinkäsitykseen. Miksi kuulostan Tampereella turkulaiselta?
Kirjamaan Tampereen retkellä tapasimme miehen, joka on pohtinut monen muun merkittävän asian lisäksi juurien merkitystä esseekirjassaan Maltillinen Hutu. Kirjan kirjoittajan, tamperelaisen tutkijan Olli Löytyn omat juuret ovat Suomessa, mutta hän on käynyt syntymässä Lounais-Afrikassa, Namibiassa, lähetyssaarnaajan poika kun on. Maltillinen hutu liikkuu Afrikan ja Tampereen maisemissa ja pohtii kulttuurien kohtaamisia. Kirja kannattaa myös lukea, jos haluaa ravistella monikulttuurisuuden käsitettä. Me hoemme monikulttuurisuus-sanaa turhan usein vain kertoaksemme, miten suvaitsevaisia osaammekaan olla.
Tampereella tartuimme myös hankalaan ja ylitsepursuavan paljon käsiteltyyn aiheeseen, vuoteen 1918. Ylen kirjasto pakkasi matkaamme laatikollisen kaunokirjallisia teoksia, joissa tuota vuotta käsitellään. Niitä oli 68!
Haaste oli hirvittävä. (Kokikohan Reidar asian niin?) Miksi vuosi 1918 ei jätä meitä rauhaan? Ei minuakaan.
