Revittelevä elämäkerta?

Luin pitkästä aikaa elämäkerran. Havahduin, etten ole vuosiin lukenut elämäkertoja, joita kuitenkin teinityttönä ja vähän sen jälkeenkin kahlasin ahkeraan. Marianne Faihtfull, Pentti Saarikoski, Andy Warhol, Frida Kahlo, Chaplin ja tietenkin venäläisten kirjailijoiden elämäkertoja opiskeluaikoina. Ilja Ehrenburgin muistelmateos Ihmisiä, vuosia, elämää ansaitsee lisäpisteen hyvästä nimestäään.
 
Kirjamaan Porvoon retkeä varten luin - tietenkin - Merete Mazzarellan kirjan Fredrika Charlotta o.s. Tengström – kansallisrunoilijan vaimo. Kirja oli monella tapaa kiinnostava ja tunteita herättävä, mutta lukupiirissämme nousi myös esille kiinnostava kysymys siitä, millainen modernin elämäkerran pitäisi olla.
 
Olisiko Runebergien elämää pitänyt kaivella röyhkeämmin, jotta oppisimme ymmärtämään paremmin kauan sitten elänyttä ihmistä? Saako elämäkerrassa revitellä kiusallisillakin – tai aroilla – yksityiskohdilla?
 
Anna