Maraton ei ole välttämättä vakava asia
#1
Madellen juostu maraton ei ole mahdoton urakka terveelle ihmiselle, joka on tottunut liikkumaan ja kuntoilemaan kohtuullisesti.
Viime vuoden keväällä pari maratonia juossut kaverini kyseli lähtisinkö hänen kanssaan juoksemaan Espoon juhlavuoden maratonin syksyllä. Minäkin olin kyseisen matkan taivaltanut hyväkuntoisena lähes 20 vuotta aikaisemmin. Kieltäydyin kunniasta vedoten vähäisiin, lähinnä satunnaisiin juoksulenkkeihin viime vuosina. Aktiivi liikunta on rajoittunutkin lähinnä työmatkapyöräilyyn kesät talvet. Silläkään ei kovin paljon voi leuhkia, sillä Pasilan linkkitornin ja kodin välinen etäisyys on vain noin 1,5 kilometriä. Juhannukseen mennessä kuitenkin olin juossut jo monta yli kympin lenkkiä ja homma tuntui sujuvan.
Kesälomalla täysi tauko, lomakohteissa Ranskan viinitiloilla käynneistä huolimatta tuli kyllä käveltyä paljon. Mutta sitten elokuussa päätin, että maratonillehan lähden ja aloitan tehoharjoittelun. En ehtinyt käydä kuin pari viikkoa joka toinen päivä pitkällä lenkillä, kun äkkinäisen juoksumäärän kasvun vuoksi juoksu kävi kivuliaaksi. Ehkä tämä oli sitä penikkatautia. Eipä siinä muuta ollut tehtävissä kuin täysi juoksukielto päälle.
Viikkoa ennen syyskuun lopulla juostua maratonia oli viimeinen ilmoittautumispäivä ja lähdin silloin kokeilemaan, miten lenkkipolulla eteneminen sujuisi. Juoksu kulki kivuitta, joten ilmoittauduin.
Maratonilla juoksu tuntui kuitenkin tahmealta ja pitkien lenkkien endorfiinihumalaa ei jostain syystä tullut ollenkaan. 25 kilometrin jälkeen ilmeisesti energiavarastot oli aika hyvin hyödynnetty. Mutta eipä se tullut yllätyksenä. Loppumatka olikin hitaampaa matelua ja lopulta kävelyä, mikä sekin alkoi hengästyttämään. Veressä ei enää happi kulkenut toivotulla tavalla, liekö enää päässäkään. Loppuaika venähti lähes viiteen tuntiin, mutta maaliin pääsin kuitenkin virkeänä, matkan aikana riittävästi nesteitä nauttineena. Olo maalissa oli kiva kovasta urakasta suoriutuneena. Ja tietenkin myös siksi, että rääkki loppui.
Juoksusta jäi kuitenkin positiivinen fiilis. Tästä voisi tehdä jokavuotisen happeningin. Mutta koetusta maratonista heräsi myös ajatus, että tämän voisi tehdä toisinkin, hieman paremmin juoksulle valmistautuneena. Maraton olisi haastavaa juosta kokonaan, nyt meni lopussa kävelyksi. Päämäärä olisi kuitenkin mukava saavuttaa ilman mitään järjestelmällisiä juoksuohjelmia ja kalentereita, rennolla asenteella henkistä puolta unohtamatta.
Ulkona on useimmiten kova pakkanen/liukasta tai lunta/loskaa. Ei ole kiva juosta, ei. Juoksukilometrejä on tähän mennessä tänä vuonna nolla. Onneksi kunnon kohentamiseksi ja oikean juoksufiiliksen nostattamiseksi voi harrastaa jotain muutakin. Aikaa on vielä puolisen vuotta.
Oletko sinä juossut maratonia hieman vaatimattomammin harjoitelleena?
Linkkejä:
- Hollantilainen juoksi Ylläksellä maratonin puolialastomana
- Toimittaja Mikko Hannula kirjoittaa kolumnissaan huolellisesta valmistautumisestaan ensi syksyn maratonille Lahdessa YLE Urheilun sivuilla: Elämäni maraton (YLE Urheilu)
- YLE Teeman sivulla kysymyksiä ja vastauksia juoksemisesta
Jorma Kivistö / yle.f-etusivutoimitus
(Tiivistelmän blogista voi lukea myös YLE Teksti-TV:n sivulta 835)
4 kommenttia
Su 15.03.2009 @ 14:13
Terve,
sinulla on mielenkiintoinen näkökulma harjoitteluun. Uteliaana kysyn, kuuluuko treeniohjelmaasi muutakin kuin fyysistä harjoittelua, esim kulttuuririentoja?
Ti 17.03.2009 @ 18:20
Vähäisestä harjoittelusta.........
Itse olen juossut kaksi maratonia suht. vähällä juoksulla. Ensimmäiseen juoksin 300 km ja toiseen 400 km. Nämä määrät keräsin 4 kuukauden aikana ennen maratonia. Toki pyöräilin, sauvakävelin hieman vaimon kanssa jne. siihen lisäksi.
Se on tällaiselle tavalliselle taatelintallaajalle käsittääkseni parempikin kuin monotoninen jolkuttelu 5-6 kertaa viikossa -->jalkavaivat !!
Hyvin menee, kun malttaa aloittaa rauhallisesti ja kuuntelee kroppaa ja tuntemuksia. Kiristää sitten ruuvia pikku hiljaa.
Kaikenlaiset lihasvaivat ja suoranaiset -vammat on kyllä syytä olla poissa, kun viivalle lähtee. Itselläni on toiminut 5-7 päivän totaali lepo ennen maratonia. Ainoastaan muutama päivä ennen maratonia olen käynyt juoksemassa maratonvauntia 15 min., siinä kaikki viimeiselle viikolle.
Ajat on olleet 4,17 ja 3,51 eli määriin nähden kaikki on natsannut itse maratonissa. Ei vaivoja, pistoksia tms. ja hissukseen vauhtia kiristäen. Matkaa kyllä riittää......
