Parempia aikoja maratonille

#9

Syksyn koitos, maraton, on nyt juostu. Tavoite päästä maaliin juoksemalla koko matkan toteutui. Kohtuullinen harjoittelukin näyttää nyt todistettavasti auttaneen. Aika parani 40 minuutilla verrattuna viime vuonna lähestulkoon harjoittelemattomana tehtyyn rutistukseen. Mutta tämä ei riitä. Tulevina vuosina aika pitää saada paremmaksi. Ajanparannusvinkit koskevat erityisesti Espoon Rantamaratonia, mutta ne voi ottaa soveltuvilla tavoilla käyttöön muillakin maratoneilla.

Espoon metron rakentamiseen vauhtia

Ensimmäisenä ei tule mieleen, että maratonillakin voi huijata. Tähänkin on kuitenkin olemassa pitkät perinteet. Pariisin olympiamaratonilla vuonna 1900 ranskalaiset Michel Théato ja Emile Champion hyödynsivät epäselvästi merkittyä maratonreittiä ja kotikaupunkinsa sokkeloisten katujen tarjoamia oikaisumahdollisuuksia. He saivat ylivoimaisen kaksoisvoiton. Samassa juoksussa ruotsalainen Ernst Fast eksyi reitiltä noudatettuaan paikalliselta poliisilta saamiaan ohjeita. Vahvistamattoman nettilähteen mukaan ruotsalaisjuoksijan väärään suuntaan ohjannut lainvartija oli virheestään niin pahoillaan, että ampui itsensä pari päivää myöhemmin.

Neljä vuotta myöhemmin Saint Louisin olympiamaratonilla yhdysvaltalainen Fred Lorz sieppasi lennosta taksin kramppaavien jalkojensa takia (jotkut lähteet kertovat Lorzin hypänneen toimitsijoiden autoon). 18 kilometrin kuluttua hän kuitenkin oli jälleen voimissaan ja päätti juosta maaliin. Stadionilla ei automatkasta tiedetty ja Lorz palkittiin voittajana. Lorz menetti kultamitalinsa autokuskin tunnistettua sanomalehden kuvasta olympiavoittajan kyytiläisekseen. Lorz väitti myöhemmin tapauksen olleen vain vitsi.

Edellä mainitut huijaukset eivät ole vain osa maratonjuoksujen muinaista historiaa. Kyllä osataan postmodernina aikanakin. Rosie Ruiz Vivas voitti vuoden 1980 Bostonin naisten maratonin ennätysajalla. Kun ällistyttävän hyvää juoksua tutkittiin tarkemmin, ei Vivasia löytynyt videonauhoilta. Vivas hyppäsi radalle juoksun loppupuoliskolla. Ennen huijauksen paljastumista Rosie selitti hyvää suoritustaan sillä, että tunsi olonsa energiseksi aamulla. Huijauksen paljastuttua kävi ilmi, että Rosie oli huijannut myös New Yorkin maratonilla, jotta saisi tuolle Bostonin maratonille tarvittavan ajan. Freelance valokuvaaja Susan Morrow ilmoitti tavanneensa hänet New Yorkin metrossa juoksun aikana.

Eräässä New York City maratonissa tehdyssä tarkastuksessa todettiin, että 200 tarkastetusta juoksijasta 3 % huijasi, eli matkusti metrolla, oikaisi tms. Suhteutettuna koko juoksijamäärään, New Yorkin maratonilla huijaisi noin 700 juoksijaa.

Metro rakennettaneen lähivuosikymmenenä Espooseenkin. Metroreitin pitäisi kulkea kätevästi nykyisen maratonreitin maisemissa. Tämä avaakin suuria mahdollisuuksia aikojen parantamiselle.

Talonmiehet takaisin

Erilaiset piristeet ovat myös olleet mukana olympiahistorian ajan. Vuonna 1904 Sain Louisin maratonilla lopulta maratonsankariksi nostettu Thomas J. Hicksille annettiin 27 kilometrin kohdalla strykniiniä munanvalkuaisen kanssa. Sama hoito toistui 32 kilometrin kohdalla, jolloin hänelle annettiin lisäksi brandyä. Viimeisillä kilometreillä Hicks sai lisää vielä lisää brandyä. Myöhemmin hänen valmentajansa kirjoitti, että Hicksin voitto johtui suurelta osalta kilpailijoita paremmasta juoksun aikaisesta huollosta. Tosin Hicksillä taisi olla hengenlähtö lähellä, sillä maaliin tultuaan hän menetti tajuntansa ja herättelyyn meni monta tuntia. Kestävyyttä edistävä strykniini tunnetaan paremmin voimakkaana myrkkynä.

Piristeitten ja dopingaineitten käytön aloittaminen voi olla monelle amatöörille liian iso kynnys. Lisäaineiden käytön takana onkin usein joku ulkopuolinen henkilö tai organisaatio, joka auttaa asiassa. Martti Vainion vuoden 1984 doping-pistoksen piikittäjäksi löytyi talonmies Alpo Nyrönen.

On valitettavaa, että taloyhtiöt ovat jo monet vuosikymmenet ulkoistaneet talojensa hoidon huoltoyhtiöille. Ennen tutut talonmiehet olivat nopea ja luotettava apu moniin asukkaiden eri tarpeisiin. Tarvetta heidän monipuolisille palveluilleen olisi nykypäivänäkin.

Työttömyydestä voi olla hyötyäkin

Heinäkuun Talouselämä-lehti lainasi usalaista Wall Street Journalia, missä kirjoitettiin, että taantuma saa ihmiset tekemään kaikenlaista hullua, kuten juoksemaan kovempaa. Yhdysvalloissa maratonajat ovat tänä vuonna parantuneet lähes kaikissa ikäryhmissä. Bostonin maratonille vaaditun kovan aikarajan alittaa tämän vuoden tilastojen perusteella 4,6 prosenttia kaikista maratoonareista, mikä on 39 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Artikkeliin oli haastateltu muun muassa 47-vuotiasta herra Gobisia, joka juoksi huhtikuussa Bostonissa oman ennätyksensä, 3.09. Gobis oli saanut viime marraskuussa potkut johtajan hommistaan ja oli ehtinyt työttömänä ollessaan harjoitella enemmän. Yliopistosta valmistuvat nuoret eivät löydä työpaikkaa vaan voivat käyttää enemmän aikaa juoksemiseen.

Suomenkaan taloudessa ei mene hyvin. YLEn Teksti-TV:n toimituksessa on seurattu vuosikausia Espoon kaupungin alueen sisällä olevan Kauniaisten kaupungin nuorisotyöttömien lukumäärää, joka on viimeisen kymmenen vuoden aikana korreloinut hämmästyttävän tarkasti sen kanssa, miten Suomen taloudessa pyyhkii. Yleensä ei ole alle 20-vuotiaita työttömiä yhtään, mutta viime vuonna heitä alkoi jo ilmaantua ja elokuussa heitä oli jo kuusi. Tilanne alkaa siis olla katastrofaalinen. Nyt työpaikkaa vailla olevat pitäisikin ohjata lenkkipoluille. Vuosi aikaa harjoitella maratonille.

Vuoden loppusaldo

Aloitin tämän blogisarjan kirjoittamisen alkuvuodesta tähtäimessä 20.9.2009 juostu Espoon Rantamaraton. Päämääränä oli päästä sellaiseen juoksukuntoon, että jaksaisin juosta koko matkan. Vuosi sitten puhti loppui ja loppumatka meni kävelyksi. Tuli mieleen, että kannattaisi ehkä harjoitella.

Harjoitusfilosofiani punainen lanka oli rentouden ja liikunnan ilon säilyttäminen. Helmikuussa marssin aluksi työpaikkaliikunnan jooga- ja kuntonyrkkeilytunneille kesään asti. Jooga teki hyvää kuntonyrkkeilyssä aluksi kipeytyville raajoille.

Vasta kesäkuussa astelin lenkkipoluille sään lämmettyä siedettäviin lukemiin. Koska lenkille ei vain jostain syystä tule lähdettyä usein, otin tavakseni juosta pitempään silloin kun lähdin lenkille. Kesäkuun alusta syyskuussa juostuun maratoniin oli aikaa 16 viikkoa. Tuona aikana kävin lenkillä 24 kertaa, eli noin 3 kertaa/2 viikkoa. 10 – 25 km mittaisista lenkeistä kertyi yhteensä 360 km, eli keskimitta yhdelle juoksuharjoitukselle oli 15 km. Maratonin loppuajaksi sain 4.09.44, mihin olen tyytyväinen.

Nyt kun maratonista on kulunut pari päivää, on mielessä jo käynyt ajan parantaminen 3:lla alkavaksi. Harjoittelumäärää on ehkä vielä mahdollisuus hieman nostaa. Niin on tehtäväkin, sillä metro ei ole vielä ensi vuonna valmis, asuintalossani ei ole talonmiestä, eikä minua ole uhattu vielä potkia pois työstäni. Mutta ensin matelija lepää hetken talvihorroksessa.

(Tämä blogi löytyy myos tiivistettynä YLE Teksti-TV:n Kuntoliikuntasivuilta)

Lähteitä ja linkkejä:

YleX Iltapäivän haastamat rokkarit pääsivät myös maratonkuntoon Espoossa

Mobile: 5 tapaa juosta maraton

Maratonin esittely YLE Urheilun Peking-sivustolla

Aamulehti: Doping - turha takaa-ajo

J.P. Roos: Maratonmiehen elämä

Elävä arkisto: Martti Vainio, talonmies ja steroidit

Talouselämä 16.7.2009: Työtön juoksee kovempaa