Maratoonarin paluu – mitä se on?
#7
Kesäloma on ohi ja edessä paluu arkeen. Lenkkeilyt jäivät neljän viikon aikana viiteen kertaan. Aloitin lomani Espanjassa 10 päivän lomalla. Loman loppusaldo oli muutama lisäkilo ja ahtaissa kengissä hankitut rakot, mikä esti lenkkeilyn heti loman jälkeen. Harvoista harjoituskerroista huolimatta loppuloman aikana lenkit pitenivät jopa yli 20 km pituisiksi. Tämän pituisia lenkkejä en ole ikinä ennen juossutkaan. Harvoja lenkkejä voinkin nyt perustella pitkien lenkkien vaatimilla pidemmillä palautumisjaksoilla.
Rankasta harjoituksesta palautumisessa on oikeastaan samankaltaisesta ilmiöstä kuin lomaltapaluussa. Suurin osa vuotta puurretaan töitä kovaa tahtia (ne onnekkaat, joilla tänä päivänä töitä vielä on), ja tämäkin vaatii kesäloman pituisen palautumisjakson. Moni haaveilee jo oitis seuraavasta palautumisjaksosta ensi kesänä. Mutta nyt on koittanut paluun aika.
Palautuminen on tärkeä osa harjoittelua sen tuloksellisuuden kannalta. Lihaksisto ja verenkiertoelimistö vahvistuvat juuri tämän palautumisjakson aikana. Palautuminen suojaa ylirasitukselta ja rasitusvammoilta. Liiallinen harjoittelu voi kostautua haluttomuutena lenkkipolulla ja kehitys taantuu. Tällöin ollaan ilmeisesti ylikunnossa. Ylpeänä voin sanoa, että riittävä palautuminen on se osa-alue harjoittelussani, josta olen osannut huolehtia parhaiten.
Kovasta rasituksesta palautumista edistää levon ja lihashuollon lisäksi pian harjoituksen jälkeen nautittava ravinto (riittävä neste, suola, hiilihydraatit ja proteiini). Lihasten täydelliseen palautumiseen kovasta rasituksesta voi kulua jopa useita päiviä.
Toisaalta, oikeat urheilijat harjoittelevat oikein hyväkuntoisina päivittäin. Minulla ei ole ikinä sujunut vaativampi harjoittelu peräkkäisinä päivinä. Tilanne on oikeastaan sama kuin alkoholin kanssa. Kahtena peräkkäisenä päivänä ei kykene ryypiskelemään. Ehkä siksi minusta ei ole tullut alkoholistia. Eikä siis myöskään urheilijaa.
Mutta mitä paluu ja palautuminen tarkasti ottaen tarkoittavat? Sanat ”paluu” ja ”palautuminen” oikeastaan edellyttävät ja tarkoittavat saapumista takaisin samaan tilaan, mistä oli lähtenyt. Onko tällainen palautuminen oikeastaan mahdollista. Asiasta kiisteltiin kiihkeästi juuri niinä vuosina, kuin maraton tarun mukaan juostiin ensimmäisen kerran Kreikassa vuonna 490 eaa. Silloin nimittäin etsittiin kiihkeästi filosofisia perusteita olevalle ja totuudelle.
Parmenides oli sitä mieltä, että liike, syntyminen ja häviäminen ovat mahdottomia. Hänen edustamansa suuntaus metafysiikka katsoo, että maailmassa ei tapahdu kehitystä. Se näkee esineet, asiat ja oliot toisistaan riippumattomina, vailla keskinäistä yhteyttä ja vuorovaikutusta. Liikettä ja muuttumista koskevat käsitykset olivatkin Parmenideksen mielestä "kuolevaisten mielipiteitä", arkipäiväiskäsityksiä maailmasta, joista on erotettava filosofia, oppina aistihavainnon ulottumattomissa olevasta totuudesta. Jos ajattelisin näin, olisin siis sitä mieltä, että lomalta töihin paluuni jälkeen tulin samaan paikkaan takaisin ja homma jatkuu kuten ennenkin. Rankalta lenkiltä palauduttuani olen samassa tilassa kuin ennen lenkkiä.
Vastakkaisista mielipiteistään tuli tunnetuksi dialektisen ajattelun perustaja Herakleitos. Hänen mukaansa kaikki liikkuu ja muuttuu toiseksi. Häneltä on peräisin slogan "ihminen ei voi astua kahta kertaa samaan virtaan". Herakleitos painotti ilmiöiden keskinäistä yhteyttä sekä vastakohtien ja vastakkaisten voimien käsittämistä muuttuvuuden syyksi. Jos ajattelisin näin, olisin siis sitä mieltä, että lomalta töihin palattuani olenkin hieman muuttunut ja olen tullut takaisin jollain tavalla erilaiseen työpaikkaan. Rankalta lenkiltä palauduttuani huomaan, että jotain kenties positiivista on tapahtunut fyysisen kuntoni suhteen.
Nämä filosofiset suuntaukset, metafysiikka ja dialektiikka, jatkoivat sittemmin omaa elämäänsä ohjaten tieteen eri alojen kehitystä seuraavien vuosituhansien aikana. Arkielämän ajattelussa useimmat luultavasti ja toivottavasti ajattelevat, että asiat voivat kehittyä ja muuttua. Ihan vain oman itsensäkin kannalta.
Mieleeni tulee Almodovarin hieno elokuva Volver (Paluu), missä eräs nainen herää kuolleista. Kuolemasta elämään palattuaan hän ja läheiset löytävät anteeksiannon ja lohdun muuttuneina ihmisinä. Se on vain tämä tuuli, mikä tekee ihmiset hulluiksi.
Linkkejä:
Antiikin filosofit pelaavat jalkapalloa saksalaisia filosofeja vastaan: Monty Python YouTubessa
Parmeniden ja Herakleitoksen filosofiasta: Kommunistisen nuorisoliiton seminaari 2001: Dialektisesta materialismista
Palautumisesta Suomen Olympiakomitean sivuilla
YLE Teksti-tv:n kuntosivut s. 830 alkaen
