Suunnittelija Tauno Tarna kollegansa ja ystävänsä Kaj Franckin esineiden jäljillä 25.10.2008

Kirppiksellä kierteli Sarviksella elämäntyönsä tehnyt muotoilija Tauno Tarna. Tarna oli Kaj Franckin oppilas ja sittemmin hyvä ystävä ja kollega. Kaj Franckia taas on sanottu suomalaisen muotoilun omatunnoksi. Hänestä muotoutui uransa aikana niin taidesuunnittelun edelläkävijä, kansainvälisesti palkittu keramiikka- ja lasimuotoilun modernisti, kuin alansa arvostettu opettaja ja esikuvakin. Franckin laaja-alainen suunnittelutyö pitää sisällään kauniita arkiastioita, upeaa designlasia, tuttuja aterimia, alkuaikojen harvinaisempia painokangaskuoseja… Ylipäätään valtavan määrän niin tunnettuja kuin tunnistamattomaksikin jääneitä esineitä, jotka ovat kaunistaneet kotejamme vuosikymmenten ajan. Franck nimenomaan halusi tehdä ihmisille kauniita, käytännöllisiä ja edullisia käyttöesineitä, mutta tämän lisäksi häntä pidetään vahvana vaikuttajana suomalaisen taidelasin syntyyn.

Tauno Tarna on keräillyt Kajn esineitä 60- luvun lopulta lähtien. Tarnan reilun tuhannen esineen kokoelma koostuu lähinnä lasi- ja keramiikkaesineitä. Koko keräilyn alullepanijana, innoittajana ja kannustajana toimi tavallaan Franck itse. Tarna kertoo, että hän oli saanut työstään ylimääräisen kuukausipalkan ja päätti hankkia niillä rahoilla ystävänsä Franckin esineitä. Kaj oli valinnut Nuutajärven tehtaalle lasiesineitä pöydällisen: Näistä valittiin ensin osa museon kokoelmiin ja loput päätyivät Tarnalle. Franck suhtautui positiivisesti Taunon keräilyyn, tahtoi auttaa neuvomalla niin, että kokoelmaan valikoituisivat parhaat esineet. Ensimmäiset esineet olivat taidelasia, joka oli jo silloin hinnoissaan. Eniten Tauno on kuitenkin halunnut koota kokoelmaansa sarjatuotettuja, normaaleja joka kodin esineitä, jotka ovat siis käyttöön tarkoitettuja.

- Taidelasi on kallista, koska ne ovat esineinä usein ainutkertaisia, uniikkeja. Keräilijälle täydellisen kokoelman hankkiminen on kallista ja hankalaa. Ryhdyin hankkimaan kokoelman jatkoksi myös muita Kajn esineitä, sillä hän oli nimenomaan käyttöesineiden puolestapuhuja ja hän suunnitteli niitä paljon. Käyttöesineistä voi saada koottua vaikka kuinka kattavan kokoelman, kertoo Tarna ja jatkaa: - Franck ei osallistunut kokoelman arkiesineiden valintaan, se on kyllä ollut minun ja vaimoni varassa. Me molemmathan olimme hänen oppilaitaan silloisessa Taideteollisuusopistossa.

Keräilijälle Franck on haastava kohde siitäkin huolimatta, että esineitä on valtavasti. Franck oli etunenässä ajamassa alas ns. tähtikulttia. Hän siis vastusti ajatusta siitä, että suunnittelija on tärkeämpi kuin esine ja tahtoi siksi, että varsinkin arkiesineissä tekijän nimeä ei huomioitaisi. Siksi tekijätietoja varsinkaan sarjaesineistä ei aina ole löydettävissä. Tauno pohdiskelee, että keräilijänä esineiden tunnistamisessa hänellä on ehkä ollut hieman etulyöntiasema silloin alussa, kun Kaj vielä eli. He tunsivat tuolloin hyvin esineiden taustat ja valmistusmenetelmät. Silloin myös Nuutajärven tehdasmyymälässä oli paljon tuotteita tarjolla, ja Tarna arvioikin, että moni varmaan keräsi paremman kokoelman kuin hän. Tietoa esineistä Tauno on hankkinut mm. Nuutajärven lasitehtaan tuoteluetteloista ja joskus hän on kysellyt asioista ystävältään Oiva Toikalta. Hän lienee Taunon paras tietolähde. Tarna on myös jutellut kahden lasipuhaltajan kanssa, jotka silloin olivat töissä Nuutajärvellä ja saikin heiltä todella paljon arvokasta tietoa liittyen eri esineiden taustoihin.

- Wärtsilä-yhtiöiden asiakaslehti, Keramiikka ja lasi, on myös hyvi tietolähde. Niitä on joskus näkynyt myös kirpputoreilla, joten pitäkääpä silmänne auki! vinkkaa Tauno.

Tarnalle muotoilijan koulutus antaa keräilyyn tietenkin oman näkökulmansa. Häntä kiinnostavat esineiden muodot, kuten myös esinemaailman peruskysymys ”kuinka tämä on tehty” Tauno kertoo edelleen hämmästyvänsä usein Kajn esineiden muotomaailman rikkautta ja moninaisuutta. Franckin esineistä Tarnan suosikki voisi olla Franckin viimeinen sarjatuotettu lasi, Delfoi. Se on Taunon mielestä hieno ja erityinen, koska se on prässilasi. Siinä on vinot lasin ympäri kulkevat raidat, mikä tekee siitä ylellisen, vaikka se on kuitenkin halvasti tuotettu. Eli lasi on hyvä esimerkki Franckista parhaimmillaan.

Kaj Franck suunnitteli Tauno Tarnan pyynnöstä myös Sarvikselle. Vuonna 1978 syntyi Pitopöytä-sarja. Tauno kertoo, että Franck oli Sarvis-pestistä hyvinkin innoissaan, sillä hän oli läpi uransa tavoitellut tietynlaista soikeaa muotoa. Tämän valmistamiseen muovi olikin oivallinen materiaali, sillä sitä on helppo työstää.

Tarnan itsensä Sarvikselle suunnittelemista esineistä ehkä tunnetuin ja suosituin on mummoloista ja kesäretkiltä tuttu Katrilli-sarja, jota sitäkin keräillään nykyisin innokkaasti.

- On hassua, kun omaa sarjaa keräillään. Toivon tietenkin silti, että myös vanhojen muoviesineiden arvostus nousisi. Esineitä on tehty todella paljon, Katrilli- mukiakin yli miljoona kappaletta, kertoo Tauno.

Tauno Tarna on tehnyt Kaj Franckin esineiden tiimoilta yhteystyötä myös Louvren Musée des arts décoratifs’n kanssa.

- Olen lahjoittanut sinne jo yli 50 Kajn esinettä. Kilta-sarjan kaikki esineet ostimme keräämällä kirppareilta ja designliikkeistä. Sen maksoi museon pariisilainen sponsori. Museolla on valtavan tiukka seula, mitä sinne ottavat, eli oli oikein kansallinen tehtävä hoitaa sinne esineet, joita he toivovat. Museo kaipaa vielä Kajn peruskarahveja, pari heillä jo on. Toivomuslistalla on myös kaksoiskarahvi Kremlin kellot. Niitä kyllä liikkuu, mutta hinnat ovat hiukan kalliit, sanoo Tauno.

Muotoilija Tauno Tarnan vinkkejä Kaj Franckin esineiden keräilystä kiinnostuneille:

- Tutki esineitä museoissa. Designmuseo Helsingissä ja Suomen lasimuseo Riihimäellä ovat oivallisia tiedonlähteitä esinemaailmaan.
- Kaj Franckin esineitä löytyy myös kahdessa hänen elämäntyötään esittelevästä kirjassa (Kaj Franck: Teema ja muunnelmia ja Kaj Franck: muotoilija).
- Kiertele designalan liikkeissä, sieltä saat hyvää tietoa. Pitkän linjan kauppiaat usein tietävät, mitä myyvät.
- Keskity keräilyssä esim. johonkin tuotesarjaan, valmistusmenetelmään tai aikakauteen. Rajausmahdollisuuksia löytyy lukuisia.
- Rikkinäinen lasi on lähes arvoton, kokeile siis aina sormella sen yläreuna. Sormi tuntee herkästi pienenkin lohkeaman, jota silmä ei aina näe.
- Vanhaa lasia ja keramiikkaa ei kannata laittaa astianpesukoneeseen.
- Esineitä pitää käyttää, eikä säilyttää vitriinissä!