yle.fi


Hyvä vaimo

Hyvä vaimo

1. marraskuuta 2011 Kommentit: 3

I Ajatus, joka tahtoo tulla ajatelluksi

Hyvässä televisiosarjassa on ytimessään kone, joka tuottaa tarinallista liikettä. Se on jokin ristiriita, tapahtumaympäristö, ammattirooli tai sosiaalinen tilanne, joka antaa tarinalle luvan ja tavan aueta.

Niin kuin polttomoottori on insinöörin ajattelema ajatus, jonka bensiinin räjähdys sylintereissä toistaa uudestaan ja uudestaan, on televisiosarjan moottori sen luojien ajattelema väittämä, jonka käsikirjoittajan kiihko pyöräyttää uuden kierroksen edellisen juuri päätyttyä. Yksityiskohdat muuttuvat, henkilöt elävät, kuolevat, tappavat, rakastavat ja rakastuvat, mutta liikkeen muoto pysyy samana. Moottorin männät ja vipuvarret, venttiilit ja hihnat toistavat omaa tapaansa työntää, kääntää, pyöriä ja vetää. Hyvä sarja esittää aina uudelleen oman väitteensä, joka on niin kiehtova ja vangitseva - tai ajatuksen koloihin niin kauniisti paikoilleen napsahtava – ettei se lakkaa viemästä meitä mukanaan.

Joskus sarjan moottori on kielellinen, niin kuin sarjan ”The Good Wife” nimi, määräisen artikkelin jälkeen adjektiivin ja substantiivin muodostama sanapari, joka soi verbejä, kun käsikirjoittaja iskee siihen vasarallaan. Nimi tuottaa liikkeen, joka erottaa sarjan muista televisioteoksista, synnyttää jännitteitä, odotuksen. ”The Good Wifen” tapauksessa odotus on, ettei ”hyvä vaimous” voi nykymaailmassa toteutua kuin ironisena kommenttina perinteisten parisuhderoolien mahdottomuudesta – vai voiko?

Ilmaisu ”good wife” on myös historiallisesti kerrostunut ja kirjallisesti rikas.

II Historiaa

Geoffrey Chaucer kirjoittaa Canterburyn tarinoissaan:

”A good wif was ther of biside Bathe,
But she was som del defe, and that was scathe.
Of cloth makyng she hadde swich an haunt,
She passed hem of Ipres, and of Gaunt.”

Suomeksi suunnilleen: Bathin lähellä eli hyvä vaimo, joka oli ikävä kyllä vähän kuuro. Kutojana hän oli niin mainio, että hänen kankaansa päihittivät Ypresin ja Ghentin tuotteet.

Bathin hyvä vaimo on leveälanteinen, viehättävän harvahampianen ja punakkana muutenkin aikakautensa ihanteiden mukainen – ”Bold was hire face, and fayre and rede of hew”. Hän on myös vahva ja kykenee pitämään itsestään huolen matkankin päällä. Vaimo on käynyt Jerusalemissa, Roomassa, Galiciassa ja Kölmissä, kiertänyt kristikuntaa tavalla, jota emme ehkä odottaisi 1300-luvun englantilaisnaiselta.

Chaucerin hyvää vaimoa pidetään englantilaisen kirjallisuuden ensimmäisenä feministisenä naishahmona, mikä on anakronistinen ajatus, mutta kertoo, että henkilöstä löytyy omankin aikamme arvostamia piirteitä. Hän on itsetuntoinen, sanavalmis ja keinorikas. Viidennen aviomiehensäkin, sen, jonka avokämmen antoi hänelle kuulovamman, vaimo pani kuriin – ja eli tätä kauemmin, mikä tietysti on se lopullinen kosto dysfunktionaalisessa parisuhteessa.

Kolmisensataa vuotta Chaucerin jälkeen tapaamme termin ”good wife” jälleen, kun Alexander Nichols Lontoossa julkaisee oppaan ”A Discourse, of Marriage and Wiving: And of The greatest Mystery therein contained: How to choose a good Wife from a bad.”

Ytimekkäästi nimetyssä kirjassaan Nichols opettaa, että niin kuin uusi päivä on vain yhteenveto kaikista päivistä, on yksittäinen nainen tiivistys kaikesta naiseudesta ja siksi altis naiseuden heikkouksille ja puutteille. Kun tunnet yhden naisen, tunnet heidät kaikki, valistaa Nichols lukijoitaan.

”Who would thus bee mad without reason to toyle after the whole Alphabet of woman, when the left letter in the row expendeth all that Text and Conecture.”

No eipä kukaan, tietenkään.

III The Good Wife

Uuden kirjaimen fiktion esittämään naiseuden aakkosistoon piirtävän ”The Good Wifen” nimi on siis syvästi kiinni englanninkielisen kirjallisuuden historiassa – ja ainakin yhtä syvästi ironinen. Kuinka olla hyvä vaimo maailmassa, joka ei suorastaan elä 1600-luvun avio-oppaiden mukaan? Onko vaimous identiteetti, jonka nainen voi yhdistää ammatilliseen uraan, itsenäiseen elämään? Selkäydinreaktiomme kertoo, että ei. Olla miehensä tarpeet täyttävä hyvä vaimo nyky-yhteiskunnassa on suunnilleen yhtä cool kuin olla säyseä orja.

”The Good Wife” rakentuu työelämästä vuosia poissa olleen Alicia Florrickin (Julianna Margulies) ympärille. Ensimmäisen tuotantokauden alussa Alician aviomies Peter (Chris Noth) paljastuu huorintekijäksi ja saa syytteen korruptiosta virassaan. Kun Peter vangitaan, seisoo Alicia hänen rinnallaan, sanoo rakastavansa yhä hairahtanutta miestään. Sarjan luoneiden Michelle Kingin ja Robert Kingin valitsema asetelma on tuttu amerikkalaisesta politiikasta. Hillary Clinton tuki Billyä Lewinsky-skandaalissa; seuralaispalvelua käyttäneen Eliot Spitzerin vaimo antoi miehelleen julkisen synninpäästön.

Kameroiden sammuttua Alicia tarttuu kotiäitiyden keskeyttämään juristin uraansa. Vaikkei näyttelijä Julianna Marguliesilla olekaan leveät lanteet ja rakoja hampaistossa, toimii Alicia proaktiivisesti kuin Bathin vaimo. Nyt loppui huoripukin eteen eläminen.

Alicia huomaa pian joutuvansa taistelemaan asemastaan lakiasiaintoimisto Lockhart & Gardnerilla itseään viisitoista vuotta nuorempien, määrätietoisesti uraa rakentavien lakimiesten ja –naisten kanssa. Työyhteisössä Alician halua seistä miehensä rinnalla pidetään muodollisesti ihailtavana, mutta naiivina poseerauksena. Siinä, ettei Alicia anna ympäristönsä odotusten muokata toimintaansa ja hylkää opportunistisesti Peteriä kokonaan, näemme vastaliikkeen sarjan nimen ironialle: Alicia todella on kunnon puoliso. Hän on epämuodikkaasti uskollinen ja valinnoissaan altruistinenkin. Tekeekö se hänestä huonon feministin ja sukupuolensa petturin? Onko Alicia niitä kaikkeen taipumisellaan sisarensa pulaan jättäviä naisia, joille Liza Marklund on varannut erityisen paikan helvetissä? Tätä katsoja saa miettiä.

Ensimmäisen kauden ensimmäisestä jaksosta lähtien sarjan moottori on näiden kahden roolin, ironisesti ja epäironisesti ymmärretyn hyvän vaimouden ja itselle elämisen ja itsekunnioituksen säilyttämisen välinen ristiriita. Voiko petetty antaa aidosti anteeksi, vai pitäisikö Alician lähteä paybackin poluille? Dilemmaa voi pitää postfeministisenä, uustaantumuksellisenakin. Eikö tällaisesta kysymyksenasettelusta päästy eroon jo 70-luvulla? Jos draamasarjan vastaanotosta voi päätellä, niin ei, sillä kahtena ensimmäisenä tuotantokautenaan ”The Good Wife” sai keskimäärin 13 miljoonaa katsojaa per jakso. Alician tarina näyttää tavoittavan tasa-arvosta ja sukupuolten taistelusta jotakin monikerroksisempaa ja nykykatsojalle tunnistettavampaa kuin kantapäänsä maahan lyövät emansipatoriset saarnat.

Lakitoimistoon sijoittuvana draamana ”The Good Wife” on franchise-sarja, jossa keskeisten henkilöiden ammatillinen toiminta tuottaa jaksotarinoita. Peterin vankilaan vieneiden syytteiden osoittauduttua vääriksi sarjaan tuodaan westwingmäinen politiikkakone, kun Chris Nothin esittämä hahmo lähtee kisaan osavaltionsyyttäjän paikasta. Alician ja hänen pomonsa Will Gardnerin (Josh Charles) välille kehittyy väkevä seksuaalinen jännite, joka rakentaa toiseen tuotantokauteen pitkän draamallisen kaaren.

Kyse on miehistä ja naisista, perheistä, urasta, kunnianhimosta, iloista, suruista, jne. Elementit ovat siis läpituttuja muista amerikkalaisille aikuiskatsojille tehdyistä laatusarjoista, mutta toisen tuotantokauden aikana ”The Good Wifen” kirjoittajat sukeltavat sellaisen helpolta näyttävän mestaruuden vuohon, jossa vain harvat televisiosarjat uivat. Sarja on älykäs, moniulotteinen, mukaansatempaava. Sen henkilöt ovat kiehtovia, hauskoja ja vahvasti samastuttavia.

”The Good Wife” on saanut erinomaiset kritiikit ja sen luojat olleet ehdolla Writers Guild of American parhaan uuden draamasarjan palkinnolle. Julianna Margulies on voittanut niin Emmyn, Golden Globen kuin Screen Actors Guildin palkinnonkin parhaasta draamasarjan naispääosasta.

Suomessa ”The Good Wifea” on esittänyt Nelonen. Toisen tuotantokauden 23 jaksosta Nelonen esitti kahdeksantoista, minkä jälkeen kanava ilmoitti sarjan jäävän tauolle. Sarja päättyi juuri, kun sen kausidramaturgiassa oli alkanut väkevin askelin etenevä kolmas näytös. Sarjan pitkät, puolipitkät ja lyhyet kuljetukset olivat kohtaamassa toisensa kiehtovalla tavalla.

En tiedä mitä Nelosen televisiokulttuurillisesti sivistymättömän päätöksen taustalla on, mutta katsojana se vie minut congrevelaisten pohdintojen äärelle:

"Heaven has no rage like love to hatred turned,
Nor hell a fury like a viewer scorned.”

Lisää näihin:
5
tykkää tästä
Asiasanat:

Kommentit

Päivi 01.11.2011, 11:19

Hauskaa, että joku muukin diggaa sarjaa. Harmi, jollei tuplahuoripukin ja hyvän vaimon kolmatta näytöstä näytetä. Eli'sta tulee mieleen Shakespearen näytelmät.

Toinen Päivi 01.11.2011, 14:09

Ehdottomasti suosikkisarjojani! Jakson loppuun rakennetaan usein vielä kunnon yllätys, joka vie katsojalta jalat alta. Me like!

Satu Kurvinen 01.11.2011, 14:29

Katsoin ensimmäisen jakson 1,5 v sitten Australiassa ollessani. Sydneyn tuttavien sohvalla otimme lasit valkkaria Hannan kanssa, ja asetuimme miljoonien aussien kanssa yhtä aikaa katsomaan sarjan aloitusta. Onneksi heillä oli HD-tasoinen jättiscreen, sillä kuva "piirtyi" päähän lujaa.
Se oli ammattitasoista, isoa, huolliteltua, mietittyä draamaa. Draamaksi sen teki se, että se ei tuntunut nauravan millekään tyylilajille. Se oli hyvällä tapaa totinen ja hieno aloitus.

Suomessa se siirtyi maanantai-illan ehdottomaksi katsottavaksi. Se on edelleen minusta paikkansa ansainnut, vaikkakin olen sitä mieltä, että eurooppalaisessa versiossa vaimo olisi jo luopunut Good Wife -stigmastaan (hymiö). Alician pomon rooliin on varmaan valittu huolellisesti näyttelijä, joka ei ole kuolettavan komea (toinen hymiö).
Välillä kamppailen kerronnan hitauden kanssa, mutta sitten taas osaan hiljentää propellini. Tämä on monessa kerroksessa. Rauhoitu.

Hyvät huomiot Mika taas siitä, että kannattaa tehdä kotiläksyt kunnolla, jos aikoo tavoittaa isoja yleisöjä. Tutkitaan, tutkitaan ja tutkitaan. Sitten kirjoitetaan.

test

  • Loppu mielessä

    Käsikirjoittaja Mika Ripatin ajatuksia draaman ja komedian kirjoittamisesta. Ripatti on kirjoittanut useita tv-sarjoja (mm. Elämän suola ja Seitsemän yhdessä Seppo Vesiluoman kanssa) sekä Jussi-palkitun elokuvan Nousukausi.

Uusimmat kommentit

Pertti

Se mitä sanotaan onnellisten naisten ja maiden historiasta pätee myös draamaan.