Säveltäjä tehtaassa

Meillä säveltäjillä taitaa kaikilla olla jonkinasteinen luonnevika. Piiloudumme kuukausiksi, vuosiksi tai loppuelämäksi viiden tyhjän vaakasuoran viivan eteen ja haaveilemme mahdottomista. Luksusta ja rauhaisaa yksinoloa tietokeneitten, soittimien ja luonnospaprujen keskellä. Siisti sisätyö. Oma aivoitus saa olla johtaja ja oma nerous ja tyhmyys kukoistaa. Joopa joo.

Mua alkoi ajatus tympiä ajat sitten ja hakeuduin aina välillä tehdashommiin. Draamamusiikkia; elokuvia, radiokuunnelmia, teatteria etc. Avainsanoina ryhmätyö, dialogi, ajatustenvaihto ja uusien luovien persoonien tapaaminen. En ole katunut.

Jokainen tehdastyö on hivenen muuttanut käsitystäni omista pikku ympyröistäni. Kouluissa ja omassa pajassa kun ei oikein opi kuinka säestetään vanhemman tuska lapsen kohtalosta, pikkusieluisen pomon naurettavuus, itseriittoisen tohtorin humaanimpi puoli, sisarustenvälinen seksuaalinen jännite tai vaikkapa vanhenemisen ilo ja tuska. Ainoa tapa oppia on uskaltautua oikean elämän vietäväksi ja varastaa kollegoiden konstit ja idikset.

Jarmo Lampela soitti pari kesää sitten ja kehui Pirkko Saision loistavaa kässäriä. Mukana Juhat Lehtola&Rosma ja mahtavan kiva tuottaja Himmu Hilkka Salo. Lupaavaa. Haalarit päälle ja menoks.

Sävellystyö alkoi tunnareista. Taas hyviä uutisia: Tehtaan tunnareiden suunnittelija&tekijä Juha Fiilin osoittautui heti kättelyssä loistavaksi tekijäksi. (Juha on ollut myös DJ ja sain myös heti vinkkejä uusista kiinnostavista levyistä) Päätimme tehdä myös hyvät lopputekstit eri osiin ja saada näin tatsia, joka poikkeaisi perussuomi tv-sarjatuotannoista.

Koska sarja sijoittuu kenkätehtaaseen, ensimmäiset soundi-idikset tulivat tuosta miljööstä. Timo Hintikka lähetti minulle konesoundeja kuvauksista. Rumpuina päätin käyttää sampleja kenkien kopinoista, askelista jne. Pirkon mahtava tyyli kääntää asioita päälaelleen inspiroi tekemään mustan, naivistisen huumorin sävyttämää musiikkia, jossa on hauska sekainstrumentaatio; banjo, klarinetit, pizzicatot, vihellystä, "laulua suihkussa", Von Glauschenin oopperaparodiaa ja mikä pahinta, meidän perheen kamalaääninen surkea herätyskello. Meillä oli onni saada mukaan neljä huippumuusikkoa: Kari Kriikku, Heikki Nikula, Hannu Vasara ja Marika Tuhkala.

Monet suomalaiset draamatuotannot ovat valitettavan yksiäänisiä. Niissä dialogi, kuva ja ääni triplaavat kaikki samaa tunnetta, sisältöä tai tapahtumaa. Elokuvallisuus puuttuu kun koko bändi soittaa samaa melodiaa tai paukuttaa samassa biitissä. Jäljet johtavat sylttytehtaalle eli musiikissa sävellykseen, draamassa käsikirjoitukseen. (No ohjaajakin on paljosta vastuussa.) Saision teksti on herkullinen poikkeus.

Tutustun yleensä hyvin kässäreihin, mutta esimerkiksi Tehtaan osien 3 ja 4 kanssa en sitä ehtinyt tehdä ja sain valmiit leikkaukset eteeni ja olin yllätetty juonenkäänteistä. Hyvä Pirkko!

Kun sitten aloin kokeilla kaikkiin osiin erilaisia musiikkeja olin taas yllättynyt. Yhtäkkiä naivistinen "tinttiblues", agenttijazz, suomislaaviklezmer, britti "seiskasointujammailu" ja ties mikä istuikin hyvin tarinoihin ilman kollaashin tuntua. Harvinaista suomidraamassa.

Juha Lehtola oli käyttänyt mielenkiintoisia demobiisejä osien 1 ja 2 leikkauksissa ja se auttoi suuresti minua löytämään tämän tehtaan musatyylin. Lehtola oli myös tehnyt kuvauksissa loistavan kohtauksen, jossa Marjatta Leppänen laulaa hienon tuntemattoman biisin hienon livebändin säestyksellä. Kulttuuriteko.

Sain siitä idean kokeilla käyttää joka osassa jotain mielenkiintoista coverbiisiä. Toisessa osassa kässärissä oli salsabiisi. Ehdotin uusioversion tekemistä Jorma Panulan säveltämästä "oon mikä oon" biisistä, jonka Tamara Lund esitti aikoinaan hienosti "komppia kääntäen". Marika Tuhkala on parhaita lattarimusan fraseeraajia Suomessa ja hänen versiostaan biisistä tuli tosi hieno.

Myös osissa 3-6 on muutama yllätyscover. Itselleni yksi tärkeä biisi niistä on "Leila", joka siis viittaa osien 3 ja 4 pääosan esittäjän nimeen. Löysin siitä mahtavan instrumentaaliversion Esko Linnavallin sovittamana. Tutustuin Eskoon Umossa hänen viimeisinä vuosinaan. Hänen muusikkoutensa oli vertaansa vailla ja hän omalla karullakin tavallaan kannusti meikäläistä urani alkutaaperruksissa.

Sain musiikit valmiiksi kuuteen ensimmäiseen osaan kesällä. Nyt odottelen jännityksellä seuraava pakettia.

Terveisiä kaikille soolosäveltäjille ja tehdastyöläisille missä vaikutattekin!

Timo Hietala, säveltäjä